Tähän jäätiin:
" Mutt..ähh..okei.." Georg mumis, ja katoin sitä odottavasti.
" Tom, ootkohan sä rakastunu omaan veljees?"

--

" Mitä helvettiä?!" huudahin nousten pystyyn ja iskin samall mun kädet pöytään. " En todellakaan oo!" jatkoin ja katoin Georgii vihasena, samall ihmetellen mistä se tommost keksi.
" Tom älä nyt raivostu. Mä vaan aattelin, ku te kuitenkin ootte riidelly lähi aikoin niin paljon ja iteppä halusit tietää." Georg sano kattoen mua takas. " Nii, mutt se ei todellakaan tarkota ett oisin rakastunu Billiin!" tuhahin, ja samass huomasin liikett keittiön oviaukoll.
Siirsin mun katseen sinne, ja Bill ja Gustav seiso siin kattoen meitä, mua, oudosti.
" M-Mitä..?" Bill änkytti hiljaa.. " Kysy tolta." murahin ja osoitin Georgia.
Bill siirs katseensa Georgiin. " Mistä te puhutte..?" Bill kysy.. " Ois tääll muittenkin kiva tietää miks tääll raivotaan.." Gustav lisäs.
Georg hieras niskaansa.. " Huoh.. Siis.. Mä kysyin eka Tomilt mitä se eilinen oli, ja sit Tom selitti ett se ei itekkään tiiä miks oli siin tilanteess ja sit mulla oli siit omat arvelut..." Georg selitti toisille.. Pudistin mun päät hiljaa ja katoin pöydän pintaa.. " Mä vaan sanoin, ett ehkä te riitelette sen takii nykysin usein, ett Tom ois rakastunu suhun Bill, ett Tom ei vaan myöntäs sitä itelleenkään." Georg jatko, ja Bill siirs laajentuneen katseensa muhun. Vilkasin sitä.
" Äläkä ajattelekkaan sitä, koska se ei oo totta." mutisin Billille, ku tiesin selvästi mitä se ajatteli.
" Mä en oo homo, enkä rakastunu suhun." tokasin selvennykseks, ja Billin suu aukes raolleen.
" En mä niin ajatellu." Bill sano. " Kyllähän. Kyll mä tiedän sut." mutisin. " Enpäs." " Kylläpäs." " En. " " Kyllä." " Ja taas se alkaa.." Gustav huokas ja rupes kokkaa päivällist.
" Eikä ala!" intin vastaan, ja työnsin tuolin syrjään, ja käveli Billin ohite olohuoneeseen.

Istuin sohvalle ja nappasin kaukosäätimen mun käteen. Aloin selaa kanavia ja otin Voicen.
Laitoin ääntä kovemmalle ja heitin säätimen takas pöydälle.
Katoin jotain suomalaist räppiä, jotain Cheekiä. En ymmärtäny pöläystäkään siit.
Äkisti telkkari sammutettiin.
" Heei, mä katoin sitä!" huudahin ja huomasin sit ett se oli Bill. Hymähin hiljaa, ja vein mun katseen takas mustaan telkkariin.
Bill istu mun vierelle huokasten. " Kuule, noi ylipuhu mut puhumaan sulle täst." Bill sano.
" Jaha." mutisin. " Mitä mielt sä ite oot siit.. tilanteest..?" Bill kysy ja vein mun katseen siihen.
" Mun tota pikemminkin pitäs kysyy.." sanoin. Bill kurtisti kulmiaan. " Mitenni..?" Bill kysy.
" Mietippä sitä." mutisin ja nousin ylös.
Kävelin eteiseen ja vedin kengät jalkaan.
Mä lähin ulos, ja pysyin siell tunnin.

En mä halunnu jäädä kuulusteltavaks, ku en itekkään tienny mitään siit.
Haluisitteko ite vastata kysymykseen, ett ootko rakastunu veljeess? No, riippuu ihan onko kaikill veljee, ei varmaankaan oo.
Kävelin kadull kädet taskuiss, katse maass. En mä halunnu pysyy siell, ku kaikki vaan kuulustelis.
' Miks hemmetiss mä yritin suudella mun veljee, Billii..?' kysyin iteltäni. ' Sen täyty olla vaan hetken mielijohde. Mä EN oo rakastunu mun veljeen.'
Hätkähin ku aloin kuulla kiljuntaa.
Käännyin ympäri, ja näin parin tytön juoksevan mua kohti. Kohotin mun kulmaa, kunnes väänsin naamalleni hymyn.
" TOM! Saahaanko me sun nimmari?" tytöt kyseli. " Totta kai." vastasin hymyillen ja tartuin heidän antamaan kynään, ja kirjoitin heille nimmarit. Suostuin sit viel kuviinki, ja hymyilin niille.
" Onkos tytöt tulossa keikoille lähiaikoina?" kysyin. " Tietysti! Nähään." tytöt vastas ja lähtivät sit.
" Moi..." huokasin niille ja pyyhin sen tekohymyn mun naamalt.
Lähin jatkaa mun matkaa jonnekkin kadull, ja mietin asiaa.. " En mä voi rakastaa omaa veljeeni. Ei se oo mahollista. En oo kuullu yhestäkään veljeksestä, vielä identtisist kaksosist, jotka ois rakastunu." mutisin ääneen huomaamattani..
Kävelin puistoon, ja istuin penkille. Katoin maata hiljaa, mun ajatuksissa.
' Voisiko tosiaan olla mahollista, ett rakastasin Billii..? Enemmän ku vaan veljenä...' ajattelin..
' Mutt... Mitä sit Bill tuntee mua kohtaan..? Ku... Viime yön se... Se ei varmana ollu unta.. Mutt toisaalt.. Bill ei näytä muistavan mitään siit.. Tai kertovan siitä millään eleelläkään...'
Nostin mun katseen taivaalle, ja katoin lentävii lintui.. Jokanen niistä, lenti jonkun toisen kanss..
Tajusin sill hetkell, kuinka yksinäinen mä oikeestaan olin..

