Katoin sängyn päädyssä olevaa tyynyä, joka näytti niin houkuttavalta. Kävin hiljaa makaamaan, painaen pään tyynylle.
Hengitin hiljaa sen tuoksua, Billin tuoksua. Painoin silmäni kiinni hitaasti, hengittäen sitä itseeni, samalla, nukahtaen hiljakseen uneen.

*

Liikautin hiljaa päätäni, oli niin mukavan lämmintä.. Tunsin jonkun otteen kiristyvän pienesti ympärilläni, joka pakotti mut heräämään. Raotin hiljaa silmiäni, ja nostin katseeni rintakehästä ylemmäs kasvoihin ja hymyilin hiljaa.
" Bill.." kuiskasin kurottaen painamaan suukon toisen huulille. Painoin hellän suukon niille ja irtauduin sit hiljaa, mutt Bill vetäytyki mukana uuteen. Hymyilin pienesti vastaten siihen raottaen silmiäni samall.
Kiljasin vetäytyen irti nopeesti. " Mitä sä touhuut oikein?!" kiljuin kauhuissani Tomille.
Tom oli samantien heränny ja katto mua silmät pyörein itelläänki. " Mitä sä mun huoneessa teet ensinnäki?" Tom kilju takas. " Hetkinen, tää on kylläki Billin huone, joten sä oot vääräss huoneess. Billin pitäs olla sun paikallas!" kiljasin ja mun katse siirty salamannopeesti selkäni taa.
" Bill." mumahin hämmentyneenä Billin noustessa istuu pidellen korviaan. " Mitä nyt? Miks sä kiljut täällä?" Bill mumis kattoen mua ja sit sen silmät revähti auki kokonaan. " Tom! Mitä sä täällä teet?" Bill kysy raivoissaan. " No en mä tiiä! " Tom mutis happamana. Bill pudisteli päätään hiljaa. " Ois pitäny arvata tääkin homma jo heti." Bill tuhahti. Kurtistin kulmiini hiljaa kattoen siihen. " SÄ VAAN HALUUT VIEDÄ HEIDIN MULTA!" Bill raivos kattoen Tomia silmät liekeissä.
Mä en ollu koskaan ennen nähny Billiä yhtä vihasena. " NO EHKÄ HALUUNKI!" Tom karjas ja mä hätkähin. " Mitä?" kuiskasin hiljaa kattoen toista silmät pyöreinä. Tom toi katseensa muhun kallistaen hieman päätään.
" Minkä mä mahan mun tunteille. Sä oot liian hyvännäkönen, ett mä pystysin estää itteeni ihastumasta suhun." Tom sano rauhottuneenpana. Pudistin hiljaa päätäni. " Anteeks Tom, mutt.. Mä rakastan Billiä.." kuiskasin vieden katseeni BIlliin. Bill kahto vaan hiljaa Tomia. " Sä voisit hyvin rakastuu muhun." Tom mutis. " ALA PAINUU HELVETTIIN TÄÄLTÄ!" Bill karjas samantien ja säikähin kyyneleet kihoten silmiini. " Ei. Mä en mee minnekkään ilman Heidiä." Tom sano ottaen mun ranteesta kiinni. Hätkähin vilkasten käteeni, kunnes Bill otti mun toisesta kädestä kiinni. Nielasin hiljaa, tästä ei hyvää seurais.
Vavahin poikien otteen kiristyessä mun käsistä, ja samalla ne huuti toisilleen. Inahin pienesti ja hätkähin katseen siirtyessä ovelle, jossa Gordon ja Simone seiso suu loksahtaen auki.
" Pojatpojatpojat, rauhoittukaa." Gordon hätisteli siinä. " Mistä on kyse?" Gordon kysy astellen vaimonsa kanssa huoneeseen. " Tuo kusipää meinaa rikkoo mun ja Heidin suhteen!" Bill karjas. " En mä maha mitään mun tunteille." Tom puolusti itteensä.
