Vielä pieni, yksinäinen kyynel karkas mun silmäst, ku käännyin Billiä päin, ja vedin sen lähemmäs itteeni vasten, ja painoin pääni sen niskaan, halaten sitä..................................
Viimeistä kertaa....Sinä yönä....

--
( - Tunnelmamusaa lisää^^ Tällä kertaa An Deiner Seite^^.)
Raotin silmiäni, ku aamuaurinko tulvi huoneeseen. Mun sisällä tuntu tyhjältä, vaikk Bill makas siinä mun vieressä. Kömmin istumaan varovasti, ja heitin jalkani vuoteen yli. Katoin Billiä olkani yli, ja nousin.
" Inh..." inahin. Takamukseen sattu. En ihmettele enää, miks Bill oli aikasemmin kävelly hieman oudosti. Poimin vaatteeni lattialta, ja puin hiljaa ylleni. Kiristin vyön, ja vedin paidan päälle.
" Tom...?" kuulin Billin hiljaisen äänen. Käännyin kattoo sitä. Bill mönki väsyneen näkösenä istuu. Sen silmät oli ihan turvoksissa, punaset. Mua rupes surettaa... Mutt tää oli pakko tehä.
Bill keräs vaatteensa lattialta, ja puki yllensä. Se käveli mun eteen. Katoin sitä hiljaa silmiin, sanomatta mitään. " Onko sun pakko mennä?" Bill kysy hiljaa. Nyökkäsin pienesti hiljaa.
" Mutt sä et oo yksin, koskaan. Mä oon aina sun luonas... - täällä." nostin käteni Billin rinnalle sydämen kohdalle, ja yritin hymyillä sille lempeästi. Bill nosti kätensä mun käden päälle. Annoin käteni valuu hitaasti Billin vartaloa pitkin alas, navalle. Seurasin kättäni katseellani, ja nostin sitten katseeni Billin silmiin. Bill kahto mua surullisena, se ei kyenny hymyilee.
Tartuin sen paitaan ja vetäsin sen hellästi itteeni vasten. Kiedoin käteni rutistukseen sen ympärille.
Painoin pääni sen niskaan, ja painoin suukon sinne hellästi.
" Mä en unoha sua." kuiskasin. " Mäkään en unoha sua..koskaan.." Bill kuiskas mun korvaan, ja tunsin pisaran kaulallani. " Shh..." silitin hellästi kädelläni Billin selkää. Työnsin Billin hennosti kauemmas, ja hapuilin huulillani sen huulia. Tunsin pian, ku Bill paino huulensa mun huulille. Tunsin sen, miten kosteat ne oli, ja miten pehmeät ne oli, niin täyteläiset.
Mä en halunnu irrottautuu niistä, en, en koskaan. Ne oli kui huumetta mulle. Ja joka ikinen suudelma minkä olin saanu Billiltä, laitto mut sekaisin. Mä en kyenny hillitsee itteeni.
Mutt mun oli pakko nytten..
Vetäydyin irti, ja sipasin kädelläni sen poskee. " Älä oo surullinen..." sanoin hiljaa, yrittäen saada pientä hymyä Billin kasvoille, mutt en onnistunu siinä.
Tartuin Billin käteen, ja vedin sen perässäni kaapilleni. Aukasin sen oven ja kyykistyin ottaa pussin kaapin pohjalta. Vedin mun lempilippiksen sieltä.
Käännyin Billiä päin, ja painoin lippiksen hellästi sen päähän. " Mä haluun, ett sä pidät tän." sanoin Billille. " Mutt Tom, tää on sun lempilippikses.." Bill esteli tarttuen lippikseen ja veti sen pois päätään.
" Silti." sanoin ja painoin sen takas sen päähän. " Hävitä, myy tai tee mitä vaan muille lippiksille... Mutt säilytä edes tää.. Muistona.." sanoin hellästi ja katoin Billin ruskeita silmiä. Vilkasin kelloo.
" Mun pitää mennä.." sanoin hiljaa. Bill nyökkäs hitaasti, kyyneleet tulvien sen silmiin.