Hetken istuttuuni siell, mä lähin kotia päin, ku alko jo hämärtyy jopa vähän.
Kävelin takas kotiin, ja siell mua ootti sitten toisten ryhmitys mua vastaan. " Heiheihei! Mitä tää on?" kysyin hämmentyneen ku Georg ja Gustav tarttu mua käsivarsista, ja raahas olohuoneeseen, sill välin ku Bill sulki oven ja tuli ite peräss.
Ne laski mut irti sohvall, ja pistivät mut kuitenki istuu siihen. " Mikä juttu tää nyt on..?" kysyin ihmeissäni, ja katoin niit.
" Kerro nyt oikeesti, miten tilanne on." Gustav sano. " Mikä tilanne..?" kysähin. " Se, ootko rakastunu muhun vai et?" Bill sano ite, ennenku Georg kerkis mitään sanoo, katoin sitä hetken suu hieman raollaan.
Kunnes lopult vaan hymähin, ja vein mun katseen pois siit, sivulle, ja ristin kädet puuskaan rinnalle. Taas täst jutust...
Tunsin ku ne vaan katto mua. " Vaikeneminen on myöntymisen merkki..Vai miten se menikään.." Georg sanoi. " Eikä oo!" kivahin väliin, samall ku Bill istu mun vierelle.
Mulle tuli olo, kua mua tarkotuksella yritettäs pariuttaa Billin kanss.
" Ootteko te suunnitellu tän kaiken?" kysyin. " No eei nyt sentään." Gustav sano. " Niimpä nii." mutisin.
" Tom hei. Nyt teet sen mitä eilenki illalla teit." Georg sano. " Täh..?" kysyin tyhmänä.
" Eli kaadat nyt Billin tohon, ja teet sen mikä sull eilen oli tarkotus." Gustav selvensi, vaikk mä olin kyll ymmärtäny, mutt en tajunnu niit, miks ne halus mun tekevän niin.
" En varmana tee. En ainakaan ku te vahitte siin!" tuhahin. " JESSH! Nyt sä puhuit ittes pussiin." Georg nauro. " Täh? Enkä." vastasin. " Kylläpäs. Sä tekisit sen jos me ei vahittas tässä." Georg sano nauraen.
" M-mitä..?" kysyin ihan hämmentyneen koko jutust..
" Sä suutelisit veljeess, jos me ei oltas täss. Joten me siis häivytään täst.." Gustav sano, ja vetäs Georgin ylös, ja ne lähti yläkertaan. Katoin niit tyhmänä, kunnes kohtasin Billin katseen.
" Miten sä voit olla noin tyynenä..?" inahin. " Koska mä ainakin tiedän mitä mä tunnen." Bill sano rauhallisesti, hymyillen hennosti mulle.
Katoin sitä hiljaa, nielasten, ku se liikahti lähemmäs mua, ja alko tuomaan kasvojaan lähemmäs, sulkien silmänsä.
Sen huulet oli melkein mun omiss kiinni, mä tunsin Billin hengityksen mun kasvoill, mä tunsin sen huulien hipovan mun omiini.
Sit Bill paino huulensa mun huulille, mutt mä kerkesin kääntää mun kasvot pois, joten sen huulet osu vaan mun poskelle.
" Tom..?" Bill kysy hiljaa, ja kahto mua nyt taas aukastuansa silmäsä.
" Mä en voi." sanoin, ja nousin ylös. Bill tarttu mun käteen, ja kahto mua silmiin.
Katoin sitä hiljaa, mutt lähin sit menee, Billin ote lipsuen musta.
Menin ylös mun huoneeseen, ja pysyin siel loppu illan..

Yöll mä heräsin, ku kuulin askeleit portaiss. Mä heräsin nykyään helpoll öisin.
Kuulin niitten pysähtyvän mun ovelle, ja nousin istuu mun sänkyyn. Nojasin selkäni seinään, ja katoin ovelle, oottaen, ett se aukeis.
Katoin silmät sirillään, ku kahva taittu alaspäin, ja se aukes äänettömästi.
Näin Billin hahmon tulevan sisään, ja se sulki oven, nostaen katseensa sit maasta.
Katoin sitä suoraan silmiin, ja Bill kahto mua, pysähtyen..
Viitoin sen lähemmäs, ja Bill tuli istuu vuoteelle. " Mitä sä teet tääll?" kysyin hiljaa. " Mä.. En mitään.." Bill vastas kattoen muualle. " Mä tiiän, ett sä kävit tääll vimme yönäkin. Sä suutelit mua." sanoin sille.
Bill toi katseensa muhun, ja katoin sitä suoraan silmiin.
" Mi-Mistä sä tiiät..?" Bill kysy.. " Mä heräsin, ku sä laitoit kätes mun poskelle, mutt esitin vaan nukkuvani." kerroin hiljaa, ett toiset ei heräis.
Bill kahto hetken mua, ja sit laski katseensa alas. Kohotin hieman mun toista kulmaa.
Nostin mun toisen käden, ja kohotin Billin kasvot ylös. Katoin sitä hetken hiljaa.
Lähestyin sitä sit, ja suljin mun silmät.
Painoin huuleni Billin huulille, ja suutelin sitä.

--

Täss jo kolmas osa :) Mitäs ootte pitäny tähän menness? Jatkanko?