" Mhm.. Bill.. meidän pitää puhua.." mutisin keskeyttäen kaiken, vaikka kuinka oisinki halunnu jatkaa. Bill nosti kasvonsa mun kasvojen yläpuolelle ja katto mua. " Mistä?" Bill kysy lämpimällä äänellä. " Meidän suhteesta.. Ja sen.. mm.. ns. ongelmasta.."

*

Bill kurtisti pienesti kulmiaan kallistaen päätään. Katoin siihen hiljaa. " Kun siis.. Ei se nyt ongelma oo, mutt.. Mä vaan en haluu jäädä toiseks.. Tai siis.. Tuleeko sulla riittämään aikaa ollenkaan mulle? Kun sulla on bändi ja fanit, Tom ja..."" Heii. Älä sä sitä murehi. Mä tuun antamaan sulle mun aikaa niin paljon ett sä tympäännyt." Bill virnisti hellästi. " Nniih mutt.. Sun parin kuukauden lomahan on kohta ohi ja te alatte taas keikkailemaan. Entä sitten?"" No sä tuut tietysti mukaan."" Mulla on koulu, hei."" Opiskelet matkan aikana." Bill sano ratkaisunsa siihen. " Niin kai, mutt mitä mä tekisin sen aikaa kun te vedätte keikkaa? Musta tuntuu, ett mun mukaan tulo ei onnistus. Ja sitä paitsi mähän tulin tänne just sen takii ett pääsen opiskelemaan paremmin. Ja Ani tulee pian myös tänne opiskelemaan." sanoin katsoen Billiä hiljaa. " Ja mähän oisin vaan turhana riepuna siellä."" Etkä oo. Sä mikään riepu oo. Et ainakaan mulle."" No en usko, ett Georg ja Gustav nauttis mun päivittäisestä olosta. Tai ainakaan Tom."" Hei, sillon viime kesänä Suomen kiertueen jälkeen, ne jankutti mulle, miten täydellinen sä oot." Bill sano hymyillen pienesti, sipasten mun poskea sormellaan. " Ja mä tiedän sen jo muutenki."" Mä en oo täydellinen." sanoin vastaväitteeks Billin pitäessä käsiäni tyynyllä sidottuina. " Oot oot." Bill kuiskas painaen suudelman mun huulille hiljaa. Vastasin siihen, antaen samalla asian olla. Ehkä tästä ei nyt kuitenkaan tartteis mitenkään puhuu enää.

Nypläsin hiljaa tyynyn kulmaa. Vilkasin kelloa, herätys sois pian seuraavaan kouluaamuun. Mua ei väsyttäny enää tippaakaan. Vilkasin Billiin. Toinen jakso vielä nukkua, varmaan 5 tuntii.
Hätkähin kellon alkaessa soida inhottavaa ääntään, ja pamautin sen kädellä kiinni nopeasti, ett Bill ei heräis.
No, turhaan. Kerkes jo herätä. Katoin toista hetken, miten se hiero silmiään haukotellen ja venytellen. " Paljon kello?"" Aamukuusi." mumisin hiljaa. " Vasta? Ähh.. Väsyttää." Bill mumis kellahtaen takas makuulle painaen päänsä tyynyyn. " Jepph... Mutt mun on pakko nousta." mutisin hiljaa. Bill raahautu ylös hiljaa ja veti mutkin samalla istumaan. " Mä tuun hakee sua koulusta, jooko?" Bill kysy herttasena, hiukset pörhöllään miten sattuun, nukahtamaisillaan pystyyn. Nyökkäsin hymyillen hellästi. " Sopii. Nähään sitten." vastasin painaen suukon Billin poskelle, kunnes Bill ilkeästi käänti päätään ja mun suukko osukin sen huulille. Suutelin Billiä, käväisten hieman kielarin puolellakin, vetäytyen sitten irti. " Ilkimys." tuhahin virnistäen ja pomppasin ylös sängyltä. Kiersin sängyn toiselle puolen ja peittelin toisen hellästi sänkyyn. Tällä kertaa, sain painettua suukon sen poskelle ja hipsin hiljaa kylppäriin pesemään kasvoni. Huuhdoin ne lämpimällä vedellä kuivaten pyyhkeeseen ja laitoin meikin ja hiukset kuntoon sen jälkeen.
