Maybe, Maybe not:

" ... Ei teidän tarvitsisi kustantaa lentolippuja. Katsos, mun on kai parempi esittäytyy paremmin.. Mä oon bändist nimelt Tokio Hotel, kitaristi." Tom sano puuttuen mukaan. " No ei ihmekkään että näytit niin tutulta!" Chris tokas väliin. " Sisäoppilaitoksess jotkut tytöt puhu teist siell." Chris kerto, ja yllätyin hivenen. " Niin, siis Mary-Kate voisi kulkea ilmaiseksi meidän lentokoneessamme. " Tom kertoi.
" Onko teillä oma lentokone?" mutsi kysy yllättyneen. " No.. Ei varsinaisesti.." Tom mumis.. " Ja koulun Mary-Kate vois käydä loppuun netin kautt. Niin mä ja Billkin tehtiin." Tom kerto mutsille.
" Hmm... Ei. En usko että Mary-Katen olisi hyvä olla siellä. En tarkoita loukata sinua Tom, mutta Mary-Katen on parempi täällä, kuin Saksassa tedän mukananne. Eihän hän ymmärtäisi muiden puheistakaan mitään..." " Kröhöm! En vai?! Unohit sä ett mä opiskelin jo ala-asteell saksankieltä ja oli 10 tokariss?!" töksäytin väliin äitille. " Noh, sama se. Sinä jäät Suomeen, ja asia sillä selvä." mutsi tokas mulle.
Mä katoin sitä hiljaa, ja lausuin sille kolme sanaa: " Mä vihaan sua.." Mä en ruvennu itkee mutsin nähen, joten mä juoksin pois huoneest, ja juoksin viell käytävältäkin pois.
Mä juoksin ulos sairaalasta, pihalle. Lysähin istuu penkille, ja painoin mun kasvot käsiini. Kyyneleet vieri mun kasvoilt putoillen maahan.
Mun silmäkulmaan pisti iso lasinsirpale maass. Nostin mun kädet kasvoilt ja katoin sitä. Kumarruin hiljaa ja nostin sen maasta.
Kokeilin sitä sormenpääll ja se pisti terävästi. Nyyhkäsin hiljaa, ja vilkasin mun ympärille. Käärin mun hupparin hihan ylös oikeest käsivarrest, ja tarkkailin ympäristöö.
Mutsi pilas mun elämän. Se ei antanu mun lähtee Tomin mukaan Saksaan. Se ei tajunnu, ett Tom oli mun elämä, mun parempi elämä. Ja mutsi pilas kaiken.
Mä painoin lasinsirpaleen mun ranteelle, ja vedin pitkän haavan. Se kirpas vähän, mutt helpotti heti. Katoin mun rannett ku se vuoti verta, ja vedin hihan takas alas. Äkisti lasinsirpale putos mun kädest, ku varjo laskeutu mun ylle. Kohotin mun katseen maasta ylös ja katoin järkyttyneen Tomii. Tom kahto mua hiljaa, surullisin silmin.. Se istu mun viereen, ja kyyneleet karkas uudestaan mun silmist. Peitin mun kasvot käsilläni, ettei se näkis niit. " Mary-Kate, miks sä viiltelet ittees...? Se ei tee hyvää sulle.." Tom sano hiljaa.
" Mutt se helpottaa mun oloo.. Tiedän ett en sais mutt..." inahin.. " Mary-Kate.. Viiltely on vaarallista.. Ens kerrall, sä voit osuu valtimoon, ja vuotaa kuiviin..." Tom sano mulle.. " Mä tiiän..." kusikasin hiljaa.. Mä en tajunnu miten Tom kesti mun laista ihmistä.
Tom kahto mua hiljaa vierest, ku mä itkin.. Sit se veti mun halaukseensa takaa päin, ja halas vaan tiukasti.
Mun itku alko laantuu lopult hiljaa, ja loppujen lopuks me vaan istuttiin siin mitään sanomatta..
Lopult me lähettiin Tomin kaa pois, himaan, tai oikeestaan Tomin himaan. Mä kävelin suoraan yläkertaan Tomin huoneeseen, Tom jäi alas jotain. Mä tiesin, ett se puhu musta toisille jotain. Oikeestaan, mä kuulin kaiken, ku olin ihan hiljaa.
" ... Mary-Katen äiti ei anna sen lähtee mun mukaan.. Sen mielest tääll on parempi kui Saksass.. Mutt.. Mä en voi jättää Mary-Katee.. Mutt mä en voi jäädäkkään tänne.. En tiiä mitä täss pitäs tehä.." Tom mutisi toisille.. Mä kuuntelin hiljaa ylhääll..
" Niin... Tilanne kuulostaa aika vaikeelt.. Eikö tytön äiti sit millään muuttas mieltään..?" Gustav kysy Tomilt. " Ei ainakaan vaikuta siltä.." Tom vastas, ja lopust juttelust en saanu enää selvää.. Istuin Tomin vuoteen reunall hiljasena..
Mä en itekkään tienny mitä tehä.. Mutsi ei antanu mun lähtee, ja Tom ei voi jäädä tänne.. Mutt kumpikaan meistä ei silti haluu erota..
Vein mun katseen nopeesti ovelle ku Tom tuli takas. Katoin sitä hiljasena.
Kumpikaan meistä ei sanonu mitään, molemmat tais tietää mikä tuleman piti. Meidän ois kai pakko erota, ku mutsikaan ei pääsät ua lähtee, ja Tom ei voi jäädä tänne.
Tom kävi makaa vuoteelle, ja mä käperryin sen viereen hiljasena.
Tom piti musta kiinni, eikä päästäny pois. Mä pidin mun päätä sen rintakehäll, ja käsii sen ympärill.
" Mitä me tehään..?" kuiskasin hiljaa Tomille. " Mä en tiedä.." Tom vastas mulle.. Huokasin hiljaa.. " Mä en haluu kuitenkaan erota.." sanoin hiljaa.. " Vaikk se olis viimene vaihtoehto.."

