Otin Billin kädestä hellästi tärisevällä kädelläni kiinni, ja lähin kävelemään, kirjekuori toisessa kädessä, kohti kotia, kohti Billin lapsuudenkotia, kohti paikkaa, jossa olin asunut jo yli puolivuotta, kohti paikkaa, joka oli kehittynyt niin tärkeäksi.

*

[ Noniin, tähän on ihan pakko saada teidät kuuntelemaan Antti Tuiskun - Palaan kotiin kappale. Löytyy youtubesta.]
Pakkasin kamoja haikeena matkalaukkuun.
Tuntu ett mä en ois enää koskaan palaamassa tänne, vaan mä lähtisin iäks. Katoin sitä kerman ja toffeen väristä huonetta kaipaavasti..
Mulla ei oo ollu koskaan näin ikävä mitään, ei edes Suomesta lähtiessä ollu näin ikävä. Kai mä vaan olin niin tottunu jo tähän paikkaan.. Ett se ois mun koti.
Vedin hiljaa matkalaukun vetoketjun kiinni laskien vielä käteni sen päälle.
Joku koputti oveen ja tuli sisälle. " Hei.. Joko sä oot valmis?" Bill kysy hellästi sulkien oven perässään. " Joo.. Kai mä oon." huokasin vieden katseeni Billiin, ja hymyilin pienesti, surullisena. " Heidii.. Mikä on?" Bill kysy hiljaa tullen lähemmäs ja kieto kätensä mun ympäri. Painoin hiljaa pääni sen rintakehälle.
" Mä vaan.. Ikävöin tätä paikkaa jo nyt." mutisin hiljaa sulkien silmäni. Bill silitti hiljaa mun selkää rutistaen mua lujasti.
" Mulla myös.. Mutt.. Tärkeintä ett me voidaan olla yhessä." Bill kuiskas nojaten poskensa mun päälaelle. " Niin.." kuiskasin hiljaa, nostaen sitten pääni katsoen Billin silmiin. " Mä rakastan sua.. " kuiskasin lämpimän tunteen vallitessa sydämessäni. Mä tiesin, ett mun oli tarkotus viettää elämäni Billin kanssa. Mä tiesin, ett Bill oli mun kohtalo. Mä en vois elää enää ilman Billiä, ja.. Mua harmitti, ett mä joskus sillon työnsin Billin pois, mutt.. Jos mä en ois työntäny, me ei välttämättä edes oltas nyt tässä.
" Mäkin rakastan sua." Bill vastas hellästi, tuoden kätensä mun niskaan, ja veti mun kasvot lähemmäs, painaen suudelman, rakastavan suudelman huulilleni. Kiedoin käteni hellästi Billin kaulalle, vastaten suudelmaan, laskematta irti pitkään hetkeen. Mä en laskis Billistä irti, en koskaan.
Vetäydyin hiljaa irti, kattoen niihin ihaniin silmiin, jotka mä tulisin näkemään vielä monta vuotta.
Siirsin hiljaa katseeni Billin katseen mukana ovelle, sieltä kuuluessa varovainen koputus. Tom työnsi päänsä sisään, ja astu sit paremmin. " Hei.. Joko ootte valmiita?" Tom kysy nojaten ovenkahvaan kädellään, kunnes se pettikin alta äkisti, ja Tom mätkähti maahan.
Tirshkahin peittäen suuni kädelläni. " Luulen ainaki niin." Bill hymyili hiljaa Tomin hypätessä takas ylös puistellen vaatteitaan. Tom nyökkäs, ja naurahti sit leveä hymy kasvoillaan hierasten niskaansa.
" So, would we leave now?" Tom virnisti lempeesti. " Yes.. Let's leave." nyökkäsin hellästi, laskien irti Billistä, ja laskin matkalaukun lattialle sängyltä. Otin sen kammesta kiinni, ja kävelin Tomin ohitse, vetäen sitä perässäni, kadoten portaisiin, kohti tulevaisuutta.

