Ymmärrän.. Se on väsyny... Laitoin verhot hiljaa kiinni, ja heitin muut paitsi bokserit.. Kömmin Billin viereen hiljaa, ja hengitin sisääni sen tuoksua...... Kaipasin sitä... Niin.... Paljon....

--

( - Kuuntelen täss samall montaa eri kappaletta, joten mikään niist ei taida oikeen sopii tähän. Mutt, jos ihan välttämättä jotain haluutte kuunnella, ni ehdotan Samy Deluxe Hamburgia :D)
Nukuin hiljaa koko yön lämpimässä Billin vieressä. En tiiä, heräskö Bill kertaakaan yöllä.
Raotin silmiini hiljaa väsyneenä. Nostin päätäni vilkasten kelloa. ' 15....kolme siis....' ajattelin hiljaa ja laskin pääni takas.. Venyttelin makoisasti, ja nousin istumaan. Katoin hiljaa Billiä.
Hymy nous mun huulille. Mä olin taas Billin vierellä, ja siitä en lähtis enää koskaan.
Sipasin hiussuortuvan pois sen kasvoilta, ja painoin suukon Billin poskelle.
Kömmin varovasti Billin ylite ja puin ylleni. Vedin loppusilaukseksi lippiksen päähäni, ja vilkasin lempilippistäni Billin rutistuksessa. Hymyilin itekseni. " Sä saat pitää sen." kuiskasin hiljaiseen huoneeseen ja lähin varovasti huoneesta. Menin portaat alakertaan.
" Bill hei, sun lempiohjelmas meni jo. Oot myöhässä." Georg mumis olohuoneesta. Kohotin toista kulmaani.
' Se luulee mua Billiks..' tajusin. Virnistin itekseni, enkä vastannu mitään, vaan kävelin hiljaa Georgin taakse.
Kumarruin sen korvan juureen. " Pöö!" kuiskasin virnistäen. Georg rääkäs pompaten pystyyn ja katto mua henkeään haukkoen. Virnuilin tyytyväisenä.
" T-Tom? Wouu, mä nään harhoja... Gustav? Gustav!" Georg huuteli Gustavia huoneeseen. " No mitä nyt?" Gustav mumis tullen olohuoneeseen kuivaillen pyyhkeeseen lusikoita. Se huomas mut ja pomppas sivummalle pudottaen lusikan kädestään. Naurahin.
" Ei voi olla noin järkyttävää?" kysyin hymyillen. " Siis.. Ootko sä tosissaan siinä?" Georg mumis silmät pyörein. " No miltä näyttää?" kysyin ja kävelin sen luo. Taputin sitä olalle kevyesti.
" Okei.. Okei.. Tää on siis totta..." Gustav mumis keräten lusikat.. " Selvä sitten. " se mumis ja halas mua taputtaen selkään. Hymähin hymyillen, ja rutistin sitä kevyesti. " Joko Bill tietää?" se kysy. " Eeei.. En usko ett se huuomas mua.." sanoin ja rutistin Georgia vuorostaan. Gustav nyökkäs häviten keittiöön takas, ja tuli kohta uudelleen. " Lähen kauppaan." se mumis ohimennen eteiseen ja lähti ovesta.
Vilkasin Georgia. Se jatko telkkarin tillottamista.
Raahustin keittiöön. Sivelin pöydän pintaa kädelläni. Luulin etten enää koskaan ois saanu syödäkkään sen pöydän ääressä. Pien hymyn kare käväs mun huulilla, ja vein katseeni mukiin pöydällä.
' Mun muki...' ajattelin hiljaa ja nostin sen käsiini. Se oli puhdas.
Laskin sen alas ja menin jääkaapille. Katsoin sen ovessa olevia vanhoja valokuvia. Musta ja Billistä.. Georgista ja Gustavista... Meistä neljästä, sillon ku Devilish oli ollu viel olemassa, ennenku se muuttu Tokio Hoteliks.... Mun ajatukset siirty siihen kirjeeseen, minkä olin kirjottanu Billille.. ' Se kirje... Bill ei tarttee sitä enää... Mutt.. Onkohan se löytäny sen edes..? Ehkä on parempi ett... Kävisin hakee sen viel pois ennenku Bill löytää sen...' ajattelin ja vein katseeni ikkunaan. Kattelin lehtipuiden vihreitä lehtiä, ku ne heilu tuulessa..
