Mä kävelin taka-alalla sen perässä, en tiiä miks. Jotenki, musta vaan tuntu, ett mun kannattaa seurata sitä ja lähtee sen mukaan.
Niimpä mä lähin, vaikk en tienny yhtään mitä tuleman piti, ett pystyskö tähän ees luottaa, vai olisko se joku petollinen, jolla on jotain juonia mua vastaan..

--

Kattelin ympärilleni talossa. Se oli pien tiilitalo, sievä semmonen. " Onko sulla nälkä?" tyttö kysy..
" Öh.. Eipä juuri..." vastasin. " Tuotah... Kuka sä oot?" kysyin silt, ja hieroin niskaani samall.
" Ai, anteeks, en tainnu esitellä itteeni. Mä oon Natalia." tyttö sano hymyillen. Nyökkäsin sille hitaasti.
" Ja sä oot Tom, eiks ni?" tyttö kysy. " Joo.. Mistä sä tunnet mut?" kysyin.
Tyttö kahteli mua hymyillen ja kallisti päätään. " Kaikkihan Tomin tuntee." se sano. " Aijj.." mumisin.
" Käy toki istumaan." Natalia sano häviten keittiöön. Seisoin hetken paikoillani kunnes istuin sohvalle.
Vilkasin ulos. Siell ukkosti jo aika rajusti.
Natalia toi meille pian pari mukia kahvia. Kiitin sitä ja siemasin juomist.
Mitähän täss nyt pitäs tehä. Kattelin hiljaa tyttöä kahvimuki kädessä, se vaan oli jotenki niin.. erilaine ku muut.. Se oli oma ittensä eikä näyttäny välittävän muitten mielipiteistä.
" Mitä..?" se kysy äkisti. " Ähh.. Ei mitään.. Sä vaan oot niin... kaunis.." sanoin ja siemasin kahvia.
Natalia naurahti hieman pudistellen päätään. " Niin ne kaiki sanoo." tyttö totes juoden kahviaan. " No oot. Oikeestikki, sä oot kauneimpii tyttöjä mitä oon ikinä nähny." sanoin nopeesti. " Tom, älä nyt rupee, sä oot Billin kanss." tyttö sano. Katoin sitä hetken hiljeten nopeesti. Vein katseeni muualle.
" Vai.. Onko jokin hätänä Tom?" Natalia kysy kattoen muhun. Huokasin hiljaa.
" Mä en oo enää Billin kanss. Se lemppas mut. Ihan vaan sen takii, ett fanit ei pitäny meidän yhdessä olosta. Mä en välittäny niitten mielipiteist, mutt Billille ne merkkas... Enemmän ku mä.." mumisin ja join kahvin loppuun, joka oli jo jäähtynyttä.
" Aijj... Mä oon pahoillani..." Natalia sano hiljaa.. " Ei.. Ei se sun vikas ollu... Se vaan ku... Bil meni ihan maahan ku fanit sano ett ne ei pitäny meidän suhteest.. Mä yritin saada sen järkiinsä, kerroin sille mun tunteist, ett mä en välitä niistä, ett Bill on mulle tärkeint.... Mutt Bill... Se vaan.. Sano ett meist ei voi tulla enää mitään..." kerroin..
Tuntu hyvältä ku pysty kertomaan jollekkin avoimesti tunteistaan, ilman että se rupeis mollaamaan tai pilkkaamaan mua jotenki. Nojasin pääni käsiini. Mä en voinu vieläkään käsittää tätä.
En tiiä miten pärjäisin ilman ett Bill ei ois enää mun elämässä..
' Onhan se sun elämässä.' mun sydän sano mulle. ' Se pysyy aina sun elämässäs, vaikka ei sitten olisikaan sun rakastettu, se on aina sun veli, eikä hylkää sua.'
Mutt mä halusin enemmän ku vaan velisuhteen.