" Shh.. Älä Bill.." kuiskasin hiljaa ja rutistin sitä voimakkaasti.
' Tää on tarpeeks vaikeeta mullekki....' ajattelin painaen silmäni kiinni, ett kyyneleet ei tulis munki silmiin. Vetäydyin irti, ja laitoin kaapin oven kiinni. Otin tuolin nojalta vielä hupparin mun ylle, ja lähin sit alakertaan.
" Tom!" Bill sano mun perään tullen portaat mukana alas. Käännyin kattoo sitä eteisessä ku olin laittanu kengät kiinni.
Mua rupes hymyilyttää. Bill näytti söpöltä mun lippis päässään. " Sä oot söpö." sanoin hymyillen.
Billiä rupes vihdoinki hymyilyttää, ja se naurahti. " Ite oot." Bill sano painaen suudelman mun huulille. Bill kieto kätensä mun kaulalle, ja mä vein omani sen vyötärölle.
Vastasin sen suudelmaan hellästi.. Mä en ois halunnu lähtee, mutt mun pitää, ett Bill on turvassa.
Irtauduin siit hetken päästä. " Mä tuun aina olee rakastunu suhun.. aina.." Bill kuiskas vielä mun korvaan, ennen ku peräänty pari askelta. Nyökkäsin. Uskoin, että Bill ties mun tunteet, ilman että mun tartteis sanoo niitä.
Katoin sitä vielä hetken, ennen ku lähin siihen viileään, aamuyön ilmaan....

( - Hmm... Geh... Se käy ehkä tähän osaan, joka on hyvin lyhyt...)
Kävelin hiljaa, aamuauringon värjätessä taivaan punertavan oranssiseks.. Viel oli viileetä, mutt kohta ilma kai lämpeis.
Hätkähin ku äkisti mun vierellä kulki pari mustaan smokkipukuun pukeutunutta tyyppiä. " Huomenta." totesin yllättyneenä niille. Moelmmat vaan nyökkäs katellen ympärilleen, ja eteenpäin. Pyöräytin silmiini. " Minne päin mennään?" kysyin, sill en todellakaan tienny miss joku ihme Kanittajankatu sijaitsi.
" Tänne päin." toine niist sano, kääntyen hetken päästä toiselle kadulle ja mä seurasin sitä.
Ne ohjasti mut pian johonki korkeeseen taloon, jota en todellakaan ois arvannu jokskin FBI:n majapaikaks. Olin aina luullu ett se on jokin asunnonvälitysfirma.
" Päivää... Tom.." kuulin miehen sanovan yhess huoneess. Mies käänty mustalla nahkaisella nojatuolillaan pöydän takaa kattoo mua. " öö.. Huomenta pikemminkin.." korjasin rykästen.
" Niin... Miten vain.." mies totesi. " Tämä on suunnitelmamme." mies sano levittäen pöydälle ison valkeen paperin rullalta. Kävelin lähemmäs kattoo sitä.
Täytyy myöntää, ett se suunnitelma oli aika hyvin tehty. Mies selitti jotain samaan aikaan, josta en todellakaan ymmärtäny pöläystäkään, enkä jaksanukkaan.

( - Tähän Instant Karma. :D)
Aurinko paisto jo kirkkaana taivaalla, ku me liikuttiin autoilla paikalle. Mun ois tarkotus nyt mennä vaan kävelee tonne torin reunoille normaaliin tapaan, oottaa ett ne tyypit tulee. Muhun oli kiinnitetty seurantalaite.
Niitten pitäs saada mut kiinni, ja sit ne FBI tyypit hyökkäis päämajaan ja mun avuks.
No joo, ei se kovin kummane suunnitelma lopupjen lopuks ollu.
Nii, ja olihan mulla luotiliivi, ihan varalt. - Ja se on kyll hyvin epämiellyttävä päällä.
Tyypit jätti mut kyydistä kadulle, ja mä lähin kävelee siit torille päin. Yritin pysyy normaalina, rauhallisena.
Mutt mua todellakin hermostutti pelkkä ajatuskin ett mun pää ammuttas muussiks.