Palasin takasin huoneeseeni vilkasten Billiä, joka jo tuhis hiljaa. Hymyilin pienesti pukien farkut ja paidan ylleni. Lähdin alakertaan ja kurkistin olohuoneeseen, ei ketään. Keittiössäkään ei ketään.
Keitin kahvia ja tein samalla voileipiä, istuutuen pian pöydän ääreen syömään. Söin ne nopeasti, hyppelehtien sitten eteiseen ja vedin pipon päähän, takin, kengät ja lapaset.
" Moikka, Bill." kuiskasin hymyillen vilkasten yläkertaan ja katosin ovesta ulos aamuhämärään.

Astelin hiljaa koulun käytävällä heittäen pipoa ja lapasia samalla. Hymyilin pienesti käytävillä oleville luokkatovereilleni, kunnes näin Nadinen ja Tanjan lähellä luokkaamme. Heitin ulkovaatteet naulakkoon ja kävelin niitten luo, uskaltamatta edes arvatakkaan mitä ne aikos sanoo.
" Moih.." mumisin vetäen paidan hihoja kämmenien suojiksi. " Moi Heidi." Nadine sano ja Tanja ei vastannu edes mitään.
" Tuota.. Mun kai pitäs selitellä asioita? Vai?" kysyin varovasti. " No ei ne pahaksikaan ois." Tanja sano kattoen mua.
" Mmh.. Kun siis.. Bill ja mä.. Me ollaan oltu yhessä jo viime syksystä asti. Tai siis.. Me tavattiin ekan kerran muutamia vuosia sitten, kun mä olin perheeni kanssa täällä lomalla. Mä menin pikkusiskoni Lilyn kanssa niitten keikalle, kun Lily on hulluna Tokio Hoteliin. No.. Meillä oli backstagellekin liput, ja me tavattiin Billin kanssa ekan kerran siellä.
Sit me nähtiin useemmin mun viikon pitusen loman aikana, mutt mä en sillon tuntenu mitään Billiä kohtaan, toisinku Bill. Sitten.. Mä kerroin Billille, ett ei meistä voi tulla mitään. Ja mä lähin takas Suomeen seuraavana päivänä. Sitten mun bestis, Ani, se sai liput Tokio Hotelin Suomen - kiertueelle parin vuoden päästä mun Saksan lomasta. Ja se lahjo mut tulemaan mukaansa niille kiertueille. Mä tietysti suostuin, ku ei sillä ois ketään toistakaan pyytää sinne. Eka en halunnu lähtee, mutt, lähin kuitenki. Sit se laulu, tiiätte varmaan, Never Ending Love? Se on tehty mulle, se kertoo musta..
Kun mä kuulin sen siellä ekalla keikalla, mä aloin itkee, ja mun oli pakko päästä ulos sieltä hallista.. Ehkä hieman ironista, ku olin aikasemmin työntäny Billin pois, ja sit haluisin sen.. Mutt mä tapasin Billin sattumalta kadulla sinä iltana uudestaan.. Me juteltiin asioista, päätettiin yrittää, kattoa tuleeko meidän suhteesta mitään. Ja.. Meillä on ollu riitoja, mutt silti me ollaan yhessä, onnellisia.." mutisin vaipuneena niihin hetkiin. Tanja ja Nadine vetivät henkeä äkisti. " Älä vaan sano ett.. Olitko sä yhtenä päivänä kävelemässä Billin kanssa kadulla, ja sit sut työnti lauma tyttöjä pois?" Nadine kysy silmät pyöreinä. Katoin sitä hetken, sitten Tanjaa. " J-Jooh..." vastasin epäillen hetken kannattiko sitä edes myöntää. " Ja uutisissa ja lehdissä tyttö, jota Bill halas ja suuteli?" Tanja kysy perään. Nyökkäsin pienesti sille. " Voi eijj... Tai.. Siis miten sen nyt sanos.. Oonhan mä onnellinen Billin puolesta, mutt silti.. Harmittaa, ett sillä on joku.. Mulla ei oo mahdollisuutta.. Mutt.. Ainakin tiiän.. Ett sillä on hyvä ja luotettava tyttöystävä." Nadine sano kattoen lattiaa, nostaen sitten katseensa muhun, hymyillen pienesti. " Kun sä kerroit poikaystäväsi veljen pitävän susta, en ois yhtään arvannu niitten olevan Bill ja Tom." Nadi kuiskas hiljaa. " Mikset sä kertonu?" Nadi jatko hiljaa vilkasten Tanjan perään, joka lähti menemään. Huokasin pienesti. " Anteeks.. Oisin, mutt.. En tienny. Mä tiesin kuitenki, ett sä tykkäät niitten musiikista, nii en tienny miten kertoo. Oisin mä muuten kertonu." sanoin yrittäen hymyillä pahoittelevasti. " Hei. Ei sillä niin väliä. Kunhan sä et satuta Billiä. Eikä se sua." Nadine virnisti.
