#8. Totuus

-KristiePoV-

Ruokatunti koulussa alkoi tylsästi.
Sain istuskella yksinäni, sillä Gustavilla oli lääkärin tarkastus tai jotain sellaista. En ollut kerinnyt näkemään häntä vielä koko päivänä, sillä kaksi ensimmäistä tuntia oli valinnaisaineita ja Gustav ei ollut niissä. Ja viime tunti sitten oli mennyt auditoriossa kun rehtotilla oli ollut ilmoitettavaa lähestyvästä kevätjuhlasta, joka olisi muutaman viikon päästä.

Ajatella, viimeinen yläasteen luokka olisi ohitse ja nyt sitten pitäisi jatkaa lukioon tämän jälkeen, sillä en vielä tiennyt mitä haluaisin aikuisena tehdä työkseni.

Käänsin katseeni lautaseen, jolla odotti kuivan näköinen salaatti, pari perunaa ja jotakin lihakastiketta. Huokaisin työntäen tarjottimen kauemmaksi ja nojasin kyynärpääni pöytää vasten, nojaten pääni käsiini.

Tämä sotku oli rasittava, stressaava suorastaan.
Tom oli minulle vihainen jostain, tai hän ei ollut puhunut minulle vielä mitään koko päivänä vaikka olimme useasti kävelleet toisiamme vastaan koulun käytävillä. Gustav rakasti minua enkä tiedä mitä minun pitäisi hänen kanssaan tehdä nyt. Billin kanssa emme ole edes vilkaiseet toisiimme eilisillan jälkeen..
Olisin kyllä käynyt juttelemassa Tomin kanssa, mutta raukkamaisuuttani en uskaltanut lähestyä häntä, kun hän näytti viettävän koko päivän lukiolaisten kanssa, niiden jätkien, jotka näyttivät pelottavilta.
Varsinkin se Georg tyyppi pitkine nahkatakkeineen ja ketjuineen, sekä ne kylmät silmät... Hän oli pelottava, miten Tom oli koskaan edes tutustunut hänenlaiseen henkilöön?
Ja ne pari muuta tyyppiä, joiden nimiä en edes tiennyt. Karmivia, yksinkertaisesti karmivia. Kaikki henkilöt siinä kolmikossa näyttivät suosivan pitkiä nahkatakkeja ja ketjuja housuissa, eikä saanut unohtaa että he luulivat olevansa koko koulun kingejä.

Huokaisin lopettaen ajatuksieni kulkemisen, nousten lopulta tuolilta ja työnsin sen pöydän alle, otin tarjottimen käsiini ja vein astiat pesuun tyhjennettyäni ruoantähteet jäteastiaan. Kiitin emäntiä ruoasta ja kävelin sitten pois ruokalasta.

Otin laukkuni olalleni ruokalan edustalla olevista naulakoista ja muistelin hetken mikä tunti meillä seuraavana olisi.
Uskontoa, mahtavaa.
Lähdin lopulta kapuamaan portaita toiseen kerrokseen taas ajatuksiini vaipuneena, ja kävellen pian käytävää pitkin luokkaa kohden.

” Katsos, neiti Lirkuttelija on tullut kouluun.”

Stop.
Käännyin ympäri ja näin Melrosen taas sen samaisen kaverinsa kanssa, mutta mukana oli nyt kolmaskin tyttö. Hän ei ollut vaaleahiuksinen, päinvastoin. Ruskeat hiukset ja vihreät silmät, pitkä ja yhtä laiha. En tiennyt hänen nimeään, enkä sen toisenkaan, enkä kyllä halunnutkaan.

Siristin hivenen silmiäni, käännyin ja jatkoin matkaani välittämättä. Tai siis ainakin yritin olla välittämättä heistä.

Minä en ollut tehnyt yhtään mitään, joten tuolla kotkottajalla ei olisi mitään syytä hakata minua taas. Purin kuitenkin huuleeni epätoivoisena, olisipa edes Gustav nyt täällä.
” Kuulitko sinä mitä minä sanoin?”
tytön ääni kivahti takaani ja kuulin korkokenkien kopinan.
Pyöräytin silmiäni ja jatkoin vain matkaani. Mitä ihmettä Bill oikeasti näki tuossa.... hupakossa!? Okei, hän käyttää korkokenkiä ja minä tennareita, mutta onko se jokin merkitsevä syy hänen valitsemiseensa?