Tunsin Natalian silittävän mun selkää hiljaa.. " Kyll se viel siit.. Kaikki kääntyy paremmaks.. Usko pois." Natalia sano. Mä en kyenny vastaa mitään, yksinkertasesti vaan en.

Koko loppu päivä kulu Natalian luona. Me juteltiin paljon, ja tutustuttiin paremmin toisiimme. Sadekin oli loppunu, ulkona oli vaan märkää, ilma oli kostee, raikas ja viilee.
" Mun täytyy kyll lähtee nyt.." mumisin nousten ylös sohvalt ja kävelin eteiseen. Natalia tuli peräss.
Laittelin kengät jalkaan hiljaa, ja käännyin sit Natalieta päin.
" Öhh.. Tota... Oli mukava tutustuu.." sanoin... Natalie olikin pysähtyny yllättävän lähelle, niin ett mä melkein tunsin hipaisun sen hengityksestä kasvoillani. " Joo.... Oli..." Natalia sano..
Katoin sitä hetken, ja sit meidän kasvot alko lähestyy toisiaan. Meidän huulet hipovat jo toisiaan, kunnes käänsin pääni pois. " Mä en pysty.." sanoin... " Eikä me voidakkaan." Natalia sano hiljaa.
Nyökkäsin, ja lähin sitte.
Kävelin taas kadull... Eikä viime ajast ollu ees pitkä aika.
Potkin kivee edelläni, kädet taskussa kulkien. Miks Billin piti luovuttaa meidän suhteen. Ois nekin fanit tottunu meidän suhteeseen lopult.
Kävelin kotiin.
" Tom, missä helkkariss sä oot ollu?" Bill syöksy kysyy multa eteiseen. Katsahin sitä hiljasena.
" Uuden kaverin luon. Mutt mitä sä siit ylipäätään välität?" mutisin sille heittäen kenkiä jaloist.
" Tietysti mä välitän.... Sä oot mun veli sentään.." Bill sano.
" Voitas olla enemmänki ku veljii.. Mutt sä annat pienten juttujen tulla meidän väliin." murahin kävellen keittiöön. " Tom... Aattele nyt Tokio Hotelia.. Sen maine kärsis meidän takia.. " " Onko maine sulle kaikkein tärkeintä?" kysyin. " Ei... Mutt sä tiedät ett musiikki on tärkeetä mulle...." " Luuletko että ei sit oo mulle?" tokasin. " Tietysti se on sullekki tärkeetä. Ja sä oot mulle myös tärkee." Bill sano laskien kätensä mun olkapäälle. Vilkasin sitä hiljasena. " Sä et ymmärrä yhtään mitään." mutisin ja ravistin sen käden pois mun olkapäältä. " Tom et nyt viittis..." Bill mumis. " No okei sit. Mä unohan tän koko jutun, jos sä eka myönnät, ett mä olin sulle vaan hetken huumaa." sanoin ja katoin sitä vihdoin silmiin. " Miten sä voit ees ajatella noin?" Bill kivahti. " Koska sä ett ees rakastanu mua. Me ois selvitty tästä yhessä, jos sulla ois ollu jotain tunteita mua kohtaan." sanoin tullen lähemmäs sitä samall. " Mä rakastan sua. Mutt tää vaan ei tuu tajuu, jos kukaan ei hyväksy sitä." " Muutama fani sano ett ei pidä täst, ja sä heität sitten jo kaiken menee." tuhahin.
" Uskosit nyt. Sä oot mulle yhä rakas ja tärkee." Bill sano sivellen mun poskee. Tartuin sen ranteeseen ja laskin sen käden alas. " Mä en usko sua." sanoin ja lähin menee.
Bill tuli kuitenki peräss.

" Tom." Bill sano käskevästi. " Mitä nyt?" tokasin. " Mä en jätä sua rauhaan, ennen ku sä uskot." se sano. Pyöräytin mun silmii ja menin takapihalle terassille. Se tuli mun viereen seisoo ja katto mua.
