Käännyin Billiä päin, pysäyttäen sen mun eteen. " Muistatko... Mitä tässä tapahtu, ekan kerran?" kysyin hymyillen hiljaa.
Bill ei vastannu mitään, katto vaan muhun, ja mä otin askeleen lähemmäs, kietoen käteni sen kaulalle, niinkuin tuolloin aikoinaan, kun oli vielä poika ja tyttö, ei kasvaneet mies ja nainen, vaan poika ja tyttö, jotka suutelivat ensimmäisen kerran välillään, juuri niinkuin nytten, täsmälleen samalla paikalla kuin silloin. ♥


*

Heräsin siihen, mitä tunsin mun olkapäällä.
" Herätyys..." Bill kuiskas hennosti ja liikahin hieman heräämisen raamailla, raottaen sitten silmiäni.
Katoin siniseen seinään, ja käänsin päätäni, kattooen Billin silmiin. Pien hymy nous mun huulille.
" Huomenta." kuiskasin ja Bill paino huulensa mun huulille hellästi. Vastasin siihen lempeästi, irtautuen sitten, ja virnistin pienesti. Bill hymyili hiljaa ja käänsi nopeesti katseensa muualle, puhelimen ruvetessa soimaan jossain.
Bill kumartu reunan yli ja noukki puhelimen farkkujen taskusta. " Haloo?"" Missä te olette? Ette tulleet kuulemma eilen illalla kotiin." mun isä puhu toisessa päässä huolestuneena. " Öh, me ollaan hotellissa. Oli jo niin myöhä ja meitä väsytti, ett me päätettiin varata huone täks yöks." Bill selitti ja tirshkahin Billin vilkasten muhun virnistäen.
Väsyneitä joo, oltiinpa, pikemminki me haluttiin vaan kahenkeskistä aikaa ja toisemme. Siihen ei tarvittu ulkopuolisii näkemään.
" No olisittehan te voineet nukkua autossasi."" Joo-o, mutt se ois ollu vähän liian kova ja ahdas." Bill totes ja mä etin sillä välin meidän vaatteita sängyn reunoilta lattialta. " Hei, älä huolehi. Me tullaan iltapäivästä takas." Bill sano katkasten puhelun ja laski puhelimen pöydälle. " Mitä sä etit?"" Meidän vaatteita." sanoin tarraten farkkuihini. " Turhaan." Bill myhäili tarttuen mua vyötäröltä ja veti mut pois reunalta kurottamasta, kallisti mut taaksepäin ja suuteli mua.
Kaadoin Billin nurin vuoteeseen, jääden itse päälle kevyesti, suudellen sen pehmeitä huulia.

Pari tuntii meni vielä,
ennenku me Billin kanssa lähettiin hotellista käsikkäin.
Me käveltiin Billin autolle, ja hetken harkinnan jälkeen, me päätettiiin kuitenki lähtee jo kotia päin, ettei muiden tartteis turhaan olla huolissaan meistä.
Mä istuin Billin vierelle autoon, ja huokasin rentoutuen onnellisena saatuani turvavyön kiinni.
Bill lähti ajamaan kotia päin, ja mun ei tarvinnu muuta ku istuu, ja pitää sille seuraa.
" Hmmh... " hymisin hiljaa kattoen ikkunasta ulos.
" Isäs ja sisarukses varmasti ilahtuu kuullessaan ett sä muistat kaiken." Bill totes ääneen ajatuksensa. " Niin.. Mäkin ootan sitä, ett pääsen kertoo niille..." sanoin hymyillen pienesti. " Ja sun ansiostas mä sainkin sen takas, ja muutenki tänne tuli oli ihana juttu." sanoin vilkasten Billiä hymyillen. Bill katsahti muhun hymyillen lempeesti.
" Mitä vaan sun takii." Bill hymyili naurahtaen pienesti, ja katoin siihen hymyillen.
Vein sit katseeni eteen, ja katoin vaan, miten matka lyheni kilometri kilometriltä.