Simone henkäs äkisti rynnäten meidän luo. " Laskekaa molemmat irti, NYT HETI!" Simone huusi tarttuen poikien käsiin yrittäen saada mua irti, pois välistä. Poikien otteet napsahti irti mun käsistä ja Simone vetäs mut ylös turvaan.
" Teidän molempien olisi syytä oppia hieman, kuinka naisia kohdellaan. Katsokaa nyt mitä teitte!" Simone toru poikia nostaen mun kädet esille.
Ranteissa näky ilkeet hiertymät, jotka hohti punasina, melkein verestävinä.
Kyyneleet oli kuivunu mun silmistä, mä olin enää vaan loukkaantunu. Pidin painoa toisella jalalla nilkka kivun takia, ja katoin hiljasena kaksosia.
Molemmat kahto mua ja Simonea hiljasina. " Mutt ku.." Tom alotti, mutt mä keskeytin sen. " Eikö kukaan ajattele miltä musta tuntuu?" kysyin hiljaa. Bill ja Tom kahto mua hiljaa, molemmat niin surullisen olosina. " Ei näköjään.." mumisin onkien kepit lattialta.
Käännyin hiljaa ympäri ja astelin ovelle keppien kanssa. " Heidi, oota!" Bill huudahti ja pysähyin käytävään. Käänsin katseeni siihen hiljaa, kattoen miten Bill rymisteli sängyltä peiton seasta mun luokse. Lopulta se seiso mun edessä selkä suorana, kattoen mua silmiin. " Anteeks.. Mä.. Mä vaan en haluu menettää sua.. En kellekkään.." Bill sano hiljaa, ja mä tunsin myötätuntoo sitä kohtaan. " Bill.. Sä et menetä." sanoin kattoen poikakaveriani. " Mutt ei tää suhde toimi, jos sä et luota siihen tai muhun." sanoin hiljaa kattoen Billiä. " Mä luotan kyllä, mutt Tom.."" Älä välitä siitä! Mä en haluu pilata teidän välejä mitenkään, mutt.." mutisin.. Kohautin hartioitani vaan lopuks kattoen toista.. Bill kahto mua hiljaa silmiin, nostaen kätensä sit varovasti mun niskaan ja paino pienen suukon mun otsalle.
Bill vetäyty sit kauemmas, mutt painoin huuleni sen huulille, painaen niille aran suudelman. Bill vastas siihen lempeesti, kertoen mulle samalla, ett se rakastaa mua.
Jotenki se vaan ei tuntunu todelta. Ehkä mä oon vaativa, tai jotain, mutt se ei tuntutu todelliselta.
Bill vetäyty hiljaa irti, silittäen kädellään mun poskea, hymyillen pienesti, tai ainakin yrittäen. Hymyilin itekki, hyvin epäonnistuneesti, ja tallustin sit keppeineni huoneeni ovelle, kadoten sinne.

Istahin hiljaa pöydän ääreen ja katoin itteeni peilistä.
Miten näillä kasvoilla voi ees saada poikakaverin? Ekaa kertaa, mä aloin epäilee omaa ulkonäkööni. Miten Bill oli koskaan voinu ihastuu tälläseen? Mahdotonta.. Huokasin ja nousin ylös. Kai mä sentään suihkussa voisin käydä.
Kaivoin kaapista esiin puhtaat farkut, paidan ja hupparin.
Otin ne syliini ja linkutin ovelle ilman keppejä. Vetäsin sen auki ja linkutin taas käytävää pitkin pari metriä kylppäriin. Aukasin sen oven ja laitoin perässäni lukkoon.
Riisuin hiljaa vaatteet ja laitoin pyykkikoriin. Aukasin sit suihkun ja annoin veden virrata vartalollani.
Pesin hiljaa eiliset meikit pois vedellä ja otin sitten shampoota käsiin, levittäen sen hiuksiin.
Huuhtelin pian aineen hiuksistani, ja hätkähin pienesti tuntiessani pienen raapasun kädessäni.
