" Vai ootko sä käyny muualla naisissa ennen mua?" kysyin kohottaen kulmaani kattoen Billiä. " En todellakaan." Bill sano kulmat yllättyneenä koholla. " Kyll mä uskon.. Mä taisin ite vähän raapia sua.." tirshkahin kattoen Billiä hymyillen hiljaa.
Bill naurahti pienesti, ja kiljasin sen tuodessa sormensa mun kyljille, kutittaen.

*

Nauroin yrittäen saada otetta Billin käsistä. " Eih, lopetaa..!" nauroin yrittäen työntää toisen kauemmas.
Nappasin lopulta Billin ranteista kiinni pysäyttäen sen. " Bill. Nyt vakavasti. Mä en mee sun kanssa naimisiin, jos sä jatkat tota kutittamista." sanoin vetäen ensin henkee. " Meet kuitenki." Bill virnisti. Pudistin päätäni sille. " Inh.. Ilonpilaaja." Bill mumis mutristaen suutaan mököttävästi. Naurahin pienesti. " Aww.. Söpö." hymyilin pörhöttäen toisen hiuksia.
Sit joku koputti oveen, ja vein katseeni sinne. " Bill?" Simonen ääni kuulu oven takaa. " Nii?"" Lähdemme nyt Gordonin kanssa sinne Müncheniin sukulaisten luo. Tulemme viikonloppuna takaisin. Kertoisitko Heidillekkin vielä uudestaan kun hän herää? En kehtaisi herättää häntä tämän takia.""" Okei, nähään sit." Bill huuti ovelle askelten loitoten sit.
" Viikonloppuna?" kysyi toinen kulma koholla. " Nii. Nyt on keskiviikko." Bill sano. Katoin sitä silmät pyöreinä.
" Valehtelet?" kysyin toiveikkaana. Bill pudisti päätään. " Hemmetti. En tuu ikinä pääsee koulua läpi." murahin vetäen hiukset kasvoilta mätkähtäen makaamaan sängylle. " Kyllähän pääset. Mä autan sua."" Ai miten?"" Henkisellä tuella." Bill virnisti.
" Mmh.. Sehän auttaakin paljon.. " mutisin hiljaa.

Lämmittelin käsiäni Kaulitzien talon takapihan terassilla kahvimukin kyljissä. Hengitys höyrysty raikkaassa ja kylmässä aamuilmassa. Vedin hupparin vetoketjua ylemmäs nostaen kahvimukin huulilleni juoden lämmintä juomaa.
Katoin mietteissäni maisemia, miettien, mitä Petrille ja Lilylle kuulu, mitä isälle kuulu. Tuskin isää enää kiinnostikaan tietää mun kuulumisia. Vilkasin sormusta sormessani. Isä sais hepulin tästä kuullessaan, mutt mä oon onnellinen näin, ja se ei voi siihen puuttuu, mä en anna sen tehä sitä.
Heräsin ajatuksistani käsien kiertyessä mun ympärille ja tunsin suukon kaulallani. Vilkasin olkani yli Billiin hymyillen.
Vein katseeni taas eteeni Billin hengittäessä hiljaa lämmintä ilmaa mun niskaan.
" Tiiän, ett asialla ei todellakaan oo mikään kiire, mutt.. Jos isä ei tuu hyväksyy sua mitenkään mun elämään, niin mä en haluu sitä meidän häihin sitten silloin.." mumisin hiljaa katsahtaen toiseen. Bill nyökkäs hiljaa, pienesti.
" Pitäsköhän mun yrittää joskus puhuu kahestaan isäs kanssa..?" Bill kysy kattoen muhun. Kohautin olkapäitäni. " En tiiä olisko siitä edes mitään hyötyä, mutt voit sä yrittää, jos haluut." sanoin kävellen Billin perässä takas sisälle lämpimään, ja laskin tyhjä mukin tiskipöydälle keittiöön. Katoin Billiin kohottaen kulmaani, sen työntäessä mut tiskipöytää vasten. Hymyilin hellästi vieden käteni Billin ympärille, painaen huuleni sen huulille, melkein, vetäen ne taaemmas sitten.
Virnistin pienesti Billin tuodessa vaan rauhallisesti kätensä mun niskaan, painaen sitten huulensa mun huulille, suudellen mua hiljaa, irtautuen sitten painaen huulensa mun kaulalle. Kallistin pienesti päätäni kaartaen kaulaani, sulkien silmäni hymyillen pienesti. Bill.. Sä oot liian ihana.. Ansaitsenko mä tosiaan sut?
Aukaisin silmäni kuullessani askeleita, jotka lähestyi keittiötä. Bill nosti kasvonsa mun kaulalta virnistäen söpösti, kohottaen mun leukaa kädellään hellästi painaen suukon niille. Askeleet pysähty samantien ja vein katseeni ovelle.
" Huomenta.. " Tom mutis kävellen mun vierelle ottaen kaapista mukin ja siirty kahvinkeittimen luokse kaataen tummaa nestettä mukiinsa. " Huomenta." Bill ja mä mutistiin yhtä aikaa, naurahin pienesti, Billin ottaen sitten mun käsivarresta hennosti kiinni vetäen mut vierellään pois keittiöstä, matkalla jotain Tomille sanoen, en kylläkään kuunnellu tarkasti,
jotain 'puhutaan myöhemmin jostain' -tyylistä kuitenki kuulin.