" Bill! Ootko sä varma että teidän managerille sunmuille käy mun mukaan tulo? Mähän kuitenki vaan oon ylimääränen mukana kulkija ja mun takii.."" Heidi Heidi Heidi! Rauhoitu. Se käy. Me ollaan Tomin kanssa hoidettu asia." Bill rauhoitteli ja silitti mun poskea. " Varmasti?" kysyin epävarmana lentokoneen jo lentäessä yläilmoissa. " Varmasti." Bill vastas painaen hellän suukon mun huulille ja rentoutu sitten. " Okei.." mumisin hiljaa huokasten ja suljin silmäni hetkeksi, nojautuen tuoliin.
En tajunnut, vaan nukahdin melko nopeasti lentokoneeseen, pilaten Billin matkaseuran, mutta onneksi on keksitty kaksoisveljet!

" Heidi kulta, herätys." hellä ääni kuiski hiljaa. " Mmh, missä mä oon?"" Hampurissa. Kone laskeutui jo. Meidän pitää mennä, ja nopeesti." Bill jatko ja aukasin silmäni lopulta. " Anteeks, taisin nukkuu koko matkan." mumisin hieraisten silmiäni. " Ei se mitään. Tässä, käsilaukkusi." Bill hymyili lempeästi ojentaen laukun. " Kiitti." kuiskasin ottaen sen käsiini ja nousin vihdoin ylös tuolista, kävellen sitten Billin edellä pois lentokoneesta, muiden tullessa perässä.
" Kylmä." värähin voimakkaan tuulen käydessä lentokentällä.
Kävelimme nopeasti kentän poikki rakennukseen, jossa kävimme läpi ne kaikki maailman härvelit ja vekottimet, mitä siellä nyt sitten sattuukaan olemaan.
Mä vaan kuljin lopulta sulavasti poikien perässä, kun meidät ohjasti muutamat turvamiehet pois kentältä. Ensin ne katso mua epäilevästi, suorastaan murhaavasti, kunnes Bill ja kumppanit selitti heille tilanteen, ja antoivat mun lopulta olla rauhassa.
Me matkattiin autossa paikan päälle, jossa bändi sitte tapasi mukanaan reissaavat henkilöt, kaikki maailman roudarit yms.
Matka alko hiljasesti, kun taas pian, oltiin uudestaan lentokoneessa, matkalla kohti Amerikkaa.

Kävelin edestakaisin lämpimässä huoneessa. Vilkaisin toisiin, kun he virittelivät kuuloketta korviinsa ja muita juttuja. Pojat oli syöny yli tunti sitten vähän, nyt niillä alkas keikka muutaman minuutin päästä, ja ne hermoili. Tai ei oikeestaan hermoilleen, olivat vain jännittyneitä, koska esittäisivät ensimmäistä kertaa livenä uusia kappaleita, heidän uudelta levyltä.
" Hyvin se menee, paremmin kuin koskaan ennen, varmasti." hymyilin rauhoittavasti Billille ja puristin sen kättä hellästi. " Toivottavasti ainakin.." Bill mumisi ja mä huomasin miten se tärisi hermostuksissaan.
" Aika mennä." eräs mies tuli sanomaan. Pojat nyökkäs miehelle ja Bill laski irti mun kädestä lähtien menemään muiden mukana. Tartuin sen hihaan vielä ja pysäytin pojan kurkottaen painamaan nopeasti suudelman sen huulille.
" Nähdään pian." kuiskasin hymyillen, Billin kahtoen muhun pitkään, kunnes hymy kohosi senkin huulille. Bill painoi nopeasti suukon mun poskelle ja juoksi sitten nopeasti toisten perään.
Hymyilin hiljaa ja huokasin onnessani. Rauhoittui se sentään vähän suudelmasta, hyvä niin. Hmm... Mitähän sitä voisi tehdä? Lysähdin istumaan tuolille, ja katselin ympärilleni hiljaiseen huoneeseen, kuunnellen tänne heikosti kuuluvaa Billin puhetta ja fanien kiljuntaa.
Hymyilin hiljaa pudistellen päätäni. Tässä sitä oltiin, Amerikassa, Tokio Hotelin keikalla, poikien takahuoneessa, jonne muut eivät pääsisi.