Tajusin sit ett se oli ketju mun kaulassa. Nostin hiljaa sormuksen ketjun päässä käteeni.
Kääntelin sitä hiljaa ympäri ja katoin vaiteliaana. Eihän sormuksella vielä mitään merkitystä ollu, vasta tulevaisuudessa joku päivä. Huokasin pienesti, ihan hiljaa vaan. " Miks mä oon niin epäileväinen?" kysyin hiljaa iteltäni, mutt en osannu vastata.. Laskin sormuksen lepäämään käsistäni ja laitoin suihkun kiinni.
Kuivasin hiukseni ja vartalon huolella, ja vedin sit vaatteet ylle. Laitoin hajamielisenä meikin kasvoille ja vedin hiukset nutturalle, ja lähin sit alakertaan.
Kävelin portaat hiljaa alakertaan ja vilkasin olkkariin, jossa Gordon ja Simone istuvat kattoen telkkaria jutellen samalla jostain. Luikahin keittiöön, luullen ett saisin olla rauhassa, mutt Bill ja Tom istuki siell molemmat.
Ne oli ihan hiljaa, myrtseinä, eivät sanoneet mitään toisilleen saatikka kattoneet toisiaan. Molemmat vilkas mua ku mä tulin keittiöön, ja mun teki mieli livistää pois sieltä.
Istuin kuitenkin rohkeesti vakituiselle paikalleni - Billin vierelle, tietysti - ja otin pöydässä olevasta kattilasta puuroa lautaselle. Kaadoin appelsiinimehua kannusta lasiin ja pienen palan hilloa puuroon, ja sit aloin syömään.
Istuin vaan hiljaa mättäen ruokaa suuhuni ja hiljasuus pysy.
Huokasin laskien lusikan kädestäni. " Eikö voitas olla vaan normaalisti ja unohtaa koko juttu?" kysyin vilkaisten molempia. " Ei käy." Tom murahti tapittaen mua. Pyöräytin silmiini hiljaa. " En mä voi päästää sua menee noin helposti." Tom mutis. " Tom! Älä viiti, meidän juttu ei tulis toimimaan..."" Mistä sä voit sen tietää, kun ei olla edes yritetty vielä?" Tom tokas ja huokasin hiljaa. " Tiiän vaan, koska mulla ei oo tunteita sua kohtaan. Ikävää sanoo näin töykeesti, mutt oikeesti ajattele itekki. Mä oon ollu Billin kanssa jo niin pitkään ja mulla on kehittyny vahvoja ja Todellisia tunteita sun veljees kohtaan."" Vuosi ei oo niin pitkä aika! Antasit edes mahdollisuuden, katottas miten tässä käy." Tom puhu varmana siitä, ett se sais mun pään käännettyy.
" Tom anna olla! Etsisit kerranki tytön, joka ei oo jo toisen kanssa!" Bill huudahti äkisti väliin. " Bill..." mumisin hiljaa tarttuen pojan käteen kiinni. " Minkä mä mahan sille, ett satun rakastumaan samaan tyttöön kuin sä!?" Tom huuti iskien kädet pöytään noustessaan ylös. " Ai sä oot oikein rakastunu jo? En todellakaan tota oottas sulta, kun ne yhen illan-jutut on enemmän sua!"" Ihmiset muuttuu idiootti!"" TURPA KIINNI NYT, MOLEMMAT!" ärähin seisoen nyt itekki poikien joukossa.
" Te keskitytte nyt vaan itseenne! Ettekö te ollenkaan tajuu miten tää vaikuttaa muhun?" kysyin hiljentyen. Mulle paljastu aivan uusia puolia Tomista... Ja Billistä. " Heidi.." Tom ja Bill mumis yhtä aikaa. Mä katoin hiljaa Billiä.
