Billillä on ura parhaimmillaan tällä hetkellä. Se ei voi jättää sitä ja olla mun kanssa.
Niin.. Mutt mä haluun sen.. Ei, mä haluun Marcosin..
Mä en tiiä mitä tekisin..

*

Vedin peittoa tiukasti pään päälle, ku aurinko jo aamusta alko häikäsemään. Ei kuitenkaan auttanu, ku pian ovelta kuulu koputusta. Huokasin raskaasti ja heitin peiton pois. Kompuroin vaatteiden yli ovelle ja tempasin sen auki.
Hätkähin ja kompuroin pari askelta taaksepäin.
"Tom, mitä sä täällä teet?" inahin ja lysähin sängylle istumaan kattoen sitä hölmistyneenä ja se tuli peremmälle. Se katto hetken ihmeissään sekavaa huonetta, ja loikki vaatteiden ja kassien yli istumaan.
" Mä tulin puhumaan Billistä. " Tom sano. Vavahdin hieman, ja vein katseeni pois siitä. " Mitä teidän välillä oikein on?" Tom kysy varovasti. Vilkasin siihen sivusilmällä. "Ei mitään.. Tai.. Ku mä en itekkään tiiä." mutisin ja katoin lopulta Tomia. Se katto mua kysyvästi. " Ku mä tiiä sen, ett Billillä ainakin on jotain tunteita mua kohtaan, mutt mä ite.. Mä en tiiä itestäni." huokasin hiljaa. " Hetkinen, miks sä ylipäätään tulit kyselee meistä?" kysyin sit kummastuneena. " Mä tulin Billin puolesta. Tai siis, se eilen tuli kotiin aika...outona, nii mä ajattelin ett jotain on sattunu ja huolestuin." Tom selitti ja nyökkäsin hiljaa. " Kun.. Eilen altaalla, Bill suuteli mua.." mumisin. " Ja?" Tom kysähti. " Ja mä vastasin siihen tietysti, mutt sit mä tyrkkäsin sen vaan pois ja juoksin pois." selitin. " Niin, ja ei ollu eka kerta ku se suuteli mua." lisäsin nopeesti, siltä varalta jos Tom sattus kysymään.
"Ookeii.. Miks?"" No kun mä oon sekasin! Mä en tiiä mitä mä tunnen Billiä ja Marcosia kohtaan!" kivahin Tomille vähän liiankin kovasti. " Rauhotu. Kuka Marcos?"" Marcos on yks poika Suomesta. Tää koko juttu ei olis tekemässä mua hulluks nytten, jos mä en ois tullu teidän keikalle!" huudahin pompaten ylös, mä en vaan pystyny nytten rauhottumaan. Tom kahto mua hiljasena. " Eli tää on meidän vika?" Tom mutis. " Ei! Tää on sen ihme tyypin vika joka anto teidän liput Petrille!" murahin kädet nyrkissä.
" Selvä." Tom sano hiljaa. " Anteeks.. Mä vaan oon nyt niin.. En tiiä.. Jotain.." mutisin pidellen päätäni.
Puristin silmäni kiinni, mutt se ei hyövyttäny. Peitin kasvot käsilläni, ja mun jalat petti alta. Lysähin maahan, kyyneleet tulvi mun silmistä. " Heii, älähän nyt.." Tom inahti kuulostaen ihan avuttomalta ja samassa tunsin sen käden kiertyvän mun hartioiden ympäri. Inahin hiljaa, hytkähdellen, itkien.
" Shh.. Ei hätää.. Kyll kaikki järjestyy." Tom sano silittäen mun käsivartta hiljaa, ollen mun vierellä, tukena. Kiepsahin sen kaulaan hiljaa, itkien vaan. Tom älähti jotain yllättyneenä, mutt se halas mua lopulta.
Itkin sen olkapäätä vasten, kädet kaulalla rentona. Tom vaan halas mua, ei sanonu mitään, oli vaan siinä, just niinku pitikin. Mun itku alko laantumaan hiljaa. " Kiitos, Tom.." kuiskasin hiljaa, mutt hätkähin kuullessani oven raottuvan. Vetäydyin kauemmas Tomista kattoen ovelle. " Bill." inahin hiljaa, kattoen ku se katto meitä aukoillen suutaan, mutt äkisti se vaan käänty ympäri ja lähti menee, vauhdilla. " Bill!" huusin sen perään ja nousin ylös riistäytyen Tomin halauksesta.
" Mun.. Mun on pakko selvittää tää. Nyt heti." mutisin napaten vaatteita lattialta ja lukittauduin vessaan. Vedin ne nopeasti ylle, kampasin hiukset, laitoin poninhännälle ja meikkasin hieman. Poistuin vessasta viskaten yöpuvun sängylle.