Naurahin pienesti Nadin laskein samalla käsivartensa harteilleni. " En. Mä en koskaan satuttas Billiä, tahallani ainakaan. Mutt.. Kaikki ei tosin taida iloita mun ja Billin jutusta." mutisin vilkasten Tanjaa, joka asteli juuri luokkaan nyrpeen näkösenä.
" Älä Tanjasta välitä. Se nyt aina kaikista pojista ottaa tuolleen, jos ei ois edes hyvännäkönen. Olkoon kuuluisa tai ei."

Tanja oli nyrpeenä koko sen päivän. Se ei puhunu juurikaan, ei edes Nadinelle. Ja mä ootin tyytyväisenä koulusta pois pääsyä, tai muuten se pilais munkin päivän. " Heidi?" Nadine koputti mua varovasti päähän. Käännyin kattoo sitä.
Se hymyili salaperäsesti. " Hyvää ystävänpäivää." Nadi sano hymyillen ojentaen pienen pupun, joka kantoi sydäntä sylissään. " Nadii.. Ei sun ois tartennu.. Mulla ei oo sulle mitään.. Anteeks." inahin hiljaa vetäen toisen halaukseeni. " Ei se mitään. Mä jotenkin arvasinki, ettet sä muistas koko ystävänpäivää." Nadine naurahti pienesti irtautuen. Katoin hymyillen pupua. " Hei.. Kiitti.. Mä annan sulle jotain.. Ens kerralla." naurahin virnistäen. " Mun pitää mennä. Bill lupas tulla mua vastaan koulun loputtuu. Se sano eilen, ett mulla ei saa olla mitään tekemistä tälle illalle, vaan aikaa sille." hymyilin hiljaa katsoen Nadia. Olin todellaki helpottunu, nyt ku Nadi tiesi Billistä, eikä ottanut sitä pahasti. " Ahaa. Haluutko kuulla paljastuksen?"" Täh? Miten sä tiedät Billni suunnitelmista?"" Kröhm. En tiedäkkään, veikkaanpahan vain. Billin tuntien lukemani perusteella, iltasi tulee olemaan romanttinen, söpöin ikinä." Nadi hymyili. " Iih, haluun tulla kuvaamaan teitä!" Nadi kiljas innoissaan. " MITÄ!? Et todellakaan kyllä tuu mitään kuvaamaan!" kiljasin nauraen kuitenkin lopuksi. " Te ootte kuitenkin siellä söpöilemässä jossain." Nadi hymyili. " Hehheh. Bill on, en mä." hymyilin. " Mun pitää oikeesti mennä, ennenku se jäätyy tonne ulos. Jos on edes heränny." naurahin tunkien pupun laukkuun samalla lähtien ovesta ulos vetäen samalla lapaset käsiin.
Kävelin reippaasti koulun pihan poikki lumen naristessa kenkien alla.