" .....Tom?" Mun silmät laajeni kevyesti, ja vein katseeni eka olkani yli, ja käännyin kattoo ovelle. Bill seiso ovella huulet raollaan, nojaten kädellään ovenpieleen, väsyneenä. " Tom...." BIll inahti puristaen käsissään mun lippistä. Juoksin sen luo niin nopeesti ku isoilta housuiltani pääsin ja nappasin sen syleilyyni.
Kiedoin käteni Billin vartalon ympäri enkä päästäny irti.. " Ootko sä.. oikeesti...siinä...?" Bill kuiskas. Halusin todistaa sen Billille, ja vetäydyin hiukan kauemmas ja painoin suudelman sen huulille.
Bill tuntu menevän eka hämilleen, se ei selvästi uskonut ett mä oikeesti olin siinä. Suutelin sitä hellästi, ja vetäydyin irti. Katsoin Billin ruskeisiin silmiin hiljaa. " Uskotko nyt?" kysyin hiljaa, välittämättä siitä että huomasin Georgin kyyläävän meitä olohuoneesta. Bill kahto mua hetken yrittäen sanoo jotain aukoillen suutaan. " Mitä..?" kysyin hiljaa, kun äkisti Bill syöksähti eteenpäin ja paino huulensa mun huuliin.
Mun ote irtos Billin ympäriltä ja horjahin taaksepäin. Tukeuduin käsilläni pöytään. Kipsi kolahti hiljaa pöydän reunaan, mutt se unohtu nopeesti, ja vastasin suudelmaan.
Billin huulet ei ollu niin kosteet ku aikasemmin, mutt yhtä pehmeät silti. Se ei haitannu mun menoo, ku pian suudelma vaihtu kielariks.
Ujutin kieleni Billin suuhun, samaan aikaan ku Bill kuljetit kätensä mun ympäri.
Irtauduin siit hetken päästä, ja katoin sitä hymyillen hellästi. Laskin katseeni Billin käsissä olevaan lippikseen. " Mä säilytin sen. Niinku sä halusit." Bill sano hiljaa kattoen lippistä, ja sit nosti katseensa mun silmiin. Otin hennosti lippiksestä kiinni, ku Bill päästi siitä irti. Katoin sen sitä, ja nostin katseeni Billin kasvoihin. Virnistin salaperäsesti ja painoin sen Billin päähän. Vedin lipan siitä vinoon taakse, ja katoin Billiä hymyillen.
" Onneks sä oot tääll viel mun kanssa..." Bill kuiskas ja rutisti mua lujasti. Hymyilin lempeesti ja kiedoin käteni sen ympäri. " Mä oon... Enkä lähe minnekkään.. Enää koskaan.." kuiskasin ja painoin suukon Billin niskaan.

Bill vetäyty hetken päästä irti. Katoin sitä silmiin pää hieman kallellaan. " Ootko sä kunnossa?" Bill kysy sit ja kosketti varovasti kädellään mun ohimoa. Tartuin kädelläni hellästi sen käteen. " Oon mä." vastasin hellästi. Bill vei katseensa mun käteen. Sen silmät laajeni nopeesti. Kohotin toista kulmaani ja katoin itekki omaa kättäni. " Ehh..." mumisin ja vetäsin käteni selkäni taa. " Tom!" Bill kiljahti.
" Mitä..?" kysyin viattomana hymyillen. " Näytä sitä kättä." Bill komens mua. " Miks? Se on ihan kunnoss? Kato nyt." sanoin ja nostin toisen käteni esille. " Ei se käsi. Toinen." Bill murahti ja tarttu mun käsivarteen yrittäen vetää mun käden pois selän takaa, mutt olin vahvempi. Naurahin. Oon vahvempi.