” Hei, minä puhun sinulle!”
Melrose murahti ja tarttui äkisti ranteeseeni pyöräyttäen minut ympäri. Hänen kyntensä alkoivat upota ihooni ja inahdin pienesti.
Hemmetti, onko niitä rakennekynsiä pakko minuun testata?!
” Niin?”
mutisin kulmaani kohottaen. Yritin piilottaa pienoisen pelkoni sisimpääni, mutta en tiennyt paistoiko se miten hyvin lävitseni.. Yritin kuitenkin näyttää pelottomalta ja rohkealta.
” Sain kuulla sinun tehneen pienen visiitin MINUN poikaystäväni luokse. Eikö viime kerta kertonut jo tarpeeksi?”
Melrose sähisi ja nosti toisen kätensä, siirtäen hiuksia kasvoiltani ja tökkäsi sormellansa poskeeni. Hymähdin pienesti ja yritin repäistä ranteeni irti hänen otteestaan, mutta hän oli paljon vahvempi kuin minä.
Melrose siristi silmiänsä ja näytti kohottavan taas kätensä.
Ei perhana, taasko uusi hakkaus?

” Hei, näpit irti Kristiestä!”

Melrosen keskittyminen herpaantui ja hän nosti katseensa minusta, kun minäkin vein katseeni taakseni, tai oikeastaan vierelleni.
Gustav oli ilmestynyt kuin tyhjästä siihen ja hetken sisälläni kupli onnesta. Hän oli huomannut, kun muut eivät kiinnittäneet huomiota. Hän oli tullut ja aikoi pelastaa minut.
Aww.
” Älä sinä puutu tähän.”
Melrose sähähti Gustaville, hänen otteensa tiukentui ranteessani ja minä inahdin hiljaa. Gustav katsahti minuun, sitten ranteeseeni ja katsoi Melroseen murhaavasti.
” Ja tasan kuuluu. Sinä lasket nyt irti, tuliko selväksi?”
” Painu sinä kuule sinne missä pippuri kasvaa!”

” Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?”

Hätkähdin tuota ärähdystä, samalla kun katseemme kiinnittyivät Melrosen takaa lähestyvään joukkoon.
Melrose sähähti ja mutisi jotain ystävilleen, jotka näyttivät valpastuvan nyt.
” Tom..!”
minä henkäisin hiljaa ja hän loi minuun jotenkin pahoittelevan katseen, sitten keskittyen Melroseen. Ja Tomin perässä tulivat ne kolme muuta tyyppiä, joista yksi oli se Georg.
Kummastelin sitä taas hetken, mutta pudistelin lopulta päätäni ja ähkäisin samantien.
Melrose laski otteensa kädestäni, mutta ei se kyllä auttanut mitään, kun ranteeni melkein vuosi verta hänen kynsiensa takia. Hemmetti se sattui, ihan oikeasti!
” Hei – Tästä eteenpäin pysyt kaukana Kristiestä!”
Tom ärähti Melrosen kasvoille tullessaan toiselle puolelleni. Hän vilkaisi Gustaviin ja Gustav häneen. Kohotin kulmiani heidän katseen vaihdolleen, milloin he olivat ystävystyneet, tai siis tutustuneet? Tai no enhän minä kyllä tiennyt heidän väleistään mitään.
” Tämä ei kuulu sinulle yhtään, Tom!”
Melrose mutisi pojalle ja nosti kädet lanteilleen, silmäillen minua taas pisteliäästi.
” Mutta minun kavereihini et koske! En tajua mitä helvettiä Bill sinussa näkee.”
Tom mutisi päätään pudistellen, hän oli hivuttautunut minun ja Melrosen väliin Gustavin kanssa että minä jäin heidän taakseen.
” Hah, no, selvästikin Billilla on paljon parempi naismaku kuin teillä kahdella.”
Melrose hymähti hymyillen vinosti, katsahtaen minuun merkitsevästi, sillä lailla että tämä ei jäisi tähän. Nielaisin hiljaa ja liikahdin paikallani vaivaantuneena, laskien katseeni maahan, kun en kehdannut juurikaan ketään nyt katsella.