" Etkö sä tajuu, miten tää vaikuttaa meidän suhteeseen?" kuiskasin ääni värähtäen. " Meidän suhde alkaa rakoilee ja pahasti, jos te ette sovi tätä asiaa." sanoin katsahtaen Tomiin. " Sun vaan pitää unohtaa Tom... Ja jättää mut rauhaan.." kuiskasin hiljaa. " Mä en pakota tai pistä teitä mitenkään valitsee mun ja teidän sisaruusvälien väliltä, mutt mä en voi elää tälläsessa tilanteessa." sanoin laskien irti Billin kädestä, mutt Bill tarttu mun käteen ja puristi sitä lujasti.
Katoin hiljaa Billin silmiin, jotka näytti kärsiviltä, surullisilta.. Niin... Ihanilta kuitenki.. " Anteeks Heidi.. Kun.. Kun mä vaan pelkään menettäväni sut Tomille.."" Bill.. Tajuutko sä mitä sä just sanoit..? Sä et oikeesti luota muhun, tai meidän suhteeseen, vaikka sanoit niin aikasemmin.. Sun pitäs oikeesti oppii luottamaan, tai... Tai sä menetät mut oikeesti.." sanoin kyyneleen vierähtäen silmäkulmasta poskelle. Bill kahto mua hätääntyneenä nostaen kätensä mun poskelle, mutt mä tartuin siihen ja laskin sen alas..
Katoin hiljasena toista hetken silmiin, kunnes peräännyin pari askelta vilkasten Tomia, kääntyen sit ympäri ja kävelin hiljaa eteiseen hitain askelin, kunnes vaan nappasin takin naulakosta syliin, kengät jalkoihin, ja ulos.. Ulos siitä talosta..
Raikkaaseen, puhtaaseen ilmaan..

Katoin hiljaa ruskehtavan valkoista lunta jalkojeni alla. Kaikki oli koko päivänä menny perseelleen... Siitä lähtien kaikki oli menny huonommon, kun Tom oli suudellu mua.. Ja nyt aamukin vielä.
Miks tän kaiken pitää tapahtuu? Miks mun pitää kärsii vielä enemmän? Miks Billin pitää kärsii? Miks Tomkin meni ns. rakastumaan muhun..? Kunpa tietäsinki.. Kunpa me vaan saatas Billin kanssa elää rauhassa, yhdessä.. Ilman, ett Tom ois häiriönä.. Mä en haluu työntää Tomia pois Billin elämästä, todellakaan, enkä pilata niitten välejä, mutt tää ei voi jatkuu näin. Billin pitää oppii luottamaan muhun ja meidän suhteeseen, se ei tuu onnistuu muuten..
Ehkä meidän pitäs käydä ulkona.. Hmh.. Me ei olla muuten kertaakaan menty varsinaisesti ulos.. Joka päivä vaan käydään jossain kävelemässä kahestaan tai jotain muuta...
Hei... Mun jalka ei oo kipee enää.. Kummallista...
Niin.. Ois joskus kiva mennä vaikka elokuviin, paitsi ett tulis vaikeeta ymmärtää se täysin..
Huoh... Mit..." Moi Heidi." kuulu äkisti mun vierestä keskeyttäen ajatteluni ja nostin katseeni maasta, vierelleni istuneeseen henkilöön. " Ai, moi Nadi." mumisin ja hymyilin pienesti. " Älä yritän, sulla on jotain huolia." Nadi sano suoraan. " Äh, oonko noin läpinäkyvä?"" Jjepp.." Nadi mumahti. " Hei, älä istu täällä kylmässä, tuu mun luo." Nadi sano vetäen mut ylös käsikynkästä. " Mmhh.. Okei.. Hetkeks.." mumisin epäröiden, kunnes lähin sit Nadin matkaan, sen kodille.