" Sun täytyy vaan päästää irti." Bill sano. " Mutt en voi..." sanoin sille. Bill huokas ja oli pitkään hiljaa.
" Kuka se uus ystävä on?" " Yks vaan." " Eli?" " Yks Natalia." mutisin. " Jaha. Missä sä sen tapasit?" se jatko. " Mikä kuulustelu tää on?" " Ei mikään semmone, haluun vaan tietää." " Jaa... Puistossa vaan." mutisin. Bill nyökkäs hiljaa, ja katto jonnekki kauas..
Katoin sitä hiljaa... Mun teki niin pahasti mieli suudella sitä.. Pakotin itteni puree huuleni melkein verille, että en tekis sitä.
Mä en saanu ajattella enää niin, ett mulla ois jotain yhteistä Billin kanss. Mä en saanu ajatella, ett mä voisin olla sen kanssa. Mä en saanu ajatella, ett meillä olis jotain enää välillämme. Mä en saanu enää ajatella haluuvani suudella sitä.
Laskin katseeni alas sulkien silmät. Puristin käteni nyrkkini nojaten terassin kaiteeseen.
Me ei puhuttu mitään enää..
" Tom..? Ootko sä kunnossa?" Bill kysy laskien kätensä mun selälle. Nostin katseeni siihen hiljaa.
" Miten mä voin olla, ku tiiän etten voi olla yhessä sen kanssa kenen kanss haluisin, ja ku mun sydän on just murskattu?" kysyin hiljaa, nieleskellen kyyneliä. Katoin sitä silmiin.
" Toommm..." Bill mumis vetäen mut halaukseensa. Halasin sitä vaan lujaa, sanomatta mitään enää.
Bill silitteli mun selkää hiljasena, sanomatta itekkään mitään. Tää just vaan lisäis mun liimautumista siihen, eikä auttas irtautuu siitä.
" Tää ei auta mua irtautumaan susta.." sanoin hiljaa.. Bill huoaks raskaasti. " Sitten ei." se vastas vaan, ja pysyin hiljaa sitten.

Pari seuraavaa kuukautta kulu sellasenaan. Me käytiin joskus studioll levyttämäss, joskus parissa haastattelussa, ja muuten rennosti ottaen.
Nataliakin oli jsut tullu käymään tääll. Mutt... Se ei menny hyvin.. Bill ei olul alustakaan lähtien ollu sille mukava, Billin mielest se oli kummallinen, mun mielest normaali.
" Mitäs sulle muuten kuuluu Bill?" " Eipä mitään erikoista, mutt eihän se sulle edes kuulu." Bill tokas.
Vaikk Natalia yritti olla sille mukava, se vaan vastas yhtä töykeesti myöhemminkin sen juttuihin.
Lopult, Bill oli huutanu Natalialle ett se on lutka, ja Natalia oli sit lähteny pois. Ja nyt, mä juoksin sen peräss. " Natalia oota! huudahin ja kirin sen kiinni. Pysäytin sen. " Sä tiiät ett Bill ei tarkottanu sitä oikeesti." sanoin. " Tarkottipas. Se on ollu ekasta kerrasta lähtien yhtä töykee." Natalia vastas itku kurkuss, kyyneleit silmiss. " No nii mutt... Ei se... Sä et oo lutka." sanoin ja vedin sen halaukseen lohduttaakseni sitä.
Natalia rutisti mua, ja siltiin hiljaa sne päätä, ett se rauhottus. " Sä oot hyvä tyyppi, et mikään lutka." sanoin hiljaa. Natalia vaan seiso siin, halaten mua, ja oli hiljaa....pitkään..
Lopult vetäydyin pois. " Ootko sä kunnossa..?" kysyin.. " Kai mä..." Natalia vastas.
Tajuttiin, miten lähekkäin me oikeesti oltiin... Katoin sitä hetken silmiin, kunnes molempien katse laskeutu toisten huuliin.