Me nukahettiin siihen Tomin kaa, ja nukuttiin aamuun asti. Mä heräsin jotenki ajoiss kouluun, kai olin jo tottunu herää aikaseen. Tom oli väsyny, sillä se nukku sikeesti. Mä nousin hiljaa Tomin vierest, ja katoin mun ympärille. Kävelin Tomin pöydän luo, ja kirjotin paperiin.

" Moi Tom,

mun piti lähtee kouluun, en viittiny herättää sua, ku nukuit niin sulosena. =)
Mä yritän tänään viell puhuu mutsille.. Kyll me löydetään joku ratkasu tähän.
Tuutko hakee mua koulust?
Nähään.

Sydämell,

Mary-Kate."

Jätin lapun pöydälle, ja lähin hiljaa huoneest. Hipsuttelin portaat alas, ja kävelin eteistä kohti, ku kuulin pientä ääntä keittiöst. Vilkasin mun ympärille, ja kävelin keittiölle. Gustav oliki hereill jo, ja se huomas mut. " Huomenta." Gustav sano, ja nyökkäsin vaan tervehykseks.
" Mun pitää lähtee kouluun, nähään toiste." sanoin nopeesti, ja lähin eteiseen takas. Laitoin kengät jalkoihin, ja lähin vähin äänin ovest.
Menin nopeesti himaan, ja aukasin oven vara-avaimell.
Kävelin sisään, ja nappasin laukun mun mukaan. Menin yläkertaan, ja vaihoin koulukirjat laukkuun. Korjasin sit mun silmämeikit ja kampauksen ja lähin samantien kouluu päin.