" Sä oot Billin veli, joten saat auttaa mua etsimään sen!" sanoin tarraten Tomia käsivarresta ja vedin sen ylös juosten ovelle, napaten avaimen mukaan samalla.
" O-Okei." Tom vastas ihan pihalla kaikesta. " Hei, minne sä meet?" Petri huuti mun perään. " Mä selvittelen asioita!" vastasin nopeesti ja rymistelin portaita alas Tomin kanssa. " Sä tunnet tän kaupungin paremmin ku mä, joten sä myös tiedät minne Bill luultavasti menis." sanoin hengittäen kiivaasti ja katoin Tomia. " Öhh.." Tom mumis hämillään. " Come on! Kai sä nyt tiedät?" inahin epätoivosena. " No totta helvetissä tiiän! Mä oon tuntenu Billin koko elämäni, ala tulla!" Tom ärähti napaten mun käsivarresta lähtien juoksemaan. Lähin sen mukana.
Hemmetti Bill, jos mä en nyt löydä sua, niin.. Niin sä joudut kärsii tästä loppuelämäs, samoin mä. Joten mun on pakko löytää sut. Bill pliis, sä oot käsittäny nyt mut ja Tomin väärin. Tom vaan lohdutti mua, ymmärtäsit ku kerron sulle.
" Bill ei ainakaan kotiin oo menny, se on varmaa. Se on varmasti lammella." Tom sano nopeesti. Vilkasin sitä, ja nyökkäsin. Juoksin Tomin mukana katujen ja torin läpi. " Mä en tiiä mitä Bill voi tehä tuossa tilassa." Tom sano, ja samass pysähty. Se katto mua vakavana, ja katoin sitä tyhmänä. " Mitä?" kysyin. " Bill ei koskaan vaan ihastu. Se on monesti sanonu haastatteluissa, ett se uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä. Paha vaan, se on nyt tapahtunu Billille." Tom sano kallistaen vähän päätään. Katoin hetken sitä. " Siis, tarkotatko sä ett Bill on.. rakastunu muhun?" kysyin järkyttyneenä. Tom nyökkäs hitaasti. " Voi Luoja, ja mä sären sen sydämen." mutisin. " Mennään nyt!" kivahin ja lähettiin juoksemaan uusiks.

Juostiin jollekkin lammelle, mä en nähny Billiä. " Bill!" huudahin. " Missä sä oot?" huusin kädet suun ympärillä. Mun katse kiersi ympäri lampea, mutt aurinko häikäs. " Tuolla, mene." Tom sano tönästen mua ett menisin. Huomasin Billin istuvan hiekassa, kattovan järvelle kädet roikkuen koukistettujen polvien yli. Se nappas kiven käteensä, pyöritteli sitä, ja viskas lampeen polskahtaen.
" Teidän on parempi puhuu kahdenkesken." Tom sano lähtien menee pois. Katoin hetken sitä, ja lähin menee Billin luo nielasten samalla.
Bill ei huomannu mua, ennenku mun varjo lankes sen ylle.
Istuin hiljaa sen vierelle hiekkaan. Bill laski kätensä maahan aikoen ponnistaa ylös, mutt tartuin sitä kädestä. " Kuuntelisit, mitä mulla on sanottavana." sanoin hiljaa, kattoen sitä anovasti. Bill kahto hetken mua, nyökkäs lopulta ja istu takas.
Se katto vaan mua koko ajan, ja vein katseeni lammelle.
" Sä et tiiä miten sekasin mä oon. Mun ajatukset ja mieli on ihan sekasin. Niin monet tunteet pyörii vaan mun päässä. Kun.. Tom kerto mulle, ett sä uskot rakkauteen ensisilmäyksellä." sanoin ja vein katseeni Billiin. Bill kahto mua hiljaa, nyökäten lähes huomaamattomasti. Vein katseeni taas pois. " Bill mä pidän susta myös, mutt.. En kaiketi siinä mielessä.. Kun mulla on toinen.. Suomessa.." sanoin, ja tunsin piston sydämessäni. Mikä toinen? Mistä tiedät ettei Marcos tälläkin hetkellä hurvittele jonkun muun kanssa? ...Niin.. En tiedäkkään.. En voi tietää.. "Miks sä et sanonu mitään?" Bill kysy hiljaa. Vein katseeni siihen. Pudistin päätäni. " Mä en tiiä. Mä en vaan pystyny sanoo sitä sulle.. Kun.. Marcos.. Mä oon niin pitkään ollu siihen lätkässä, ja se kiinnostu musta vasta nyt ennen ku tultiin tänne lomalle. Meidän ois pitäny mennä ulos sinä iltana ku meidän lento lähti. Mutt se jouduttiin perumaan." sanoin, ja ihmetyin, miks mä kerroin sen Billille, mähän vaan satutin sitä enemmän ku puhun toisesta. " Ja Tom. Tom vaan lohdutti mua halaamalla ja tukemalla. Se tuli puhumaan mulle susta ja musta, siitä mitä meillä on, oli." selitin hädissäni. " Ja mä en edes tiedä onko meillä ollu mitään, mä oon ihan pihalla kaikesta. Ja nyt nää tunteet, kaikki ne.." sanoin ääni hiipuen ja kyyneleet silmiin nousten. Bill vetäs mut tiukkaan halaukseen, eikä päästäny pois, vaikka eka yritin pakoon halauksesta.