" Toomm.. Älä viiti pelleillä.." Bill sano. Huokasin.. " Okei.." mumisin ja vedin käteni esiin.. Bill otti siitä hellästi kiinni ja katto sitä surumielisenä.. " Sä loukkasit ittes.." se sano hiljaa.. " Heii.... Älä nyt.. Pikku juttu.." sanoin ja katoin itekki valkeeta kipsii, mutt nostin katseeni Billin silmiin. Yritin tavotella sen katsetta, mutt se piti katseensa kipsissä tiukasti. " Ei se oo pikku juttu.. Sun kätes murtu.." Bill sano hiljaa. " Ranne.. Ranne vain." korjasin hellästi. "Mutt ei se haittaa, me voidaan silti pitää hauskaa vaikk se onki murtunu." sanoi hymyillen. Bill hymähti kattoen mua silmiin, mutt hymy nous senki huulille lopult.
" Sä et voi olla hymyilemättä mulle." virnistin. Bill naurahti pudistellen päätään. " Siinä sä sentään oot oikeessa." Bill sano tarttuen mua kädest ja veti perässään olohuoneeseen. Bill istu sohvalle ja mä lysähin sen viereen.
Nappasin sen kainalooni nopeesti ja virnistin vaan. " Te ette taida pystyy olee hetkeekään erossa toisistanne?" Georg kysy hymyillen. " Mä voin. Tää vaan liimautuu koko ajan kiinni." sanoin nopeesti, ja vilkasin Billiä virnistäen. " Etpäs! Sä tässä liimaudut." Bill tokas. " Voinpas. Katotaanko vaikka?" kysyin haastavasti Billiltä. " Okei. Häviäjä joutuu sit... Yllättämään toisen jotenki." Bill sano hymyillen. " Käy mulle." mumisin ja käteltiin Billin kanss. " Okeeiih.. Ja homma alkaa nyt." Georg sano virnistäen. " Täh?! Eikä, huomenna!" intin vastaan. " Mä vasta tulin kotiin. Mä tartteen huomioo ja huolenpitoo." inahin. " Sä mitään tartte. " Georg sano hymyillen. " Kyll sä nyt pärjään. Joten homma alkoi nytten. Erilleen siitä." Georg määräs. Hymähin ja pistin käteni puuskaan. Mä en hievahtanutkaan, eikä Billkään. " Mä en siirry minnekkään." Bill tokas. " Okei, tää on sit ainut vaihtoehto." Georg mumis nousten ylös. Se käveli meidän luo. Katoin sitä tyhmänä, ja sit se änkes meidän väliin istuu.
" No mutta Georg!" Gustav huudahti äkisti. Vilkasin eteiseen. " Ootko sä noin mustis?" se kysy virnistäen. " Mitä? En en. Nää teki yhen sopimuksen..." Georg pölötti ja kerto meidän sopimuksesta.
Bill vinkas hiljaa ja siirty suosiolla nojatuoliin. Murahin. ' Mä en saa edes hetkee viettää Billin kanss....' ajattelin surkeena.. Miks meninkään suostuu koko hommaan?
' Okei, okei.. Nyt tekin ajattelette ett oon riippuvainen Billistä. Ja se ei oo totta.... Tai... En.. En ole.. Kyll mä pystyn siit olee erossa.. Tehän uskotte sen myös, ettekös?...... Perhana... Mä haluun sen syliiiiiiiinnh! Mä en voi olla näin riippuvainen, en voi.'
Katoin mököttäen telkkaria, istuen siinä vaan hiljaa..

( - Okeih, pidin tauon tunnelmamusasta, mutta nyt voisi olla paikkansa Leb Die Sekundelle^^.)
Okei... Pari päivää mä oon jo kestäny olla erossa siitä, mutt en mä voi pitempään, tää on s-i-e-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä-!
Nostin käteni huoneeni seinälle. Istuin sängylläni jalat ristissä, ja katoin seinää, jonka toisella puolella Bill oli. Huokasin. Bill kuunteli Nenaa siellä... Miten se pysty olee noin... rauhallinen ja kärsivällinen?