Astuin kadulle, katsellen ympärilleni, hokasten Billin tulevan kohti. " Heiii..." hymyilin pienesti tarttuen pojan käteen vetäen sen lähemmäs, painaen suukon huulille. " Heiiih, mites koulussa?" Bill kysyi hymyillen. " Hyvin. Jouduin tosin selittämään vähän asioita meistä, mutt Nadine otti sen hyvin, toisinku Tanja." mumisin. " Mutt ei sillä niin väliä."" Okeih. Muttah, lähetäänkö? Täällä on hieman kylmä.. " Bill värähti naurahtaen kuitenkin samalla. Nyökkäsin Billille, lähtien marssimaan kotia päin sen vierellä.

( - Tähän voitte laittaa, jos haluatte, jotain rauhallista, suloista musiikkia ((: Mc Mane - Rakastan sua ((: )
" Mm.. Mitä sä oot suunnitellu meille?" kysyin pitäen Billin käsikynkästä kiinni. " Näet sitten." Bill hymyili hiljaa.
" Mhm.. Inhoon salailua." mutisin kuitenkin odottaen innokkaana tulevaa. Katselin hiljaa lumikattoista taloa edessä päin.
Hiljaa, mulle tuli olo, kuin et se ois... Vaan mun ja Billin oma koti. Meidän kaunis, yhteinen koti.
Toin katseeni hiljaa Billiin. Katoin sen rauhallisiin kasvoihin, sen silmiin, jotka katsoivat eteenpäin. Katoin hiljaa sen nenää, huulia, leukaa. Mä tiesin sen. - Tää oli totta. Mä en kuvitellu onnellista elämää, tää oli täysin totta. Mä rakastan Billiä. Sen herttasuutta, iloisuutta, naurua. Mä rakastan Billin jokaista piirrettä. Mä en pysty elää ilman sitä, en nyt, en koskaan.
Mä tuun tarvii sitä aina, ikuisesti.
Bill toi katseensa muhun, kattoen mua silmiin, söpön virneen tapasen hymyn kohotessa sen kasvoille, tartuttaen sen munkin kasvoille. Hymyilin hiljaa, laskien katseeni sitten taloon, jonka pihassa seisoimme ja Bill aukas oven avaimillaan, päästäen molemmat sisään. Heitin ulkovaatteet ja laukun eteiseen.
" Noni, mene nyt ylös ja.. Laita jotain... Jotain.. Jotain nättiä päälle.. Mä tuun hakee sut sit." Bill virnisti. " Ookeii.." mumisin kävellen portaita ylös, vilkasten vielä Billiin, mennen sitten huoneeseeni.
" Nättiä.. Hmmh.." mumisin hiljaa kävellen vaatekaapille. Tempasin ovet auki ja tongin hyllyjä. No, ekaks otin sieltä punasen niskalenkkitopin, mutt mitäs muuta vielä..? Mmh.. Vedin lopulta vain turkoosin hameen sen seuraksi.
Katsahin itteeni peilistä, ja hätkähin. Sormus. Mä oli heittäny sen pois pari päivää sitten. Katselin pöydälle hädissäni, mähän olin laskenu sen sille!! Mutt sitä ei näkyny. " Hemmetti.. Miten selitän Billille kadottaneeni sen?" mumisin hiljaa ja samassa Bill koputti oveen. Riensin ovelle rauhottuneena, toivoen ett Bill ei huomais ett se ei oo mun kaulassa nyt.
" Kelpaako?" kysyin hymyillen pienesti. Bill nyökkäs pienesti ottaen hellästi mun kädestä kiinni, vetäen mut ulos huoneesta.
Katoin Billiä toinen kulma pienesti koholla, purren huultani. Kukahan se siinä ite näyttikään niin syötävän hyvältä, mustassa kauluspaidassaan ja farkuissaan. " Hot hot.." mumisin hiljaa, hymyillen pienesti. Bill naurahti hiljaa. " Sä oot." Bill hymyili pienesti.
Bill veti mut hiljaa perässään olohuoneeseen, tuoden sitten katseensa muhun hymyillen pienesti.