Pari kuukautta kului yllättävän nopeasti Amerikassa reissaillessa ympäri Yhdysvaltoja, Kanadaa ja niin edelleen. Näin itse uusia paikkoja, ja maailmankuuluja nähtävyyksiä, joihin monellakaan ei ollut varaa.
Olin tuntenut syyllisyyttä monen viikon ajan, kun sain näin vapaasti kulkea bändin mukana, jonne monet muut haluaisivat ja tekisivät mitä tahansa sen eteen, ja minä sain olla täällä ilman tekemistä.
No, jos ei lasketa sitä, että tein pojille jälkiruokia muiden kokkaajien kanssa.
Nyt sitä sitten oltiin hotellissa, mä yksin omassa huoneessani, kun bändin piti pysyä koossa kahdessa huoneessa, joten Bill ja Tom nukkui samassa, ja Georg ja Gustav omassaan. Billin mielestä oli törkeetä, että mut laitettiin yksin tänne, mutt ei se mua niin paljoa haitannut. Sainpahan hetken omaakin rauhaa. En tarkoita, että olisin kyllästynyt poikien juttuihin, en todellakaan. Heidän juttunsa olivat todella hauskoja ja sainpahan tutustua heidän keikka -puoleensakin paremmin.
Tai no siis Georgiin ja Gustaviin periaatteessa tutustuin enemmän.
Istuin tympääntyneenä sängyn reunalla.
Mitä hemmettiä sitä vois tehdä?
Nousin ylös sängyltä, mutt tukeuduin nopeesti läheiseen lipastoon horjahtaessani. Kurtistin kulmiani kummastuessani vatsaa alkaessa kiertää inhottavasti, taas. Tätä oli sattunut jo useamman viikon ajan.
Vein katseeni ovelle jonkun koputtaessa siihen.
Korjasin ryhtini tepastellen nopeasti ovelle ja aukaisin sen. " Bill." hymy kohosi huulilleni. " Heii.. Sori ett sä joudut olemaan yksin täällä." Bill hymyili pahoittelevasti kietoen kädet mun lanteille ja tuli ilman pyyntöä peremmälle, ja sitten Bill potkaisikin jo oven kiinni. " Ei se mua.. Haittaa.." hymyilin, mutt huono olo iski taas. " Oot sä okei?" Bill huolestu kurtistaen kulmiaan. " Oon.. Kai mä vaan.. En tiiä.. Mahassa kiertää.." mutisin. " Sun pitäs levätä. Tää voi kuitenki olla sulle aika rankkaa. On kuitenki jo pari kuukautta oltu täällä, mutt ei meillä oo enää kun huominen keikka, sit me palataan takaisin Eurooppaan." Bill sipaisi hiuksia korvan taakse puhuessaan. " Ähh, mä voin ihan hyvin. Mä saatoin ihan hyvin syödä jotain mistä on jo päiväys mennyt." mumisin hymyillen pienesti kietoessani käteni Billin ympäri. " Sovitaan niin." Bill hymyili viekkaasti näykäten mua hellästi huulesta. Hymyilin hiljaa kurottautuen hieman varpailleni, painaen Billin huulille suudelman.
Se suudelma johti nopeesti siihen, ett Bill työnti mut lähemmäs sänkyä, kaataen mut lopulta sen päälle ja loput varmasti tiedättekin.