Se kai teki tän tahallaan.. Se halus mun häviivän.. No.. Mieluustihan mä voittasin myös.. Mutt niin myös Bill. Ei tästä tuu mitään. Vilkasin kelloo.. Vasta neljä iltapäivällä..
Lysähin selälleni sängylle ja oikasin jalkani. Jos voisin olla Billin luon, varmaan oisin jo nuolemassa sitä. Tai ainaki härnäämässä jotenki.
En ees huomannu miten kuola alko valuu mun suupielestä, ennenku se oli leuassa. Pyyhkäsin nopeesti kädelläni sen pois ja nousin istumaan.
Muisti sit taas sen kirjeen.. Mä en vieläkään ollu ottanu sitä pois. Nousin ylös ja kävelin koneen luo. Nostin läpän ylös ja tartuin kirjeeseen - mutt sitä ei ollukkaa enää siinä. Mun silmät revähti auki..
" Oot sä Bill ottanu sen?" mumisin hiljaa ja laitoin kannen takas alas hitaasti. Vein katseeni ovelle..
" Inhh...." inahin hiljaa... Mulla on ikävä Billin tuoksua, sen öistä tuhinaa, sitä miten se aina halas niin lohduttavasti jos oli sattunu jotain, miten se osas valita just oikeet sanat.
Mä en tajunnukkaan mitään enää, vasta siinä vaiheessa, ku huomasin seisovani Billin huoneen ovell. Katsahin jalkojani. " Kiitos." sanoin hymyillen. Ne johdatti mut Billin luo.
Nostin käteni koputtaakseni oveen, mutt en sittenkään. Tartuin suoraan kahvaan ja kävelin sisään sen kummempia tekemättä. Laitoin oven perässäni kiinni ja katoin Billiä.
Bill nosti katseensa muhun. Se ei näyttäny aluks kuulleen ees mua. Se kahto mua hetken normaalisti, sit se virnisti itsekseen ja kurotti sammuttamaan radion.
" No?" se kysy hymyillen. " Sulle taitaa riittää jo." se jatko hymyillen. Murahin vaan synkästi ja marssin sen luo. Istuin sen vuoteelle jalat ristissä ja nojasin seinään. Katoin hetken Billiä, sit mun katse siirty sen sylissä olevaan lappuseen.
kohotin toista kulmaani ja nappasin lapun Billin käsistä. " Heii!"Bill huudahti. Aloin lukee sitä..
Mun silmät laajeni hiukan ja vein katseeni Billiin, samall ku se nappas sen takas. " Sä löysit sen.. Millon..?" kysyin hiljaa.. " Illalla, sinä päivänä ku sä lähit.." Bill mumis. Nyökkäsin hiljaa.
" Sun ei pitäny löytää sitä.. Jos mä jäisin eloon.." " Mutt sä jäit ja parempi niin. Nyt mun ei tartte ettii toista kumppania.. tai kitaristia bändiin." Bill sano, ja hymyili pienesti. " Mm..." mumisin hiljaa ja katoin päiväpeittoa sängyn päällä.. " Mitä nyt..?" Bill kysy kallistaen päätään.
" Ei... Mitään.." mumisin ja nostin katseeni siihen. Virnistin ilkeästi ja nappasin sitä nopeesti vyötäröltä kiinni ja vetäsin sen syliini. " TOM!" Bill kiljas säikähtäen. Naurahin ja painoin pääni sen niskaan.