Katoin hämmentyneenä olohuonetta, joka oli muuttunu yllättävän romanttiseksi. Pöydällä oli pino elokuvia, popcornia kipossa ja jääteetä. " Oih.." inahin hiljaa. Sohvalla oli vielä vilttikin. " Bill, miten sä oot saanu tämmösen aikaseks?" kysyin hiljaa katsellen muutamaa palavaa kynttilää ikkunalla ja pöydällä, tuoden sit katseeni poikaan. " Taikuutta." Bill virnisti herttasesti ja hymyilin hiljaa. Bill johdatti mut kädestä pitäen sohvan luokse.
Se pisti elokuvan pyörimään, istu sohvalle, vetäen mut hellästi kainaloonsa, viltin alle. Ja mua ei haitannu yhtään, mä vaan nautin siitä. Käperryin Billin kainaloon hiljaa, katsoen elokuvaan, juoden teetä ja mussuttaen popcornia samalla Billin kanssa.
Henkäsin hiljaa, elokuvan loppupuolella, miten 17.vuotiaista teini-ikäisistä kertovan elokuvan poika, pyyti tyttöä karkaamaan kanssaan naimisiin, sillä heidän vanhemmat eivät hyväksyneet nuorten suhdetta.
Puristin huomaamattani vilttiä tiukasti nyrkkiini, toivoen ja hiljaa hokien, että tyttö suostuisi. Hemmetti tyttö! Sä menetät pojan, jos et suostu karkaamaan sen kanssa. Huokasin helpotuksesta tytön kiepsahtaessa pojan kaulaan.
Harmikseni elokuvan lopputekstit alko sen jälkeen ilmestymään.
Vilkasin Billiin liikahtaen hieman, Billin kurkottaessa onkimaan sohvan vierestä lattialta kaukosäätimen, ja nosti sen pöydälle.
Bill rykäs pienesti avatakseen ääntään, ja katoin siihen hiukan kummastuneena, miks se siirty istuu lattialle polviensa päälle.
Bill kahto mua levollisen olosena, rauhallisena, lähes huomaamaton hymy huulillaan.
Nousin istumaan paremmin ja katoin sitä ihmeissäni. Just ku aijoin kysyä siltä, Bill puhukin.
" Heidi, mä oon miettiny asioita. Meidän suhdetta. Sua." Bill sano, katsoen mua. Oh God... Sä jätät mut, eikö..? Mä en haluu kuulla sitä, en tänään, tai koskaan. " Sä oot ihmeellinen. Herttanen, sulonen, ymmärtäväinen.. Luotettava.. Mä oon ilonen, ett sä olit sillon muutama vuosi sitten täällä Saksassa, katsomassa bändin keikkaa, backstagella, koska mä tapasin sut sillon ekan kerran." Bill kerto hymyillen pienesti. " Niin... Mä vaan pilasin kaiken sillon.."" Eei.. Sä et vaan ollu varma tunteistas, niin mä ainakin luulen. Mutt kuitenki.. Sit Suomessa.. Onneks me tavattiin uudestaan.. Siellä kadulla." Bill kerto kallistaen hivenen päätään. Nyökkäsin, hymyillen pienesti. " Heidi, mä rakastan sua.. Mä.. Haluun olla sun kanssa aina.. Perustaa perheen sun kanssa, asuu omassa kodissa sun kanssa, vanhentuu sun kanssa." Bill hymyili hiljaa. Seurasin sen käden liikettä pöydän päälle, miten Bill otti käteensä sormuksen, purren huultaan. Mitä sormus tuossa teki?! Sen piti olla mun huoneessa.. Mutt.. Mitä Bill..? " Heidi.. Meetkö mun kanssa naimisiin?" Bill kysy hiljaa kattoen mua. Siis mitä..? Pelleiletkö sä mun kanssa...?
" Bill.. Mä.. " inahin hiljaa. Katoin Billiin, sen silmiin, ruskeisiin sellaisiin. " Tietysti.." kuiskasin hiljaa, Billin selvästi huokastessa helpotuksesta, sen pujottaessa sormuksen mun sormeen.