Meidän kasvot lähesty toisiaan, kunnes osuvat yhteen. Suudelma oli aika hellä, mutt erilaine, ku mitä olin aikasemmin kokenu. Suudeltiin pitkään, kunnes mä vetäydyin pois.
" Hemmetti..." mutisin ja pakenin parilla askeleella taaksepäin.  Natalia kahto mua hiljaa, kääntäen itekki katseensa pois lopult. " Tää ei oo oikeen tämmöne.." mutisin, ja lähin kävelee kotiin.
Mä en voinu jäädä sen seuraan enää. En ku oli tapahtunu jo suudelma. Muuten se vois johtaa pidemmällekkin.
En välittäny nyt siit, miltä Nataliast tuntu ku lähin menee sillä lailla. Mä halusin vaan Billin, mutt se sais kyll selittää miks on semmone Nataliaa kohtaan.
Kävelin kotiin ja paiskasin oven samall kiinni. Heitin kengät jalast. " BILL! Tänne ja nyt heti!" huusin, missä se lie sit olikaan, kävelin olohuoneeseen, ja siell se oliki. Gustav ja Georg tajus lähtee itekki, ennenku sanoin mitään. Bill nous ylös seisoo, ja kävelin sen luo. Pysähyin kuitenki parin metrin päähän, sen vastapäätä.
" Miks hemmetiss sä oot tollane Nataliata kohtaan? Se ei oo tehny mitään väärää." tokasin. " Koska se se valehtelee sulle! Mä nään millane se oikeesti on, sillä on jotain pahaa aikomuksenaan. Uskosit mua." Bill mutis kädet puuskassa rintakehällä, paino toisella jalalla. " Eikä valehtele.  Sä et vaan tunne sitä kunnolla, ku oot sille aina ilke, vaikk se yrittää vaan olla mukava." sanoin. " Nii varmaan. Sä vaan oot niin Natalian lumossa että ett huomaa miten se kusettaa sua." Bill sano, ja katoin sitä hetken hiljaa. Kallistin mun päätä ja mun huulet raottu hieman. " Tarkotatko ett sä siis oot.." " No tarkotan! Mä oon mustasukkane susta, myönnetään!" Bill huudahti laskien kädet alas. Katoin sitä silmiin.
Wou... Tää kaikki tuntu nyt oudolt... Bill ei oo ollu pitkään aikaan kiinnostunu tai muuta. Se on vaan sanonu ett ei tuu onnistuu enää, ja nyt se myönsi olevansa mustasukkane... musta itestäni.
" Pyydä Natalialta anteeks... Sä ett oo käyttäytyny normaalisti... Mä en tajuu mihin se entinen Bill katos.." sanoin lopulta hiljaisuuden jälkeen. Katoin stä pitkään vaativasti silmiin. " Äääh... Okei sit... Missä se asuu..?" Bill mutis huokasten raskaasti. " Puiston eteläpuolella, ainut punanen tiilitalo." sanoin.
Bill nyökkäs ja lähti eteiseen. Katoin sen perään, ja varmistin viel ikkunast ett se lähti.
Huokasin sit syvään.
Parempi, etten kertois siit suudelmast Billille mitään... koskaan...

Bill käveli aika ripeesti Natalian talolle, ja soitti ovikelloa ovell. Natalia meni avaa. Sen kasvoille levis selvä järkytys, ja se jo aiko sulkee oven, ku Bill esti sen. " Mä tulin pyytää anteeks.." Bill mumis.
" Mitä...?" Natalia kysy hiljaa, uskomatta oikein. " Saanko mä tulla sisään selittää..?" Bill kysy varovasti.
Natalia näytti epäilevältä, kunnes sit väisti ovelt syrjään, ja päästi Billin sisään.