" Etkö sä muista meidän sopimusta? Sä häviit." Bill sano vilkasten mua olkansa ylitse. " Ei haittaa. Mulle sun yllättäminen on vaan pelkkää iloa - niinku just äsken." sanoin hymyillen ja katoin sen kasvoja hymyillen Billin olan yli. " No, myönnä sitten. Sä liimaudut muhun." " Jos sä myönnät ite myös sen ett sä liimaudut muhun." sanoin hymyillen viattomasti. Bill murahti. " No, okei. Mä liimaudun suhun, koska sä oot liian vastustamaton." Bill kerto hymyillen. " Just ton mä halusinki kuulla." vastasin hymyillen. " Niin, ja mä liimaudun suhun. Sä vaan oot liian ihana." vastasin hymyillen ja nuuhkasin Billin hiuksia. Ne tuoksu ihanasti jollekkin shampoolle. Nuolasin Billin kaulaa. Se värähti. " Älä..." Bill inahti. Virnistin vaan ja suutelin sitten sen kaulaa, riippuvaisena. Bill nytkähteli kummasti, se alko nauraa. " Älä Tom.. Kiltti.. Mä.... Kutiin.." Bill naurahti. Virnistin ja lopetin - hetkeksi. " Sä pidät siitä kuitenkin. Etkö?" kysyin hymyillen. " Jjooh.." Bill mumis ja kaatu mua vasten. Pidin käteni sen ympärillä, laskien ne Billin vatsalle. Nojasin poskeni Billin olkapäähän ja kattelin sitä hiljaa. Bill sulki silmänsä hengittäen rauhallisesti. Laskin katseeni Billin rintakehälle. Se kohos ja laski tasaseen tahtiin.
Nostin lopulta katseeni takas Billin kasvoihin. Se oli aukassu silmänsä ja katto mua hiljaa, pien hymy huulilla.
Kattelin niitä hiljaa, ja nostin katseeni sitten Billin silmiin. Nuolaisin kevyesti huuliani. Hymyilin hellästi Billille, ku se kumartu lähemmäs mun kasvoja ja paino huulensa mun huulille.
Suutelin sitä hiljaa.
Kuljetin käteni Billin paidan alle vatsalle, sen pehmeän ja lämpimän ihon päälle.
Bill irtautu nopeesti, liian nopeesti. Inahin pettyneenä ja katoin sitä harmistuneena silmiin. Bill vaan hymyili lempeesti. Mumahin jotain ja aloin suutelee sen kaulaa.
Bill värähti kevyesti, ja alko pian taas tirskahdella. Se yritti karata pois mun sylistä, mutt en päästäny sitä. " Bill... Älä viiti yrittää karkuun.. Mä oon riippuvaine vaan.." mumisin ja katoin sitä surkeena. " Mm.. Mutt mä kutiin!" Bill inahti. " Mistä lähtien sä oot kutiamaan ruvennu?" kysyin kummastuneen. " Täst lähtien." Bill sano ja sipas mun poskee kädellään. Yritin painaa pääni sen kätee vasten, mutt se kerkis vetää sen pois. Bill naurahti hellästi. " Ootko sä tosissas noin riippuvainen musta?" Bill kysy hymyillen. " Oon. Ja täytyyhän mun elää täysillä joka sekuntti." sanoin hymyillen ja kaadoin sen vuoteelle. Kömmin sen vierelle ja pidin sen kädestä kiinni. Kattelin sitä hiljaa. " Ja uskallakkin nyt lähtee siitä minnekkään." murahin Billille, ja suljin silmäni hiljaa.
Bill naurahti hyvin hiljaa, ja käänty kyljelleen mua päin, puristaen mun kättä kädellään. Tunsin sen painavan otsansa mun päätä vasten, ja pien hymy palas mun kasvoille,
kun me nukahettiin siihen, ihan hiljaa.....

--

Sanokaahan, ärsyttääkö/tylsistyttääkö teitä se kun kehittelen koko ajan jokaiseen tarinaan jotai traagista? Se on jotenki jääny mun päähän ja on siellä pysyäkseen. Nytkin suunnittelin jo tähän uutta... En vaan osaa tehä koko ajan onnellistaonnellistaonnellista-juttua. Tekee jo hankalaa saada tehtyä edes yksi kokonaan onnellinen osa. Kuten vaikka tämä. Mutta, sitten kommentteihin. Niitä toivon runsaasti, ja mielipiteitä myös. :) 
EIJEI!
Tarkoitin, että en osaa kirjoittaa onnellisia kohtia. Ajatus jumittaa niin paljon niissä, että menee keposesti 5 h tai enemmänkin niitä kirjotellessa. Ideat ei ole loppumassa, joten saatan jatkaa tätä vielä pitkään, jos vain haluatte vielä :) Surulliset ja traagiset tarinat on miun alaa :) Ei onnelliset tarinat :)