Antauduin lopulta, ja rutistin Billiä. "Mä ymmärrän... Mä en voi pakottaa sua pitämään musta, tai rakastamaan mua." Bill sano mun korvaan hiljaa. " Anna anteeks Bill.." kuiskasin.. " Mä annan.. Vaikka ei oo mitään mitä sun tartteis pyytää anteeks." Bill vastas hellästi. " Kun Bill.. Me lähetään ylihuomenna takas Suomeen.. Ja jos me oltas yhessä.. Miten meidän suhteen kävis? Mä en vois pyytää sua tulee mun mukana Suomeen, koska sulla on ura ja koti täällä. Sä kuulut tänne, mutt.. Mä en.. " sanoin irtautuen halauksesta viimein väkisin ja katoin Billiä silmiin. " Tiiän.. Mä rakastan sitä mitä teen. Esiintymistä lavalla, ja viihdyttämistä. Sitä ois hankala jättää pois." Bill sano. " Siks.. Siks mä ymmärrän sua. Sä rakastat omaa kotias, joka on Suomessa. Mun täytyy vaan.. Unohtaa sut.. Olla kuin en ois koskaan nähnykkään sua.." Bill sano mulle.
Sä et tiedäkkään Bill, miten noi sun sanas koski. Unohtaa mut ja olla kuin et ois ikinä nähnykkään mua... Se vaan tuntuu niin, jotenki ilkeeltä. Mutt mä tiiän ettet sä tarkottanu niitä sanoja niin.
" On ehkä parempi, ett me ei nähä enää, nyt parina päivänä." sanoin hiljaa.
Miks tää kuulostaa niin.. Siltä kuin me oltas oltu pitkäänkin yhessä, ja nyt erottas sitten. Miks tää kuulostaa siltä?
" Parempi niin.." Bill vastas laskien katseensa hietikkoon. Nyökkäsin hiljaa, eikä me puhuttu pitkään mitään, kateltiin vaan järvelle.
Tää on näin parempi, mä tiiän sen. Parempi ett me ei nähä enää, koskaan. Tietysti, mullekki tulee vaikeeta unohtaa ne hauskat hetket, siellä huvipuistossa vietetyt hetket sun kanssa, varsinki ku Anilla on seinät täynnä sun ja veljes, tovereittes kuvia. Mä en unoha ainakaan sitä iltaa huvipuiston jälkeen hotellin edustalla.. Mun täytyy hyvästellä Tomkin, ja myös Georg ja Gustav. Tai, en mä nyt tiiä. Bill varmasti sanoo niille, ett lähin.
Miten ne edes tuli silleen mulle aina juttelee? Kerran kävin niitten keikalla backstagella, ja siit lähtien ollaan oltu ku jotain hyviäkin ystäviä, outoa.. Tuskin ne jokasen fanin isosiskolle rupee puhumaan aina ku näkee.
Niin.. On parempi ett me ei pysytä edes ystävinä tän jälkeen.
"Hmh.. Mutt en mä unoha koskaan tätä lomaa täällä.. Te ootte aina osa sitä, vaikk.. No, antaa olla. Mä en unoha, mitään." sanoin, pien hymy käväs mun huulilla, ja ku vilkasin Billiä, näin senkin huulilla pienen hymyn.
" Tiiätkö.." alotin katsellen Billin kasvoja. Bill käänty kattoo mua odottaen luultavasti ett jatkan. " Mä haluun tehä tän vielä kerran." sanoin, ja Bill kohotti hieman kulmaansa, ku kumarruin lähemmäs ja painoin huuleni sen huulille.
Bill vastas suudelmaan hiljaa, ja tunsin sen käden hellästi niskassa.