Kävelin torin reunoille, ja aloin muka kattelee jotain CD-levy myyjän tuotteit siin. Tosissani löysinki siitä jonkun harvinaisen Samy Deluxen levyn. Mutt paska, mulla ei ollu rahaa yhtään mukana, ja muutenkaan en tullu tänne ostaa levyjä. Katsahin ympärilleni ja lähin kävelee eteenpäin.
Huomasin jotain hämäriityyppei nojailemass tiilestä tehdyn kerrostalon seinämään. Jatkoin kävelyäni rauhassa normaaliin tapaan ja kattelin ympärilleni mitä torilla myytiin.
Huomasin kauempana tien reunaan pysäköidyn auton.. Siell ne FBI:n tyypin odotti. Huomasin joittenki tyyppien jo liikkuvan sinne päämajaa kohti. Hymähin itekseni ja käännyin kattoo jotain t-paitoja.
Siin oli yks hieno musta paita, mutt se ei ollu mun tyyline.
Lähin kävelee lopult taas eteenpäin, koska ne hemmot ei hyökkäis mun kimppuun keskell kioskii.
Kävelin hieman reunempaan torista, ja tungin kädet hupparin taskuihin. Pidin katseen edessäpäin.
" Nyt sä pysyt hiljaa, tai sivullisiakin kuolee." joku kuiskas mun korvaan äkisti.
Tunsin aseen mun ohimolla. Nielasin. Yritin nähä tyypin sivusilmälläni, ku se lähti työntää mua eteenpäin. Huomasin parin tyypin kävelevän mun vierellä, yrittäen kai peittää mut muilta.
Astelin hiljaa eteenpäin, toivoen hemmetin paljon, ett ne FBI:n tyypit tosiaan tulis. Katselin ympärilleni.
Mä en nähny paljoo, ku ne tyypit oli tiellä. " Mitä teill on mua vastaan?" uskalsin änkyttää. " Shut up." yks niist sano tönästen mua. Horjahin sivulle päin.
" Laskekaa aseenne hitaasti." kuulin äänen. Helpotus pääs huokauksensa ulos musta. Huomasin niitten tyyppien piirittäneen meidät.
" Helvetti päästäkää mut! Mä en oo tehny mitään." joku tyyppi huus kauempana. Huomasin ku FBI työnti vangittuja ukkoja pakettiautoihin kaltereiden taa.
Näin miten ne tyypit alko panikoida huomatessaan FBI:n paikalla. Virnistys levis mun kasvoille.
" Sä olit mukana tässä jutuss." yks tyypeistä murahti ja teki äkkiarvaamattoman liikkeen. Se iski nyrkkinsä mun kasvoihin. Veri lenti mun suupielestä, ja samass joku laukas aseensa....
Mun islmät laajeni, ku se mies joka mua löi kaatu maahan saatuaan luodin rintaan. Hätkähin ku mua vetästin taaksepäin. Se yks piti mua vieläkin aseellaan vankina.
" Te joko häivytte, tai kultapojunne kuolee." se murahti painaen asetta voimakkaammin mun ohimolla. FBI osotti miestä aseilla. " 5 vastaan 1. Sä et voi voittaa." sanoin väliin. " Turpa kii ämmä." mies tuhahti ja latas aseen. Nielasin. Ois ehkä pitäny pitää suu kiinni...
Kiljahin FBI:n miehen ampuessa meitä päin. Puristin silmäni kiinni peläten ett se osuis muhun.... - mutt se meni ihan viereen.
Mua vankina pitäny pomppas kauemmas musta tyrkäten mut samall nurin.
Yritin saada tasapainoo takas, mutt kaaduin maahan käsieni varaan. Vaikeroin kivust, mun ranne rusahti ikävästi. Siihen sattu älyttömän paljon.
Pääsin just ja just istuu takas. Katoin rannetta, se alko turvota nopeesti.
Se mies osotti mua vieläkin aseella. Kompuroin seisomaan. Mua alko kuvottaa se yks ruumis siin vieress. Tunsin miten mun mahas alko möngertää.
