#17. Tanssia

-BillPoV-

” Hei..”
kuiskasin hellästi tytön korvaan, hymy huulillani ja kiedoin käteni hänen ympärillensä takaapäin. Kristie säpsähti hieman, katsahti minuun olkansa ylitse nopeasti ja huokaisi helpottuneen oloisena.
” Hei..”
hän mumisi laskien kätensä käsieni ylle. Painoin pienen suukon hänen hiuksiinsa ja hymyilin hiljaa tyytyväisenä.
” Anteeksi, en tarkoittanut säikäyttää.”
mumisin. Olin vain nähnyt hänet siinä kaiteella seisoskelemassa, yksinään ja halusin yllättää hänet.
” Ei se mitään. Olin vain ajatuksissani. ”
Kristie vastasi, katsahti minuun taas olkansa yli hymyillen lempeästi. Pilke nousi silmäkulmaani ja virnistin pienesti.
” Minuako ajattelit?”
” Sinuakin.”
tyttö naurahti pienesti, vieden taas katseensa eteensä. Hymähdin hiljaa ja tiukensin hieman otettani hänen ympärillään.
” Mmh.. Et kai toisia poikia lisäkseni?”
kysyin leikkisästi. Tiesin ettei hän sitä ollut tarkoittanut, kiusoittelin vain.
” Itse asiassa joo. Gustavia. Hän ei ole koulussa.”
Kristie vastasi, mutisi jotain itsekseen ja yritti kääntyä syleilyssäni toisinpäin. Naurahdin hänen puhkumiselleen ja höllensin suosiolla otettani, että hän pystyi olemaan minua päin ja katsomaan minua. Nyökäytin hänelle päätäni pienesti. En ollut itsekään kyllä nähnyt poikaa koulussa.

Kristie painoi yllättäen huulensa omille, eikä se kyllä haitannutkaan minua. Vastasin hänen suudelmaansa pienesti, hellästi naurahtaen hänen huuliaan vasten.
” Huomasivatko vanhempasi tämän?”
kysyin sitten pieni vino hymy huulillani, koskettaessani pehmeästi sormenpäilläni pientä mustelmaa muistuttavaa jälkeä tytön kaulalla.
Kristien posket punehtuivat ja virnistin.
” Eli huomasivat.”
päättelin jokseenkin omahyväisesti ja painoin suukon tytön huulille.
Mutta olihan vain halunnut varmistaa että hän oli minun. Eikä hän näyttänyt sitä piilottelevan millään lailla, joten ajattelin ettei se häntä haitannut.
” Minun pitää mennä, tunti alkaa pian..”
mumisin tahtomattani. Silittelin hiljaa tytön poskea ja hymyilin pahoittelevasti. Tyttö nyökäytti päätään, mutta tiukensi vain otettaan ympärilläni.
Naurahdin hänelle hellästi, painoin huuleni uudelleen hänen huulilleen.
Kristie vastasi siihen yllättävän kiihkeästi ja samalla lempeästi, saaden sydämeni jättämään muutaman lyönnin välistä.
Tyttö oli todellakin se mitä halusin, tarvitsin, kaipasin. Kristie sai minut elämään, iloitsemaan. Siihen ei Melrose ollut pystynyt. Ei ainakaan lähellekään näin hyvin.
Jouduin irroittamaan tytön kädet päästäkseni siitä pois, vaikka kuinka itsekin halusin vain jäädä siihen. Mutta minulla olisi koko loppupäivä aikaa hänelle.