" Isä!" hihkasin innoissani kuin pikkutyttö ja juoksin sen luo hypäten sen kaulaan. " Mä muistan. Ihan kaiken. Kaikki mun synttärijuhlat, äidin.." kuiskasin ja kyynel vierähti mun silmäkulmasta, vaikka ne oli puristettu kiinni. Isä nosti katseensa Billiin osaamatta sanoo mitään, ja Bill nyökkäs sille hymyillen. " Voi Heidi, olen niin odottanut tätä." isä sano onnellisena ja nyökkäsin inahtaen. " Mä myös... Mä myös." kuiskasin vetäytyen irti ja kuiskasin kyyneleeni. Katoin isään hymyillen, ja isäkin hymyili, muutamia kyyneleitä silmissä. " Nyt kaikki on taas hyvin. Eikö?" kysyin hiljaa hymyillen, Billin tullessa mun vierelle, laittaen käden mun lanteille. " On." Bill vastas hymyillen ja isä nyökkäs. " Heidi, olen pahoillani aikaisemmasta. Olen ollut teidän suhdettanne vastaan, mutta... Nyt kun pystyn näkemään teidät yhdessä, näen, että te selvästi olette tarkoitetut toisillenne." isä sano ja mun suu loksahti auki. " Ootko.. Sä tosissas?" kysyin ihan vaan varmuudeks, ja isä nyökytteli reippaasti. Vein katseeni Billiin, joka kahto isään. " Kiitos." Bill sano nyökäyttäen päätään. " Ole hyvä vain, kunhan pidät hänestä huolta." isä hymyili hiljaa. " Pidän. Paremmin kuin kenestäkään muusta." Bill hymyili hiljaa kattoen muhun. Pudistin päätäni hymyillen, ja vein sit katseeni Billin vanhempiin ovella, sekä Tomiin. Mä hymyilin niille hiljaa, ja Tomkin näytti hymyilevän, tosi olemattomasti.
Värähin pienesti.
" Eikö voitas jo mennä sisälle seisomasta keskeltä pihaa? Perhana tänne jäätyy!" totesin hiljaisuuden keskelle, ja mun yllätykseks porukka rupes nauramaan. " Mitä? Mitä mä nyt tein?"" Et mitään. Ihanaa saada sut takas entisenlaisena." Bill naurahti kietoen käden mun harteille, painaen suukon mun huulille. " Mmm.." mumisin hymyillen naurahtaen hiljaa, ja porukka marssi sitten sisälle taloon, pois sieltä ulkoo jäätymästä.

Heti sisälle päästyy, Tom varasti Billin sanojensa mukaan, ja ne hävis yläkertaan, ainaki hetkeks.
Me mentiin Simonen kanssa keittiöön, aikoen keittää kahvit ja sit herkutella, ihan vaan kuulemma sen takii, ett mä olin palannu, omaks itsekseni.
Simone kävi pakastimesta valmiin kakkupohjan, joka oli leivottu tällästen yllätysten varalle. Mä sit koristelin ja täytin sen sulamisen jälkeen, ja sit kahviki oli valmis.
Me juotiin ja syötiin, mutt Bill oli ihmeen hiljaa koko ajan, samoin Tom.
Tom näytti jotenki vaativalta Billiä kohtaan, ja sit mä tajusin ett muutki perheestä tiesi jutusta.
Kaikki paitsi mä.

Mä en saanu niitä puhuu, en edes kyllä yrittäny, sillä mä tiesin, ett mä en sais Billistä mitään irti, jos se ei ite haluis kertoo. Enkä sit kehannu kysyy toisiltakaan.
Me sit painuttiin pehkuihin, ja nukuttiin yön läpi Billin kanssa, mä sen kainaloon painautuneena.