Pitelin vatsaani, etten yökkäis ulos mitään. Tosin, enhän mä ollu syönykkään mitään, joten ei sieltä vois tulla mitään ulos.
Suljin silmäni, ett paha olo menis ulos. " Oletteko kunnossa?" yks FBI:stä kysy multa. " Joo.. Oksettaa vaan toi ruumis." mutisin.
Suoristauduin lopulta ku se meni ohi. Katoin siihen mieheen. " No, ei se mitään jos oksettaa. Kohta joku muu oksentaa ku näkee sun ruumiin!!" mies huuti laukasten aseensa mua kohti.
Hätkähin.....
Kaikki tuntu hidastetulta...
Laukauksen pamaus kaiku mun päässä voimakkaana, miten luoti tuli suoraan mua kohti. Ku mä horjahin taakse päin, se luoti porautu mun rintaan, ja lennätti mut maahan nurin. Iskin pääti laattoihin maassa, ja kaikki pimeni...

( - Heiligiä jos viitsitte laittaa nytten^^, tack. )
"Mm.. Miss mä oon...?" mumisin hiljaa nousten istumaan jollain pehmeellä, pidellen päätäni. Kattelin ympärilleni, ku näkymät alko selventyä. " Sairaalassa." möree mies ääni sano. Huomasin FBI agentin siinä huoneessa, seisovan vuoteen päädyssä, jossa istuin. Raavin hiljaa päätäni. Hätkähin.
Tunsin ohimollani pari tikkiä. Mun katse siirty ranteeseeni. Kiljasin. Nostin sen silmieni korkeudelle.
Siin oli valkee kipsi. " Rauhassa. Pääsette kotiin. Vihamiehenne on otettu kiinni, ja voitte tästedes elää rauhassa." mies sano rauhalliseen äänensävyyn. Vein katseeni siihen. " Varmastikko?" kysyin. " Kyllä." mies vastasi. " Mennäänkö jo?" se kysy. Katoin hetken rannettani, ja nyökkäsin sit.
Nousin ylös varovasti ja raahustin ovelle, mutt pysähyin. " Paljon kello?" kysyin ja vilkasin mieheen olkani yli. Se vilkas rannekelloonsa. " Puoli 7." mies vastasi. " Täh? Vasta? Tuntu ku ois menny päivä siin kiinni otossa.." mumisin. " Niin sinä menikin." mies totesi kävellessään mun perässä. " Mitä?!" katoin sitä järkyttyneenä. " Oikeastaan, otimme joukon kiinni 3 ja puolessa tunnissa, eli 10 aikoihin aamusta.. Mutta te.. - Te nukuitte koko eilispäivän loppuun." mies sanoi tuhahtaen. " Ai..." mumisin.. No, ei se ihmekkään.. Ainahan mä nukun pitkään jos mua ei herätetä..
Käveltiin ulos siit sairaalast, ja ne lupas kuskata mut kotiin. Huokasin helpotuksesta. Mun ei tartteis kävellä. Tulis vaan vaikeeta kotona tän kipsin kanss.. No, onneks se oli vasen ranne sentään..
Istuin autoon, ja pian ne lähti huristaa tiellä.
Kattelin hiljaa maisemia.. Mä olin helpottunu.. Bill ois nyt tästedes kunnossa... Ja mä oon myös... Mä oon elossa.. WIHII!!!! Mun teki miel kiljuu ja pomppii ku hullu, ylistää sitä ett oon elossa viel.
' No, tiiänpä nyt myös missä on Kanittajankatu..' ajattelin.. Eli oli täss jotain hyvää... Sen lisäks siis ett me voidaan elää nyt taas normaalisti.