Parin viikon päästä, Bill oli suunnitellu jotain ihanaa meille, koska sen loma loppuu, ja Billin pitää palata takas Berliiniin Tomin kanssa, missä Gustav ja Georg sit on, ja Ani myös. Oisin halunnu itekki nähä Anin jo heti ku se tuli, mutt näen sen vasta kun se tulee koululle opiskelemaan parin päivän päästä, maanantaina.
Värähin pienesti odotellessani Billiä järven rannalla, missä se olikin mun käskeny odottaa sitä. Kylmyys yritti jo iskeä vaatteiden alle, joten lähin kävelemään hieman rantaa pitkin. Katoin sulavaa järveä, jonka pinnalla ei ollu juuri ollenkaan enää jäätä, mutt vesi oli jääkylmää siitä huolimatta. Hymyilin pienesti kattoen miten iso lintu, vähän haukan näköinen, sukelsi hieman veden pinnan alapuolelle, napaten kynsiinsä kalan, jonka kanssa liihotti pois puiden taa.
Katoin edessäni olevaa kalliota, ja mun teki mieli kiivetä sille istumaan. Katoin hetken sen ympärille ja nousin kiven päälle, josta ponnistin itteni kalliolle. Huokaisin pienesti vetäen lapasia tiukemmin käsiin tuulen puhaltaessa hetken voimakkaammin, auringon samalla loistaessa taivaalla.
Kattelin hetken ympärilleni, vilkasten alas. Vavahin pienesti. Tästä en muuten haluis pudota alas. Kallion reunama oli jyrkkä, ja sen alareunassa oli kaksi pyöreähköä kiveä, ja sitten tuli vesi. " Hrr.." mumisin hiljaa sulkien sitten silmäni, nauttien auringon antamasta lämmöstä.
" Hei, mitä sä siellä teet?" tuttu ääni kysy ja aukasin silmäni vieden katseeni rannalle alemmas. Hymy kaartu hiljaa mun huulille. " Nautin auringosta." vastasin kattoen tapittavia ruskeita silmiä mustien laittamattomien hiuksien ja mustan lippapipon alta. Lutunen. " Tuu tänne." Bill hymyili pilke silmäkulmassa. Hymyilin hiljaa laskien kädet puuskasta ja käännyin laskeutuakseni kalliolta alas.
Äkisti hiljaisuuden ja rauhallisuuden katkaisi hyytävä kiljaisu.... Mun suusta..
Mun jalka osui sammaleen päälle, joka ei pitäny kalliosta kiinni, vaan lähti luistamaan alas kallion reunamalta. " Eih..." inahin yrittäen turhaan vielä saada kiinni jostain, kunnes pääni tärähti alla oleviin kiviin, ja parkasin kivusta. " HEIDII!" Bill huudahti järkyttyneenä. " Bill...! A.. Aut.." huusin ääni vaimentuen, kun mun silmissä alkoi sumentua, ja silmät painuivat hiljaa kiinni..
Viimeinen mitä näin, oli Bill juoksemassa veteen, huutaen mun nimeä,
kun mä vajosin veden alle.