Kävelin kouluun, ja mun harmiks Tatjanakin oli tullu takas. Sen kasvot oli mustelmill, sen näki selvästi, vaikk se oli yrittäny peittää ne.
Virnistin itsekseni, ja kävelin välittämätt siitä luokalle. Vein laukun mun paikalle tuolin selkänojalle roikkuu, ja lähin sitte ettii Thomasii ja Edii, joss ne ylipäätään on kouluss. Kävelin eka ilmotustaululle ja katoin miss niillä on tunti. " 9A..." mumisin ja etin sormellani listast luokkahuoneen numeron. "133..." mutisin ja lähin luokalle. Nill olis siis hissaa nytte.
Tungit kädet taskuihin.
Äkisti mun rinnakkaisluokan poika tunki mun seuraan. " Moro." Saku sano mulle. Vilkasin sitä. " Moi." mutisin ja jatkoi matkaa siit välittämättä. " Mitäs sä?" " Enpä mittää erikoist." tokasin sille. " Kuule.. Mä vaan mietin, joss sä haluisit vaikk joskus koulun jälkeen lähtee vaikk pizzalle jonnekkin?" Saku kysy, ja pysähyin kattoo sitä. Katoin sen silmiin, tyyppi nähtävästi oli tosissaan.
" Sori, mutt mä oon varattu." sanoin, ja pien hymy käväs mun kasvoill. " Ai.... Ei sit mitään.." Saku sano pettyneen ja lähti menee äkisti.
Katoin sen perään ja naurahin hiljaa. Jatkoin mun matkaa, ja pojat tuliki vastaan mua.
" Moroo." " Kato, oot kouluun päässy." Ed tokas virnuillen. " Heheh. Mää sa vaan opiskelee hissaa." mutisin sille, Ed nimittäin oli mun tietojen mukaan surkee hissas. " Jep, täytyyhä se." Thomas vastas Edin puolest. Ne oli oikeesti melkein ku kaksoset. Ain kahestaan kulkemass ja puhuvat toistesa puolest.
Istuin käytään tuoleille ja huokasin raskaasti. " Kertokaa, miten saa mutisn pään käännettyy päästää Saksaan?" kysyin niilt.
Ne katto mua aika tyhmänä. " Ootko sä menoss Saksaan?" Thomas kysy. " Jep.. Tai siis.. Menisin, jos saisin.." sanoin raskaasti.
" Aijj.. Mites sä sinne..?"" Tom lähtee sunnuntain.. Tom haluu mut mukaan, ja mä haluunki lähtee mutt.. Mutsi ei päästä.." sanoin..
" Okei.. En mä osaa kyll neuvoo mitenkään sua.." Ed sano puolestaan. Nyökkäsin ja katoin Thomasii. " Onks sull mitään ideoit..?" kysyin toiveikkaan.. " En mä tiiä.. Lähe salaa." Thomas sano. Pudistin mun päätä.." Ku se onnistuskin.. Mutt sit se varmaan hälyttäs Saksan kytät mun perään." sanoin, ja pien virne käväs mun kasvoill, mutt hävis yhtä nopeesti ku tuliki.
Kello soi, ja mun piti sit lähtee.
Menin tunnille, mutt mä en jaksanu yhtään keskittyy... En millään tunneill..
Koulun loputtuu, opet pakotti mut mukaansa opettajienhuoneeseen. Tatjana oli siell myös. Mun mieliala synkisty selvästi ku näin sen.
" Noniin. Haluatteko sopia, vai istutteko tunnin nytten koulun loputtua täällä?" Tommi sano, ja mulkasin sitä huomaamattomasti.
Kumpikaan meist ei vastannu mitään. " Sovin yhell ehdoll." tokasin sit ku opet oli aikomass sanoo jotain.
" Tatjana pysyy kaukana Tomist ja pitää näppisä eross siit." vaadin, ja Tatjana hymähti kuuluvasti. Se nous ylös, ja käveli mun nenän eteen, opet jo avrautuen tappeluun. " Sovittu. Mutt sä, - sä pysyt kaukana musta." Tatjana sano. " Sopii paremmin ku hyvin." tokasin.
" Noniin, ja sitten kättelette sovinnon merkiksi." Chuck sano. Mua ällötti, mutt kättelin Tatjanaa, ja häivyin sit äkkii, etten ois oksentanu.

Lähin nopeesti koulust ja Tom ootti mua koulun ulkopuolell, onneks. Me ei sanottu mitään tervehystä, koska Tom oli heti lääppimäss mua.
Ei se mua haitannu, sikspä suutelin sitä.
Suudelma oli pitkä, kiihkee. Mua melkein rupes haluttaa taas.
Lähettiin äkkii, sill taivas näytti aika uhkaavalt, synkält. Me käveltiin ripeesti, eikä juurikaan puhuttu. Mut sit rupes sataa, kaatamall.
Me laitettiin juoksuks, ja yritettiin olla kastumatta, mutt oltiin litimärkii jo.
Juostiin sateess, ja oltiin sit mun himan ovell. Mentiin sisään, sill näköjään mutsi oli päässy kotiin töist.
Mä vilkasin sitä, mutt mun vilkasu muuttu nopeesti mulkasuks. Mä en sanonu sille mitään.
Mentiin nopeesti mun huoneeseen, märkinä. Viskasin laukun lattialle. " Ähh.. " mumisin ja kävelin vaatekaapille. Etin sielt toiset farkut, paidan ja hupparin. Vaihoin ne mun ylle tuosta vaan, ei mua haitannu ett Tom saattoki seurata takana.
Vein mun märät vaatteet kuivuu, ja katoin Tomii hiljaa. " Pitäskö sun käydä vaihtaa vaatteet?" kysyin silt, hymyillen pienesti.
" Vois olla hyväki juttu.." Tom mumis.." Mä annan sulle sontikan, ni ett kastu enempää." sanoin ja lähettiin takas alas. Etin kaapist sille sontikan, ja Tom lähti vaihtaa vaatteit.
Mä kävelin olkkariin oottaa, ja lysähin sohvalle. En puhunu mutsille mitään. " Jaahas, neiti pitää mykkäkoulua?" mutsi kysy multa, mutt en vastannu. Mun teki mieli näyttää sille keskarii, mutt en, sit se ei ainakaan päästäs mua Saksaan.
" Selvä. Ei sitten mitään." mutsi totes, ja ihmettelin sitä, mutt annoin olla. Ootin vaan Tomii.
Mä lähin yläkertaan mun huoneeseen ja katoin ikkunast. Tomii ei näkyny.. " Minne se jäi oikein.." mumisin, ku Tomii ei näykyny..
Minne se jäi...