Vihdoin ne pysähty tienreunaan, mistä menis se minihiekkatie mun kodin pihaan. " Kiitti.. Te tosiaan pelastitte meidät." sanoin niille viell. " Pitäkää tästä eteenpäin huoli itsestänne, ja tovereistanne. Kun tarvitte apua, kilauttakaa ihmeessä." mies sano mulle, ja pien hymy kävi sen huulilla. Hymyilin nyökäten ja katoin ku se ajo pois. Käännyin taloa päin. Katoin Billin huoneen ikkunaa, ja sitten omaani. Molemmat oli pimeinä.. Eiku... Billin huone.. Sinne sytty valo... Virne kareili mun huulilla ku näin vilauksen mustasta hiuspehkosta.. ' Mutt mitä Bill tekee tähän aikaan aamust hereill..?' ajattelin ja tallustin ovelle.
Henkäsin hiljaa ku katoin ovea.. " Koti kullan kallis..." mumisin hymyillen.
Tartuin kahvaan, ja aukasin sen hiljaa.. Töynsin oven auki, ja kurkistin sisään. Hämärää vielä.. Kukaan ei ollu alhaall.. Ei kukaan.. Hymyilin itsekseni ja astuin sisälle sulkien oven yhtä hiljaa ku olin aukassutki sen.
Jätin kengät pois ja kurkistin keittiöön. Kävin juomassa lasin mehua ja lähin yläkertaan. Mä halusin nähä Billin.. Tuntu ku siitä ois ikuisuus ku olin nähny sen viimeks....
Kipusin portaat hiljaa, ja menin Billin huoneen ovelle.. Työnsin oven auki hiljaa, ku se oli raollaan. Mutt huone oli pimeenä jo.. ' Mitä..? Miss Bill on?' ihmettelin ja katoin ympärilleni. Se ei maannu sängyssään..
Laitoin oven perässäni kiinni ja kävelin oman huoneeni ovelle.. Nukkusko Bill mun huoneessa?
Mun huoneen ovi ainakin oli kokonaan kiinni. Otin rivasta hiljaa kiinni, ja painoin alas.
Työnsin oven auki ja kurkistin huoneeseen.
Kuulin tuhinaa.. Vein katseen kaapista sänkyyn.... - Bill makas siell. Kasvot ovelle päin. Hymy kiri mun kasvoille..
Astuin huoneeseen äänettömästi, ja laitoin oven kiinni. Liikuin hiljaa vuoteen äärelle, ja kyykistyin. Vedin Billin hiuksia pois sen kasvojen edestä. Katselin sen nukkuvia kasvoja.. Näin sen poskilla kuivuneita juovia kyyneleistä. Pien suru käväs mun kasvoilla... Bill oli itkeny... Taas...
Mun katse siirty sen käsiin rintakehällä, ku huomasin siinä jotain omituista. Mun suu loksahti auki hieman, ja silmät laajeni. Bill puristi mun lempilippistä sylissään.
Lempee hymy valtas lopult mun kasvot, ja kävelin ikkunalle laittamaan verhot kiinni. Kattelin hetken ulos hiljaa.. Mä olin vihdoin taas kotona.. Billin luon.. Nyt... Mä voisin pysyy siin aina.. Mun ei tartteis lähtee minnekkään sen vierestä.. Koskaan...
"......Tom.......?" joku sano hiljaa.. Henkäsin  yllättyneenä. Käännyin hitaasti ympäri, ihan hiljaa. Vein katseeni Billiin... Sen silmät oli lievästi raollaan, ja se makas siin, miss ihan äskenki..
Katoin sitä hiljaa, ja räpäytin silmiäni hitaasti, nyökäten. Kallistin hieman päätäni, kun Bill sulki silmänsä, ja näytti nukahtavan taas.....
Ymmärrän.. Se on väsyny... Laitoin verhot hiljaa kiinni, ja heitin muut paitsi bokserit.. Kömmin Billin viereen hiljaa, ja hengitin sisääni sen tuoksua...... Kaipasin sitä... Niin.... Paljon....

--

Osa 22... En kyenny pitää näppejäni erossa, vaikk vasta 1 kommentti oliki tullu (': Mutt... Lisää tunnelmamusaa saitte, omasta mielestäni ne sopi ihan hyvin kappaleisiin 8) Noh, mitä piditte? Kommenttia kiitos. Tack. Thank you, und Danke Schön. :)