Mä hivuttauduin pohjaa kohti, pää veressä, jääkylmässä vedessä, kunnes Bill sukelti.
Bill kauho tiensä vedessä mun luo, ottaen musta kiinni, painaen mut itseään vasten, uiden pintaa kohti.
Bill nosti mun pään pinnalle, raahaten mut perässään matalemmalle, kaapaten siellä syliinsä käsivarsilleen, kantaen mut rantaan.
Se laski mut rannalle, taputtaen hellästi mun poskea. " Heidi.... Heidi kiltti, herää.." Bill kuiskasi kaivaen rannalle heittämästään takistaan puhelimen, soittaen hätänumeroon.
Bill laski takkinsa mun päälle, mun lämmitteeksi, jotta mä en jäätyisi, vaikka se oli hyvin mahdollista. Se lopetti puhelun nopeasti kokeillen mun pulssia, joka sykki hitaasti.
Vedin äkisti henkeä, yskien vettä keuhkoistani. Bill rauhoitteli hiljaa vieressä, helpottuneena.
Katoin Billiin raotetuin silmin, hengittäen hiljaa, kiivaasti. " B-Bill..."" Shh.. Älä puhu.. " Bill kuiskas hiljaa yrittäen pysyä rauhallisena, mutt mä näin, miten se oli kauhuissaan. Bill silitti hiljaa mun hiuksia, koskettaen sitten mun päätä hiuksien alta. Bill nosti kätensä kattoen sormiinsa hiljaa nielaisten, mun veren tahrimiin sormiin. Bill puristi sen käden nyrkkiin, niin tiukasti, ett verisuonet paisuivat.
Laskin hiljaa tärisevän käteni Billin polvelle, kattoen poikaan. Bill toi katseensa muhun hiljaisena. " M.. Mä... Rakastan.. Sua.. Aina..." kuiskasin hiljaa, silmien painuessa kiinni, hiljeten.
" Heidi..? HEIDI!" Bill huuti ottaen mun käden omiinsa, täristen pelosta. " Mäkin... Mäkin rakastan sua aina... Ikuisesti.." Bill kuiskas hiljaa, painaen hellän ja pienen suudelman, mun kylmille huulille, vielä hetki ennen ambulanssin tuloa.