~Hyppy seuraavaan päivään~

” Noniin, tänään, viikon viimeisellä liikuntatunnilla, itse asiassa koko lukukauden viimeisella liikuntatunnilla haluamme pitää yllä teidän tanssitaitojanne. Siksi tänään harjoitellaankin paritansseja, kerrataan liikkeitä, jotka olette jo oppineet aijemmin. Eiväthän ne saa kesän aikana unohtua, kun jatkatte matkaanne toiseen kouluun.”
poikien liikunnanopettaja pölisi liikuntatunnin ohjelmasta. Höh.. Jotain tanssia. En minä pitänyt siitä. Saati varmana kukaan poika. Mutta saisin sentään Kristien kanssa tanssia. Ainakin toivottavasti. Tyttö seisoskeli toisessa rivissä, omassa rivissään muiden tyttöjen kanssa. Me pojat seisoimme omassamme. Hymyilin itsekseni katsoessani tyttöön.
Kristien katse kohtasi omani ja hymy nousi hänen huulilleen.

” Ja koska teiltä yhäkin puuttuu rohkeus hakea itse tanssipari, olemme tehneet teille parit.” tyttöjen liikunnanopettaja puhui vuorostaan.
Monen suusta karkasi ähkäisy, myös minun. Hemmetti, kuitenkaan en saisi Kristietä parikseni...!
” Ja tässä ne ovat. Mark ja Kristie, Jürgen ja Stefanie, Peter ja Melanie....”
opettajat jatkoivat parien luettelemista, minä aavistelin jo pahaa.. Hemmetti vie..
Ja niinhän siinä kävikin kun kuulin oman nimeni, ja tanssiparini nimen...
” Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Bill ja Melrose.”
Pidin ilmeeni kurissa, purren hampaita yhteen. Perhana, arvasin tämän. Näin sivusilmällä Melrosen katsovan minuun jokseenkin pirullisena ja innoissaan, mutta minä katsoin vain Kristieeseen. Hänen ilmeensä oli jotenkin huolestunut, tai.. Jotain sellaista.

Pakkohan se oli tanssia niillä pareilla mitkä opettajat olivat määränneet. Kukaan ei olisi uskaltanut laittaa vastaan, sillä tunnetustikin liikunnanopettajamme ovat aika... Ärhäköitä, sanoisiko.. Ja vielä naimissa toistensa kanssa..
Tanssiminen olisi ollut paljon mukavampaa mukavassa seurassa, sitä se ei ollut Melrosen kanssa.
Tein kuitenkin parhaani ja seurasin opettajien neuvoja muiden mukana, kun melkein kukaan ei muistanut enää ollenkaan yhtään liikkeitä muuta kuin valssin.

Ja Melrose napitti silmiini koko sen tunnin ajan, minä välttelin hänen katsettaan. Kunnes opettaja sanoi että paria pitää katsoa. Siinä vaiheessa huokaisin ja minun oli pakko siirtää katseeni häneen, vaikkakin ilmeeni ei ollut mikään iloisin.
Melrose kallisti hieman päätään ja katsoi minuun, yritti hymyillä minulle viettelevästi mutta tuo hymy ei enää tehonnut minuun. Turha oli edes yrittää.
Pyöräytin silmiäni hänelle turhautuneena ja käänsin katseeni pois. Hän kuitenkin käänsi kasvoni takaisin ja siristin silmiäni ärtyneenä, mutta hän teki jotain aivan odottamatonta.
Tyttö lopetti tanssimisen ja sen sijaan oli vienyt kätensä kaulalleni painettuaan ensin huulensa omilleni kiivaina. Hätkähdin sitä ja kavahdin taaksepäin askeleen Melrose siirtyen mukana. Eikä hän näyttänyt välittävän siitä että opettajat valittaisivat.
” Anteeksi.. En voi oikein hyvin.. ”
kuulin Kristien äänen heikkona ja samassa juoksuaskeleet, jotka poistuivat ovelle salista nopeasti. Naisopettajamme huusi hänen peräänsä, kuulin hänenkin askeleensa.
Tuolloin vasta tajusin tehneeni pahimman mokan ikinä.
- Vastanneeni suudelmaan Kristien nähden.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Tässä taas uusi osa. Joulu lähestyy, joko olette lahjat ostaneet? ;) Itse olen, paketointi vielä edessä!

SY, Jebbe.