" Bill.. Herää. Sun pitää nousta nyt heti." kuiskasin tönien toista hellästi. " Nytkö jo..?" Bill mutisi hieroen silmiään. " Kyllä. Sulla on vielä viimenen keikka vedettävänä tänään illasta. Ala nousta jo. Teillä on paljon tehtävää." kerroin viskaten Billille sen vaatteet lattialta, omat olin jo pukenu aikoja sitten, kun olin herännytkin jo vähän aikaa sitten huonoon oloon, joka johti vessassa oksentamiseen.
En kuitenkaan aikonu mainita Billille mitään, tai se huolestus turhaan.
" Kai se on pakko nousta." Bill huokaisi lopulta raahautuen ylös sängystä pukien vaatteet päälleen. " Noni, sitten mennään syömään." sanoin juuri kun oveen koputettiin. Menin aukasemaan.
" Huomenta, Bill mahtaa olla täällä?" Tom ja kumppanit seiso oven takana. " Joo, on se. Ootteko menossa syömään aamupalaa?"" Jep."" Me tullaan mukaan. Kunhan tää herra kerkiää täältä." mutisin astellen pois edestä ja päästin toiset sisälle pedaten sitten vuoteen nopeasti.
" Ihan hetki vaan!" Bill kailotti vessasta ja tuli sitten pian ulos sieltä. " Vihdoin. Mennään sitten." Tom mumisi tempaisten jo nälissään ovesta ulos.

Meillä oli päivä vapaata, ennen iltaa.
Mä en voinu yhtään paremmin, pikemminki huonommin.
Mun päähän pimahti äkisti yks ajatus, mutt se ei voinu olla mahdollista.
Mutt.. Toisaalta se taas saattoi hyvinkin olla.
Mun piti päästä kauppaan, hakemaan testi, koska jos olisin oikeessa, mä en haluis salata sitä Billiltä.
" Hei, mä kävisin nopeesti yhdessä liikkeessa, jos ei haittaa?" kysyin nopeesti pojilta.
Istuttiin nimittäin samassa hotellihuoneessa juttelemassa. " Okei, mä tuun mukaan." Bill sano nousten jo ylös. " Etkä!" kiljasin Billille. Bill kurtisti kulmiaan. " Sä et voi tulla, koska se on yllätys sulle." hymyilin pienesti. Mustapään kasvoille nousi yllättyneisyys. " Joten... Georg, lähtisitkö sä vaikka mun mukaan?" kysyin vieden katseeni basistiin. " Mikä ettei." Georg totesi nousten ja veti hupparin niskaan. " Hyvä. Mä palaan pian." sanoin painaen suukon Billin otsalle. " Hei, jaksatko sä? Sullahan oli huono olo?"" Joo, mutt se meni ohi jo." sanoin kiiruhtaen sitten ulos Georgin kanssa hotellista.
" Mitä sä meinasit hommata Billille?"" En mitään. Tai siis.. Mä oon saattanu 'hommata' sen jo." sanoin vilkasten toiseen epävarmana. Georg kallisti päätään. " Mitä sä tarkotat?"" No kun siis.. " mumisin huokasten. " Osaatko sä pitää salaisuuden? Ainakin vähän aikaa." kysyin pysähtyen kadulle ja katoin vakavana miestä. Georg nyökkäsi mulle.
" Kun.. Mä saatan olla raskaana." hymyilin pienesti. Georgin suu loksahti auki. " M-Mitä? Mistä sä tollasta sait päähäs?" Georg töksäytti. " No mitä muutakaan tää voi olla? Mä oon jo useemman viikon voinu huonosti, mutt en oo sanonu teille mitään, ettei teidän tartteis turhaan olla huolissanne." kerroin lähtien liikkeelle taas.
Apteekki häämötti suoraan edessä päin.
" On vai? Sun ois pitäny sanoo meille siltikin. Ties vaikka se on jotain vakavaa!" Georg kiljaisi. " Höpsis." naurahin astellen apteekkiin sisään. " Ja.. Mitäs me täältä?"" Raskaustestiä. Mä en haluu sairaalaankaan mennä testaa. Sitä paitsi, nää on hyvin luotettavia." sanoin ottaen yhden kapeista paketeista käteeni. " Oot sä kokeillu aikasemminki kun oon noin varma?" Georg virnisti. Mätkäsin sitä lempeesti olkapäähän. " Haha." hymyilin tepastellen kassalle ja maksoin sen myyjän sitten pakatessa sen pieneen pussiin.
Työnsin Georgin edelläni ulos lämpimään aurinkoiseen ilmaan.
" Ja tuota.. Georg?"" Niin?" mies toi katseensa muhun kun kirin sen vierelle. " Ethän sä sano Billille mitään vielä? Jos mä en olekkaan, niin.."" En en, yhdellä ehdolla." Georg hymyili. Kohotin toista kulmaani. " Jos sä saat lapsen, musta tulee kummi." Georg virnisti. Hymy kohosi huulilleni. " Sovittu." hymyilin kävellen kohti hotellia, kenties tulevana äitinä, lapsen tulevan kummin kanssa.