Kiepsahin Billin kaulaan lattialle, nyyhkäisten hiljaa. " Hemmetti, mä luulin, ett sä jätät mut." kuiskasin hiljaa Billin korvaan.
" En jätä.. Koskaan." Bill kuiskas rutistaen mua tiukasti, ja mä rutistin sitä. " Onneks mulla on sut." sanoin hiljaa, vetäytyen hieman kauemmas, ja painoin suudelman Billin huulille, hellästi...

Raotin hiljaa silmiäni, sulkien ne hetkeksi, ja venyttelin makoisasti. Aukasin sitten silmäni, kattoen Billiin hymyillen.
Niin sulonen... Kierähin makaamaan selälleni, kunnes tajusin jotain. Mitä hemmettiä..?
Katoin olkapäitäni hiljaa. Missä hemmetissä mun paita on?! Nostin peittoa rivakasti ja mun silmät pyöristy.
Vavahin. Kröhöm... Billilläkään ei ollu minkäänlaisia vaatteita päällää.
Laskin peiton takas alas ja katoin Billiä. Sit mä aloin muistaa..
Miten Bill kaappas mut syliinsä alakerrassa, ja kanto mut ylös, suudellen mua samalla. Bill potkas huoneen oven auki ja mä hoitelin sen kiinni ku oltiin päästy sisään. Bill laski mut vuoteelle, ja mä vetäsin sen päälleni.
Miten meidän vaatteet lenteli vauhdikkaasti ilmaan.
Hymyilin pienesti, tuoden sit katseeni Billiin, kun se kieto kätensä mun ympäri painaen suukon kaulalle. " Huomenta.." Bill kuiskas hiljaa. " Huomenta.." katoin Billiin hymyillen, ja se kahto mua. Mun katse kiinnitty hiljalleen Billin vaatekaapille.
Kallistin hieman päätäni, kummissani, kunnes aloin nauraa. " Mitä?" Bill kysy, ja käänty sit kattomaan samaan minne mäkin.
Hymy kiri Billin kasvoille ja se naurahti.
Mun rintaliivit roikku kaapin nurkkauksesta katon harjassa.
Painoin pääni Billin rintakehälle nauraen. Bill näykkäs hellästi mun korvaa kietoen kätensä paremmin mun ympärile.
Vein käteni Billin kaulalle kattoen sen olkapään yli hiljaa hymyillen. Kuljetin käteni Billin selkään hitaasti.
Kuristin kulmiani ja kosketin Billin selkää uudestaan lapaluiden kohdalta.
Bill värähti. " Mitä ihmettä sulla on täällä.." mumisin hiljaa nostaen päätäni nähdäkseni ja katoin ihmeissäni.
Nostin hiljaa toisen käden suulleni. " Mitä siellä on? Jotain kipeetä ainakin." Bill sano nostaen päätään kattoen muhun.
" Ömm.. En kai mä oo tehny näitä..?" kysyin hiljaa vetäen sormellani varovasti yhtä punaista naarmua Billin selässä.
" Vai ootko sä käyny muualla naisissa ennen mua?" kysyin kohottaen kulmaani kattoen Billiä. " En todellakaan." Bill sano kulmat yllättyneenä koholla. " Kyll mä uskon.. Mä taisin ite vähän raapia sua.." tirshkahin kattoen Billiä hymyillen hiljaa.
Bill naurahti pienesti, ja kiljasin sen tuodessa sormensa mun kyljille, kutittaen.

*

* Noniin, LÄÄH, vihdoinkin sain valmiiksi. Nyt alkaa sitten himo lukeminen huomiseen Saksan- kokeeseen, TOIVOTTAKAA ONNEA JA PITÄKÄÄ PEUKKUJA SILLÄ 10 TAVOITTEENA! : DD Eilen oli se TH-miitti Joensuussa, hauskaahan siellä oli 8) Vaikkakin vain 4 tällä kertaa meitä kokoontui. Ja arvatkaa olinko taas hermona alussa. -.-' Mutta, toivottavasti teillä oli hauskaa tätä lukiessa, ainakin lopussa, itselläni oli 8' DD. <3*