Ne käveli olohuoneeseen, ja istuvat sohville. " Mä oon pahoillani.. Tom puhu mulle järkee ja... Mä vaan olin niin mustasukkane Tomista...." Bill sano.. Natalia kahto sitä tyhmänä.. " Mutt.. Tom on kertonu mulle, ett sä ett haluu olla sen kaa enää..?" " Nii.. Me ei voitu olla yhessä.. Fanien kommentit meidän suhteesta.. Ne sai mut epäilee koko juttua... Mutt mä haluun Tomin takas.. Ja ku näin miten hauskaa sulla ja Tomilla on.. Mä vaan.. Tulin mustikseks.." Bill mumis katse maassa.. " Aijj.... Tom haluu musta vaan ystävän, ja se on kyll okei mulle, eikä Tom oo ihan mun tyyppiäkään.." Natalia sano.. Bill nyökkäs sille hiljaa...
" Tuota.. Ootatko hetken, ku mulla jäi näitten meikkien pesu kesken..?" Natalia sano. " Joo, toki, käyvään pesee ne.." Bill sano. Natalia lähti sit kylppäriin toiseen päähän taloo.
Sitä hetkee Bill oli oottanu. Se etti Natalian huoneen ja meni sinne. Se katteli ympärilleen. Bill aiko todistaa mulle, ett se oli oikeess Natalian suhteen, ett se aiko jotain mikä ei tietäs hyvää.
Se käveli huoneeseen, ja etti pöydält jotain, mutt ei löytäny. Se tonki laatikotkin, ei vielkää.
Sit sen silmiin osu ihmeellinen verho keskellä seinää, mutt sen takana ei ollu ikkunaa. Bill käveli sen luo, katteli sitä hetken, ja veti verhon syrjään.
Billin silmät laajeni. Seinällä oli ilmotustaulu, ja se oli täynnä kuvia ja juttuja Tomista. Kaikki lehtijutut, haastattatelut ja muut.
Sitten Bill huomas siinä jonkin taitellun ruutupaperin. Bill nakkas sen seinältä käsiinsä ja taitteli sen auki.
Se järkytty, ku siin oli mun murhaus suunnitelma.. Billin kädet alko tärisee.
Bill taitteli sen nopeesti taskuunsa, ja veti veron seinän eteen paikalleen, ja lähti huoneest.
Se istu just takas paikoilleen sohvalle, ku Natalia tuli.
" Haluisitko sä jotain juomista?" Natalia kysy. " En mä kiitti.. On jo aika myöhä, ni mä taidan lähtee, ett pääset nukkuu.." Bill sano nousten ylös samantien. " Okei.. Mä kyll ajattelin kattoo viell sen illan leffan, mutt okei." Natalia sano. Bill nyökkäs ja lähti eteiseen.
" Mä oon oikeesti pahoillani siit, miten käyttäydyin sua kohtaan ja ku haukuin sua lutkaks.." Bill sano.. " Mä ymmärrän kyllä..." Natalia sano.
Lopult Bill lähti sielt, ja sit se palas mun luo.

" Tom!" Bill huudahti. " Mitä nyt..?" huusin takas ylhäält. Kuulin sen rymistelevän portaiss ja sit se jo ryntäs huoneest sisään. " Sulje ovi perässäs." sanoin sille ja se sulki oven ja käveli sit mun luo sängylle. Laitoin musiikin pois kaiuttimista, ja katoin sitä. " No, kävitkö sä siell?" kysyin.
" Joo. Kato mitä mä löysin sielt. Nyt sä uskot mua." Bill sano ja tyrkkäs lapun mun käteen. Kohotin mun toista kulmaa ja taittelin sen auki.
Ekaks ainakin huomasin, ett se oli Natalian käsialaa. Sit aloin lukee otsikkoa..
Mun silmät laajeni tekstin myötä koko ajan vaan enemmän. Nostin lopult katseeni Billiin, ja pudistin hiljaa päätä. " Ei.. Ei Natalia vois..." sanoin.. " Kyllähän. Mä kävin sen huoneessa, ja siell oli seinä täynnä kuvia ja haastatteluja ja muuta susta! Oisitpa nähny sen!" Bill huudahti jopa. Katoin sitä uskomatta.