Istuin jännittyneenä vessanpöntön kannella. Raskaustesti jökötti kylpyhuoneen pöydällä vieressäni.
En uskaltanut edes vilkaistakkaan siihen.
Pyysin aikasemmin Georgia sanomaan muille, että mä tulisin pian, kävisin vain ensin omassa huoneessani.
Nostin katseeni kelloon seinällä. Vielä hetki.. Sitten se selviää.. Miten mä kertosin sen Billille, jos nyt oon? Mutt jos en.. Niin mitä tää on? Onko mulla syöpä? Tai jotain muuta? Ei... Mun pitää vaan toivoo, että se on lapsi eikä mikään sairaus. Vilkaisin uudestaan kelloon, ja se näytti ajan olevan kohdallaan.
Hapuilin testin varovasti käsiini katsomatta siihen kuitenkaan. Laitoin silmäni kiinni ja hengitin syvään.
Puhalsin sitten kaiken ulos ja katsoin testiin.
En ollut uskoa silmiäni.
Positiivinen!
Mä.. Mä oon raskaana.... Mä kannan Billin lasta.
Totuus valkeni hiljattain mun tajuntaani.
Katsoin vielä uudestaan testiä varmistuakseni, ja se näytti samaa. Positiivinen positiivinen positiivinen!
Pudotin testin roskikseen.
Kävelin hiljaa pois kylpyhuoneesta ja pysähdyin matkan varrella peilin eteen. Katsoin itseäni siitä. Laskin hiljaa käteni vatsalleni. Pieni lapsi.. Billin lapsi.. Lämmin tunne valtasi sydämeni hymyn koristaessa huuliani.
Kävelin sitten ovelle napaten vielä avaimen mukaani ja vedin oven perässäni kiinni.
Tepastelin kerroksen ylemmäksi, koputtaen sitten oveen.
Ovi aukes nopeesti, ja Gustav aukas oven. " Hei Gustav." hymyilin astellessani peremmälle. " Hei, Heidi." Gustav hymyili palaten pian puhelimensa ääreen, varmaankin puhuin Anin kanssa.
" Missä mun yllätys?" Bill inisi kuin pikkupoika. Naurahdin ja vilkaisin Georgiin vinkaten silmää. Georgin kasvoille levisi hymy. Kävelin Billin luo ja tartuin sen käsiin vetäen sen ylös sängyltä.
Katoin siihen hymyillen hiljaa.
" Haluutko sä tietää sun yllätyksen?" kysyin varmistaakseni vielä. " Haluun haluun. Tietysti ja aina ikuisesti." Bill hymyili hellästi. " Okei." kuiskasin hiljaa vetäen henkeä syvään.
" Susta tulee isä." sanoin vihdoinkin. " Mitä?!" toiset huudahti silmät pyöreinä. Bill räpytti silmiään pari kertaa höristäen korviaan. " M-Mitä?" laulaja änkytti. " Musta tulee isä?" Bill toisti hämmentyneenä. " Me saadaan lapsi. Mä oon raskaana." selvensin miehelle. Bill laski katseensa mun vatsaan, nostaen kätensä varovasti sen päälle. Painoin oman käteni Billin käden ylle.
" Mitä sä ajattelet.. Tästä?" kysyin hiljaa. " Heidi.. Me saadaan lapsi.. Musta tulee isä ja susta.. äiti. Tää on mahtavaa!" Bill nosti katseensa muhun, hymyillen ja veti mut halaukseensa nauraen onnellisena. Naurahdin helpottuneena. " Ootko sä oikeesti tota mieltä?" kysyin innoissani, vetäytyen kauemmas, että näin toisen kasvot. " Oon. Tää on paras yllätys mitä mies voi saada!" Bill nauroi katsoen mun kasvoihin. Hymyilin kattoen Billin silmiin, helpottuneena miehen reaktiosta. " Kröhöm. Äläkä sitten unohda meidän sopimusta." Georg rykäisi väliin. Vein katseeni mieheen virnistäen. " En tietenkään." vastasin hymyillen. " Mikä sopimus?" Gustav änkesi mukaan. " Georg lupas pysyy hiljaa vaan, jos lupaan, että siitä tulee kummi. Kai se on okei? Eihän se kyllä vielä ole tärkeä päätettävä, mutt en haluis peruu mun lupaustakaan." selitin Gustaville känätyen lopuksi Billin puoleen. " Ihan sama ketkä ovat kummeja, musta tulee ISÄ!" Bill nauroi painaen nopean suukon mun huulille ja pudottautu sit äkisti mun vatsan tasolle. " Mä lupaan, että sä saat kaikkein parhaimman isän, oletpa sitten tyttö tai poika." Bill puhui vatsalle hymyillen. Nauroin huvittuneena. " Ei se vielä ole kovin isokaan. Ehkä.. Parin kuukauden.. En tiedä.." hymyilin hiljaa. Bill nousi ylös hellästi kietoen kätensä mun ympäri.
" Kiitos.." Bill kuiskasi hiljaa, herkistyneenä. Huomasin Billin silmissä kyyneleitä, ilon kyyneleitä. " Kiitos itselles." kuiskasin takaisin, ja painoin huuleni pehmeille huulille, jotka ilmaisivat suurta rakkautta, niin suurta, mitä kukaan muu ei voisi saada.