Katoin hiljaa ympärilleni Nadin vitivalkosessa huoneessa. Vaan muutama ruskee tyyny toi jotain väriä huoneeseen. " Sä taidat pitää valkeesta?"" Mm.. Joo.. Talvisin. Kesällä sisustan aina vihreeks." Nadi virnisti istuen viereeni säkkituoliin. Ite istuin nojatuolissa jalat ristissä. " Hei.. Kerro nyt.." Nadi sano laskien kätensä mun polvelle.. " Ähh.. Ei nyt kovin kummasta.. Vähän riitaa vaan poikakaverin kanssa.. Ja sen veljen.." mutisin näpistellen sormiani. " Heidi.. Mä luulen ett sä vähättelet nyt. Taitaa olla vähän enemmänki riitaa tän pojan kanssa.." Nadi mumis tapittaen mua silmillään. " Kai vähän.." sanoin hiljaa.
" Kerro nyt.. Kokonaan. Ihan kaikki.. Usko pois, se auttaa. Voin sanoo kokemuksesta puhuen." Nadi sano hymyillen hellästi. Vilkasin sitä vaiteliaana. " Kun.. Mun poikakaverin veli.. Se.. Tänä aamuna, se heräs samasta sängyssä, missä mä nukuin, missä mun poikakaveri myös nukku. Sitten, ne pojat rupes huutamaan toisilleen, ja mulle selkis, ett nähtävästi se ei luota muhun tai meidän suhteeseen ollenkaan. Se luulee, ett mä jätän sen ja rupeen sen veljen kaa tuosta noin vaan, vaikka mä rakastan sitä..! Tänä aamuna, tää velipoika siis sano olevansa rakastunu muhun... Ja nyt ne.. Mä jätin ne sinne kahestaan, vanhempiensa kanss kyllä.. Mä.. Sanoin ett sen pitää oppii luottamaan muhun, tai se menettää mut oikeesti.." inahin lopuks Nadin tunkiessa mulle nenäliinaa. " Shh... Pakko sanoo, sulla kyll todellaki on paha tilanne.. Mutt hei.. Yks jätkä ei oo sun kyyneleitten arvonen. Vaikka oonki tuntenu sut vasta vähän aikaa, sä oot ihana tyttö. Jos se ei luota suhun sen vertaa, ett sä pysysit sen kanssa, se ei todellakaan ansaitse sua!"" Älä puhu noin! Sä et tiiä miten ihana se on. On aina ollu. Mutt nyt, ku sen veli tuli mukaan soppaan.. Se on edelleen sulonen ja herttanen, mutt sen luottamus tuntuu kadonneen olemattomiin.." mumisin kuivaten kyyneliini nenäliinaan. " Heidi.. Älä kiduta ittees suhteessa, jossa et oo onnellinen."" Mutt mä oon onnellinen. Tää hetki nytten vaan on.. Outo.." mutisin hätkähtäen puhelimen pirinään. Kaivoin puhelimen hupparini taskusta.
" Haloo?"" Heidi.. Missä sä oot?" Bill kysy varovasti. " Onks se sun poikakaveri?" Nadi kuiskas. " Shh!" sihahin. " Mä.. Oon Nadinen luona.. Tavattiin puistossa.." mumisin hiljaa. " Okei.. Mä olin huolissani susta.." Bill sano hiljaa.. Aloin tuntee itteni idiootiks.. Mä olin niin.. Epäreilu Billiä kohtaan aijemmin... Bill kuulosti niin murtuneelta, jotenki niin... Herttaselta samalla.
" Turhaan.. Mä oon ihan kunnossa... Tuota... Mites teidän välit..?" uskaltauduin kysymään, vaikka oli kulunu vasta pari tuntia, niin ainaki luulin.. " Tom ja mä.. Me juteltiin tästä ja.... Kuule, on parempi ett me puhutaan tästä kasvotusten.. En pidä tällästen asioitten puhumisesta puhelimessa.."" Okei.. Mä.. Mä tuun ihan pian takas kotiin.. Nähään sitten?" kysyin purren huultani.
" Joo, nähään.. " Bill vastas sulkien puhelun ja suljin itekki huokasten. " Mitä se sano?" Nadi hyökkäs mun kimppuun kysymyksillään. " Ne on sopinu veljensä kanssa.. Mä meen sinne pian, ja sit me jutellaan kolmestaan vielä lisää.." selitin kattoen Nadia. " Okeii.. Oisit antanu mun puhuu sille.." Nadi sano, ja vavahin pienesti.