Hoitajat kuljetti mut nopeasti sairaalaan ensi-apuun, jossa mut siirrettiin toiselle vuoteelle ja verhot kiskastiin sen ympärille.
Yksi lääkäri oli tutkimassa kiireissään mun päätä, käskyttäen hoitajia sitä mukaa, kun sai selville mitä kannattaa tehdä.
Toinen lääkäri hoiti paleltumista, hoitajien vahtiessa pulssia ja ruumiinlämpöä.
Ja Bill... Bill parka odotti ulkopuolella shokissa, hoitajien tuputtaessa tälle juomista ja jutellen jotain.
Mun päähän laitettiin muutama kappale tikkejä ja side suojaamaan sitä, sekä runsaasti vilttejä ja tiputus.
Tom tuli sillä välin, kun Bill oli soittanu sille, sekä Simonelle ja Gordonille. Tom ryntäs naama punasena ja hengästyneenä Billin luo rämähtäen veljensä vierelle istumaan. " Mitä tapahtu? Missä Heidi on? Onko se kunnossa?" Tom kyseli hädissään.
Bill vilkas siihen KyseessäOnMunTyttöystäväKylläkin -ilmeellä. " K-Kun sähän tiiät siitä retkestä rannalle, minkä suunnittelin. Niin.. Heidi oli kiivenny sinne kalliolle, ja sit ku se oli aikeissa tulla alas... Heidin jalka lipsahti ja se putos kallino rinnettä alas veteen... Heidi löi päänsä kiveen ja... Mä en tiiä miten sen kävi, mä en saa mennä kattoo sitä.." Bill inahti hiljaa, ja Tom kieto käsivartensa sen harteille veljellisesti. Tomia itteäänki kauhistutti tuollaisen kuuleminen... Ei se vielä ollu unohtanu mua, ja olikin pysyny Berliinissä poissa lapsuudenkodistaan sen jälkeen, kun olivat tehneet Billin kanssa sovinnon, ett se pääsis eroon tunteistaan, mutt ei ne vielä ollu ohi. Tomin tunteet on vieläki tallella.
Mut siirrettiin sillä välin omaan, rauhalliseen huoneeseen pari kerrosta ylemmäs.
Hoitaja meni kertomaan Billille, sekä Tomille, mun tilan, ja johdatti ne mun huoneen ulkopuolelle.
" Hänen tilansa on juuri nyt vakaa, eikä hän saanut pahoja vammoja. Hänellä kuitenkin on paha paleltuma, mutta jos hänen tilansa ei huonone huomiseen mennessä, päästämme hänet huomenna iltapäivästä kotiin. Teidän pitää kuitenkin katsoa, ettei hän mene ulos, vaan pysyttelee sisällä lämpimässä muutaman päivän ainakin. Lääkäri Jansson kertoo tarkemmin. Voitte käydä hänen luonaan, mutta juuri nyt hän taitaa nukkua." hoitaja sanoi lempeällä äänellään, ja Bill kiitteli tätä, kääntyen sitten oven puoleen. Bill työnti oven hiljaa auki, Tomin astellessa perässä. Bill istu hiljaa mun vuoteen reunalle, silittäen hiljaa mun poskea. " Heidi näyttää niin... Hauraalta..." Bill sano hiljaa. " Bill, Heidi paranee kyllä. Sillä on kaikki okei sitten." Tom yritti vakuutella veljeään istuen tuolilla ikkunalla. " Mä tiiän kyll.. Se vaan vaikutti, ett se aikos luovuttaa elämässään.. Sillon rannalla.." Bill mutis. " En usko. Heidi on sinnikäs. Sitä paitsi, miks se viskais elämänsä menemään nyt, kun sillä menee just hyvin?" Tom tuhahti ehkä hieman mustasukkaisena. Bill katsahti veljeensä, joka katto hiljaa ikkunasta ulos.
" Hei.. Tom... Vieläkö sä.. Rakastat Heidiä?" Bill kysy varovasti istuen veljensä vierelle kattoen tätä. Tom vilkaisi veljeensä hiljaa. " Sä tiiät itekki ett ei oo helppoo päästä eroon tunteista." Tom mutis vaan vastaukseks. Bill nyökkäs ymmärtäen. " Niin tiiän.." Bill huokas hiljaa kattoen mua. Ei siitä tuu mitään ett kaks poikaa rakastaa yhtä aikaa, mutt mä oon tehny valintani, ja se pysyy. Mä en pystys koskaan jättämään Billiä.
Raotin hiljaa silmiäni, etsien katseellani tuntomerkkejä paikasta. Missä mä oon..?
" Mh.. Bill..?" mumisin hiljaa, väsyneenä, ollen hieman epävarma, näinkö edes oikein.. " Tom..?" poikien päät käänty kattoo mua, ja mustahiuksinen siirty mun luo.. " Heiijj... Miten sä voit..?" Bill kysy hiljaa, kuulostaen helpottuneelta.
" Mä..? Ihan.. Hyvin.. Väsyttää.." mumisin hiljaa sulkien silmät hitaasti. " Nuku vain.." Bill kuiskas hellästi, painaen suukon mun otsalle.