Ensi kerran kun silmiini katsoit,
sä suoraan mun sieluuni näit.
Sä mun elämään värit taas taijoit,
ja mä lensin valoa päin.
Sä veit mut sun kauneimpaan paikkaan,
ja päästit mut sun sydämeen.
Jäljet jätit mun elämän viivaan,
oon sun tästä ikuisuuteen.

*

* Kiitokset kaikille ahkerasti fanficciä lukeneille, jotka jaksoivat kommentoida ja kannustaa minua jatkamaan eteenpäin, osaan 30 saakka. Tämä oli tarinan Love in Germany viimeinen osa. Sen tekemiseen meni todellakin aikaa, enkä vieläkään tiedä, olenko täysin tyytyväinen lopetukseen, mutta hyvä mieli jäi kuitenkin. Omasta mielestäni tarina kokonaisuudessaan on hyvin erilainen edellisiin verrattuna, vaikkakin tutut ja samat hahmot niissä seikkailevat. Kiitos suuresti ahkerille lukijoille, danke ♥
Seuraavaan tarinaan olen päättänyt, että siinä sitten seikkailevat Tom ja eräs tyttönen. (:
Hieman erilaista luvassa, toivottavasti ainakin.

Tänään sitten oli myös viimeinen koulupäivä, todistuksen saatiin, ja arvatkaa saksankielen numero?

- Hähää, kuka se saikaan 10 ? : DD
Tyytyväinen sentään johonkin olen, muutenkin tänään päivä ollut ihan mahtava! Kaupungissa sain ostettua uusimmaan dvd:n bändiltä, ja muutenki koko kaupunki oli nyt täynnä maailman söpöimpii poikiiiiii ♥

*