Jos Nadi ois kuullu Billin äänen, se ois kiljunu ja sit se hinkus koulun loputtuu huomenna mun mukaan. Parempi ett ei tuu, sillä sit se majottus sinne ikuisuudeks, vaikk se tietääki ett asun Tokio Hotelin kaksosten Billin ja Tomin vanhempien kotona.
Katoin sen huoneen valtavaa Tokio Hotel-juliste määrää seinillä. " Hei, mun pitää mennä. Mä oon nyt niin hermona, ett mun on pakko saada tietää niitten sovinnosta." mutisin pompaten ylös tuolista ja nappasin takkini sängyn päältä niskaan.
Vedin vetoketjun kiinni ja kävelin ovesta ulos, portaat alakertaan ja eteiseen. Laitoin kengät jalkoihin ja käännyin Nadinea päin. " Kiitti. Ehkä tää juttelu sulle tosiaan autto." hymyilin hiljaa ja ryntäsin sit ovesta ulos, toiveet korkeella.

Juoksin koko matkan suunnilleen kotiin, pysähyin vasta ovella, jossa annoin hengityksen rauhottuu ja tasaantuu ja sit aukasin oven kahvasta alaspäin painamalla. Laitoin sen jäljessäni kiinni ja potkasin kengät jaloista riisuen takin naulakkoon.
Kävelin jotenki vaistomaisesti olohuoneeseen, jossa Bill ja Tom istu. Vedin syvään henkee ja kävelin hiljaa sipsuttaen sinne ja istuin sohvalle Billin viereen. " Moi..." sanoin hiljaa vilkasten Tomiin. " Hei.." Bill kuiskas painaen lämpimän suukon mun kylmälle poskelle. Istuin vaan sit hiljaa odottaen, antaen niitten kertoo, ilman ett hoputtasin vieressä.
" Heidi tota.. Me tehtiin sovinto Billin kanss.. Tästä asiasta.." Tom mutis kädet rennosti ristissä sylissään. Kaotin Tomia nyökäten pienesti, pysyen hiljaa. " Mmh.. Kun.. Äh.. Bill, ehkä on parempi, ett sä selität sen.." Tom sano nousten hiljaa ylös.
" Minkä sen?" kysyin hiljaa kattoen Tomia hätääntyen pienesti ja katoin sit Billiä. " Niin mun pitää. Mun asiahan se on." Bill sano tuoden katseensa sit muhun. Bill otti mun molemmat kädet omiinsa pitäen niistä kiinni hellästi, kevyesti puristaen. Katoin poikakaverini silmiin odottavasti, saaden kylmiäväreitä selkärankaani pitkin. " Heidi.. Me ollaan Tomin kanssa tehty jo monia vuosia sitten, ennenku tapasin sut, sopimus. Me tehtiin sellanen sopimus, ett yksikään tyttö ei voi tulla meidän väliin." Bill sano nostaen katseensa muhun sylistään. " Et edes sä." Bill kuiskas hiljaa. " Heidi.. Mä päätin, ett Tom on mun elämä.. Nyt ja aina."

*

* Tän tulossa tosiaan kesti. Oli se Sannin siskon hiusten letitys pikkuleteille, elokuviin meno. Viikolla en kerinny yhtään kirjottaa, ja tänäänki aika riitti nipin napin. Mutt tähän ono todella tyytyväinen. Tai no sanosko nyt noin. Aika paljookaan juoni ei edistyny, vai mitä mieltä te ootte? Ehkä se vähän, joo.. Mutt kirjotin tänään ideoitani ylös tähän tarinaan, etten vahingossakaan unoha niitä ^^' Mutta kertokaa nyt mielipiteenne, ja yritän saada seuraavan osan jo ensi viikonlopun perjantaiksi valmiiksi. Love u<3*