Heräsin myöhemmin uudestaan iltapäivällä.
Hoitaja oli siinä tarkastamassa tilaani. " Tervehdys neiti Khanler. Kuinka voitte?" nainen kysy ystävällisesti. " Mmh.. Hyvin nyt.." mumisin katsoen toiseen hiljaa. " Onko teillä nälkä?" hoitaja kysy sitten. Pudistin vain päätäni. Ei todellakaan ollu yhtään ruokahalua.. " Neiti Khanler..?" toistin kummissani. " Niin. Sehän on teidän nimenne. Heidi Khanler?" nainen sanoi laskien kansiota käsissään. " On vai..?" kysyin oudoksuen. " Heidi.." mumisin hiljaa. Hoitaja kurtisti kulmiaan vieden sitten katseensa ovelle sen auetessa. Katoin miestä ja naista, jotka kiirehtivät huoneeseen. " Heidi, oletko kunnossa?" nainen kysyi oitis istuen vuoteelle. " Mä oon okei... Ketä.. Ketä te ootte?" kysyin katsoen naista ja sit miestä, molempien suun loksahtaessa auki.
" Anteeksi, käyn hakemassa lääkärin. Hän taitaa kärsiä vakavasta musitinmenetyksestä.."

*

* Anteeksiiiii .____. Tästä tuli normaalia lyhyempi osa... Ja kirjoittamisessakin kesti vielä. Viikonlopun vietin kavereiden kanssa kauhuelokuvia yön läpi katellen ja jutellen kaikkea. Ja viime yönä sitten, voi Jumala.. Joku homoapina soitti puol 2 aikaan yöllä herättäen miut täysin o____o'' -.-'' Arrgh. Ja en sit kerinny vastaamaan ku niin lyhyen ajan soitti ja arvatkaa sainko enää unta?
Sit se sama outo numero laitto viestin ett sori, soitin vahingossa. Wtf? Kuka ihme tyyppi sekin on.
AHHAHHAA! Arvatkaapa mitä? Nyt Jebbe vetäisee ilkeän tempun:
Jebbe pitää kokonaiset 2 viikkoa lomaa tarinoista, Buahhahhhaaa! Eli kun syyslomani loppuu, en kirjoita kahteen viikkoon yhtään tarinaa >8D Wtf, jokainenhan on lomansa jossain vaiheessa ansainnut?
Korjailin tätä lomajuttua vielä Redenin kommentin jälkeen. Siis tämän viikon kirjoitan vielä, sitten pidän lomaa.
Niin ja nyt pakko lisätä jotain väliin, arvatkaapa kuka pääsee Kuopioon shoppailemaan huomenna? 8) Minäää! Käyn tsekkaamassa sen Madu Shopin, löytyykö sieltä tosiaankaan minkäänlaisia Tokio Hotel -tuotteita.
Mutta tähän tarinaan takas. Joo, osa on selvästi lyhyempi. Tää tarina jatkuu vielä suunnilleen osaan 30 asti, luulisin, voi mennä hieman päällekkin, onko se ok teille? Ja kyselenpä nyt tämän jälkeen alkavasta tarinasta. Minkälainen TH-tarina tällä kertaa? Nyt saatte kuulkaas päättää ihan ite, millä tavalla TH siihen liittyy. Voitte jutella siitä keskenänne Jebbe # One'ssa, josta käyn teidän ajatuksianne lukemassa. Pitäähän teidän päästä yhteisymmärrykseen sentään? Itsekkin laittelen sinne jotain mielipidettäni varmastikkin.
Nyt sitten alotin myös kirjoittamaan tuonne Blogspottiin. Tai aijon aloittaa. Sivut on jo valmiina ollu kauan, mutta tänään aloittelen ekaa osaa kirjoittamaan, ehkä, jos keksin hyvän aloituksen ja hahmot vielä. Ja tuonne ilmestyvät osat sitten eivät kerro millään lailla Tokio Hotelista, nyt eka tarina on luultavasti fantasiaa/romantiikkaa/jännitystä/kauhua/surua. Jotain noiden yhdistystä varmastikkin. Nyt kuulkaas. Alkakaahan laittaa sitä kommenttianne tänne, ja painukaa samantien juttelemaan, jos suinkin kerkiätte, seuraavasta tarinasta. Danke<3.
ps. Vielä tästä kaveristani, josta kerroin, hän on kovakourainen yms. Juttelin lauantai iltana mesessä pitkään hänen kanssaan, ja lopulta meni välit poikki kokonaan, koska se ei kyenny ymmärtää minu tunteita, ja puhu vaan itestään koko ajan, käänti koko jutun itteensä, vaikka miusta oli kyse, ja miun tunteista!*