” Mitä te puhutte minusta?”

Bill.
Voi ei, pitikö hänenkin sattua vielä paikalle?
Kohotin katseeni salaman nopeasti lattiasta, nähdäkseni miten Bill asteli paikalle, Melrosen vierelle, niinpä tietysti. Hän katsahti Tomiin ja Gustaviin kummastuneena hakien heistä selitystä, kohotti kulmiansa nähdessään Georgin tovereineen syrjemmällä ja sitten hänen huulensa raottuivat ihmetykseen kun hän huomasi minut veljensä ja Gustavin takana.
Katsoin häneen hetken, kunnes minun oli pakko viedä katseeni pois kun kyyneleet alkoivat nousta silmiini.

” Voi kun tietäisitkin mitä tuo ämmä tekee selkäsi takana!”
Gustav ärähti irroittamatta katsettaan Melrosesta, jonka kasvoille oli nyt ilmestynyt niin viaton ilme. Bill kohotti kulmaansa ja hänen ilmeensä synkkeni.
” Anteeksi miksi häntä kutsuit?”
Bill kysyi happamana ja tarttui Melrosta käsipuolesta, tytön esittäessä loukkaantunutta Gustavin puheista, heikkoa ja helposti särkyvää tyttöä. Pudistlein itsekseni päätäni, mutta pidin suuni kiinni, en halunnut puhua, enkä kylläkään olisi saanut edes puheenvuoroa.
” Bill, jumalauta! Etkö todellakaan tiedä millainen hän on kun et ole näkyvissä? Avaa silmäsi ja katso vähän! Tuo on vain pelkkää esitystä!”
Tom liittyi taas mukaan, ja värähdin sitä huutoa. Katsahdin ympärilleni kun porukkaa alkoi kasaantua ympärille supisten. No jes.
” Tom, pidä turpasi kiinni! Et tunne Meliä!”
Bill huudahti, joka sai yleisön vavahtamaan ja perääntymään hieman. Tartuin Gustavin käsivarteen ja katsoin häntä anovana, että hän lopettaisi tämän ennenkuin opettajat kuulisivat tästä. Paras ystäväni katsoi minua kireänä, kunnes hänen ilmeensä alkoi heltyä, äkisti suun loksahtaessa raolleen.
” K, mitä sinulla on...”
poika ei kyennyt sanomaan loppuun aikomaansa. Katsoin häneen häkeltyneenä ja hän kosketti varovasti poskeani. Hätkähdin laskien katseeni haluamatta katsoa häntä, vaikkakin hän nosti kasvojani kädellänsä pakottaen ne ylös ja tarkkaili niitä.
Minä keskityin kuuntelemaan Tomin ja Billin huutoa, josta suurin osa oli mennyt ohi korvieni. Gustavin ilme kiristyi ja hän kääntyi takaisin toisten puoleen, vaikka pidin hänen käsivarrestaan yhä kiinni.
” Miten voit olla tuon kanssa sen jälkeen mitä hän teki Kristielle?! Oletko niin tyhmä että luulet Kristien todella kävelleen ovea päin?! Hemmetti, Bill, hän löi K:ta! ”
Tom ärähti ja minä parahdin äkisti. Otteeni kirposi Gustavin kädestä ja peitin kasvoni käsilläni.

Ei! Miksi Tom meni kertomaan?! Miksi hänen piti aiheuttaa vain enemmän vahinkoa? Miksi hänen piti paljastaa Billille totuus ajattelematta yhtään mitä minä halusin!
” Ei... Tom...”
kuiskasin ja ravistin päätäni. En halunnut olla täällä enää, halusin pois! Kauas Melrosesta, kauas hänen kavereistaan, kauas Billistä, kauas Tomista ja Gustavista, kauas kaikista!

En jäänyt ajattelemaan heitä kun työnnyin heidän ohitseen ja lähdin juoksemaan pois koulusta, kuullessani miten perääni huudettiin.
En jaksanut tätä enää.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Nämä osat ovat oikeastaan kasvaneet pidemmiksi kuin ensimmäiset. Mutta eihän se haittaa, enemmän vain kerralla lukemista teille! (:

Sy, Jebbe.

Ps. Kiva idea teillä tuo 'salasuhde' : DD ;>