Suutelin hiljaa, hellästi Billiä, kunnes vetäydyin pois ja katoin hetken sen silmiä, samall ku Bill sipas mun poskea kädellään. " Mun on parempi lähtee. Ettei isä ja toiset huolestu turhaan.." sanoin hiljaa ja vetäydyin kauemmas nousten seisomaan. Bill nous myös. " Munkin on pitää lähtee.." se sano ja nyökkäsin. " Mennäänkö yhtä matkaa? En oo varma osaanko pois täältä." mumisin, ja Bill naurahti hiljaa ja nyökkäs lopuks.
Bill lähti menee edeltä, ja mä kirin sen vierelle.
Bill työnteli muutamia oksia polulla edestä, ja mä väistelin niitä vaan.
"Tiiätkö, äskeinen oli kaikkein mukavin lemppaus ikinä." Bill virnisti. Vilkasin sitä hymyillen. " Tosin ei mua oo aikasemmin lempattukaan." se naurahti jatkoks. " Ai.." sanoin hiljaa, mutt hymyilin pienesti.
Bill työnty oksien läpi mä perässä, ja oltiin pian kadun reunassa. " Hotelli on tuolla päin. Mä lähen kotiin." Bill sano osoittaen vastakkaiseen suuntaan, kuin minne ite lähtis. Nyökkäsin, ja Bill käänty lähtien menemään.
" Hei!" huudahin perään ja kirin sen luo. " Kiitti. Tästä lomasta tuli sittenkin mahtava sun takias." sanoin hymyillen. Bill nyökkäs hiljaa, ja hymyilin. " Anna mä halaan sua vielä kerran." mumisin ja halasin sitä. Bill kieto kätensä mun ympäri halaten mua, ja hengitin syvään Billin tuoksua.
Mä tulisin kaipaa vielä näitä hetkiä, ihan varmasti.
Irtauduin ja katoin Billiä hymyillen pienesti. " Oo onnellinen." sanoin kunnes irtauduin ja lähin menee hotellille.

" Missä sä olit?" isä kysy hämillään ku seisoin niitten ovella. " Pitkä tarina. Kerron lyhyesti." mumisin työntyen sen ohi huoneeseen. Istahin nojatuoliin. " Okei, mulla oli pientä juttuu Billin kanssa." sanoin suoraan. " Ai sen mustahiuksisen pojan kanssa?" isä kysy. Nyökkäsin. " Entäs Marcos?"" Anna mun selittää nyt." murahin. " Billin veli Tom tuli juttelee tänä aamuna mun luokse Billistä ja musta. Mä olin eilen illalla vähän tökerö Billiä kohtaan katos. Selviteltiin, ja Tom lohdutti mua, ku mä olin vähän sekasin tunteista. Sit Bill näki Tomin ja mun halaavan, ja me lähettiin Tomin kanssa ettii sitä. Sit me löydettiin se ja mä juttelin sen kanssa kahestaan. Kerroin sille ett ei meistä tulis mitään ja ett mä pidän Marcosista ja niin." selitin nopeesti ja nousin ylös. " Nyt tiiät, joten, ei puhuta asiasta enää. Okei?" kysyin kävellen ovelle ja häipyen huoneeseeni.
Haluun soittaa Anille. Ja Marcosille. En oo kuullu niitten ääntä pitkään aikaan.. Ikävä.
Nappasin puhelimeni ja otin ensin Marcosin numeron esiin ja soitin sille. Nostin puhelimen korvalleni ja odotin ett Marcos vastais, puhelin kuitenki vaan hälytti tyhjää. " Nooh, miks et vastaa?" kysyin puhelimelta ja sammutin puhelun soittaen vuorostaan Anille.
Puhelin hälytti pitkään, ja toivoin todella ett Ani vastais. " Ani, heii.." alotin mutt hiljenin nopeesti. " Marcos, älä kutita.." Ani nauro puhelimeen. Tyrmistyin. " Haloo?" Ani vastas lopulta puhelimeen, nauraen kuitenkin välillä vähän ja kuiskien jotain. Kuulin Marcosin äänen takaakin.. " Huhuu?" Ani huhuili, mutt pysyin hiljaa. Suljin puhelun nopeesti.
Mitä tää on? Miks Marcos oli Anin luona? Mitä niillä on..? ... Mitä ne on tehny mun selän takana tällä välin...?

*

*Uusi osa taas. Netti ei vieläkään toimi, tyhmää. Huomenna vasta korjaavat ;p Mutta, mitäs tästä piditte? Itselläni on ainakin ollut hauskaa tätä kirjoitellessa. (Oikeastaan pahisnaurua enimmäkseen suunnitelmiani toteuttaessani >:D) - Kommentteja reilusti, niin Jebbe kiittää ja kumartaa.*