" Ei tää voi... " mumisin ja laskin katsenei paperiin..
" Oliko sekin suudelm...." " MIKÄ?!"
Nostin katseeni nopeesti Billiin. Nielasin. Olin puhunu ajatukseni näköjään... " Tuotaa..." alotin ja hierasin niskaani.. " Ootko sä suudellu Nataliaa?!" Bill huudahti. Nousin ylös vuoteelt, ja lähin alas yrittäen paeta sitä. Bill marsis mun peräss, pakottaen mut lopulta terassille ulos.
" Sano." Bill tivas. " Ku mä lähin aikasemmin sen perään, mä yritin lohduttaa sitä halaamalla vaan.. Mutt sit se vaan jotenki..." yritin selittää.. Mä olin jääny pahasti kiinni... " Mä en voi uskoo tätä.. Mä luulin ett sä oisit vielä mussa kiinni." Bill mutis kädet puuskassa taas. " No niinhän mä oonki! Mutt Natalia se alotti." sanoin sille, mutt se ei näyttäny uskovan. " Sä saisit nyt puolestas uskoo mua." mutisin.
" Mutt teit sen just, ku mä haluisin sut takas!" Bill kivahti. Katoin sitä hiljaa pitkään.  " Mitä...?" sanoin hiljaa.. " Voi Luoja.... Mä en haluu olla erossa susta.. Meidän pitäs olla yhessä, ja mä haluun sitä, mutt en tiiä susta enää." Bill sano. " Mutt entäs fanit..?" kysyin siltä. " Mä en välitä niistä enää. Mä haluun vaan sut ja olla sun kanssas." Bill mumis.. " Ja mä haluun sut!" huudahin ja työnsin sen talon seinää vasten painaen huuleni sen huulille.
Nyt kun mä pystyisin tekee sen taas, todellakin tekisin, enkä jäis miettii ja empii.
Bill vastas siihen suudelmaan niin kiihkeesti, kaivaten, lempeästi, että mä oisin halunnu vaan rutistaa sitä ku se ois joku iso nalle.
Lopulta vaan rutistettiin toisiimme pitkään ja hiljaa, sanomatta mitään.
Lopult vetäydyin hieman irti Billistä, pitäen kuitenki kädet sen ympärillä, samall ku Billin kädet piti musta kii. Katoin hetken sitä, sit alas, ja lopult sivulle vaan. " Mä en siltikään voi uskoo tätä Nataliasta." sanoin.
" Kannattas uskoo. Mutt mä en haluu ett sä näät sitä enää.." Bill sano.. " Mutt... Se on kuitenki ollu niin mukava ja hauska ja..." mumisin.. " Ja arvaa. Ku sanoin sille ett haluun sut takas, se sano ett haluut siitä vaan ystävän, ja se on sille okei. Mutt mä en usko sitä. Se näytti ihan siltä, ett se haluis enemmänki." Bill mumis, ja se todella kuulosti pahasti mustasukkaselta. " Mm... No mikäs siinä... Onhan se kaunis ja hauska, mutt..." " Sä oot mun!" Bill murahti näykäten mua kaulaan.
" Au... Joojoo... Oon oon... Mutt ei se kyll oo mun tyyppiäkään todellakaan.." jatkoin lauseeni loppuun ja hierasin kaulaani. " Älä näyki siinä." sanoin ja painoin suukon sen poskelle.
" Möh." Bill mumis hiljaa, ja halattiin taas lujaa, enkä päästäny enää irti.

--

Tässä tällä kertaa^^ Kiva jos pidätte tästä, mutta olen myös ajatellut lopettavani tämän pian. Mitä mieltä ootte täst lopetus asiast? Jatkanko tästä vielä?