Mä heräsin aamulla siihen, miten viilee mun vieressä oli. Mä en tajunnu sitä eka, ennenku olin tipahtamassa alas sängyn reunalta, joka ei ollu normaalia, sillä mä nukuin aina seinän vieressä, Bill reunan puolella.
Mun käsi tipahti reunan yli, ja sit mä heräsin.
Mä raotin mun silmii, ja katoin hetken eteeni, ennenku nousin hiljaa istuu. Kohotin toista kulmaani kummastuneena, ja mun katse kiinnitty pöydälle.
Kapusin ylös sängystä ja kävelin pöydälle, nostaen varovasti hennon punaisen ruusun käteeni. Pieni hymyn kare nous mun huulille, ja nuuhkasin varovasti ruusua.
Aattelin ett Bill on alhaalla, heränny jo, joten mä hyppelehin ovesta ulos, portaat alas, alakertaan.
Kurkistin olohuoneeseen,mutt siellä ei ollu ketään, ja sit menin keittiöön.
" Simone? Eikö sulla ookkaan töitä tänään?" kysyin yllättyneenä nähdessäni vaan Simonen keittiössä, seisomassa ikkunan ääressä kahvikuppi käsissä. Nainen toi katseensa muhun. " Ai, Heidi, heräsit. Huomenta. Ei, minun ei tarvitse mennä tänään töihin." Simone hymyili, mutt jotenki se vaikutti vaitonaiselta. Mä aukasin just suuni kysyykseni, ku Sione yllättiki eka. " Saitko ruusun Billiltä?"" Ööh, joo, sain. Mä luulin ett Bill ois ollu jossain täällä alhaalla." mumisin, ja kurtistin kulmiini Simonen huokastessa pudistellen päätään. " Se kirje pöydällä on sinulle." Simone sano vaan, ja mä laskin katseeni pöydällä olevaan punaseen kirjekuoreen. Laskin ruusun kädestäni ja otin kirjeen käsiini. Mä katoin kummissani hetken sitä, ennenku käänsin sen toisin päin ja revin auki. Mä vedin sieltä valkeen kirjepaperin esiin, ja istuin alas tuolille lukemaan.

" Heidi,
mä oon pahoillani ett en kertonu sulle mun lähdöstä.
Mä en pystyny kertomaan sulle ett mun pitää palata takas keikkailemaan, sillä me joudutaan olemaan pitkä aika erossa.
Tomin kanssa me ollaan riidelty tän asian takii niin monesti.
Tom on vaatinu mua kertomaan jo ajoissa, mutt aina sattu jotain, enkä voinukkaan kertoo.
Nytkin, kun sä menetit muistis, mä en halunnu kertoo sen aikana sitä sulle.
Ja sitten eilen illalla.
Mä en pystyny siihen, mutt mä uskon ett sä ymmärrät ett näin oli parempi.
Mä tuun käymään siellä heti ku on vähänkin vapaata.
Äläkä huolehdi turhia mistään.
En aijo pettää sun luottamusta millään tavalla. Sä oot mulle tärkeintä maailmassa, ja mä voin luottaa suhun.
Suunnitellaan meidän häitä sitten, kun tuun sinne.
Mä rakastan sua.

Bill."

Mun silmät laajeni koko ajan, mitä pidemmälle luin sitä kirjettä. " Hemmetin Bill!" karjasin iskien nyrkin pöytään. " Auts.." inahin tunkien kirjeen takas kuoreen. " Millon se lähti? Tänä aamuna? Monelta? Minne?" tyrkytin kysymyksiä Simonelle.
" Heidi, ensiksi rauhoitut nyt. Kyllä, Bill ja Tom lähtivät tänään parisen tuntia sitten. Heidän pitää lentää Hampuriin." Simone sano, ja peitti sit nopeesti suunsa. " Minä en olisi saanut kertoa tuota..." hän kuiskasi ja pyörähin ympäri juosten nopeesti portaille. " Vitun Bill." murahin tempasten huoneen oven auki ja vedin nopeesti vaatteet päälle.
Kiirehin kylppäriin ja laitoin kaiken tarpeellisen naamaan, ja rymistelin sit portaat alas. " Heidi? Heidi minne olet menossa?" Simone kysy hädissään ku laitoin kengät jalkaan. " Hakemaan sen takas." mutisin hiljaa. " Älä huoli, mä tuun kyll takas." sanoin kattoen vanhempaan naiseen, ja sit lähin ovesta ulos, juosten kadulle, pysäyttäen taksin, ja käskin sen ajaa mahdollisimman nopeesti, ja heti, Berliinin lentokentälle.

Katoin ympärilleni raivoissani, puristaen kirjekuorta kädessä. Bill.... Missä sä oot!? Mä juoksin odotustilaan kattomaan, mutt mä en nähny Tomia, Billiä, Georgia tai Gustavia siellä. " Hemmetti... Ei se kone vielä oo voinu mennä." mumisin ja etin katonrajasta merkkiä WC:stä. Mä hokasin sen nopeesti, ja ryntäsin sinne päin, välittämättä muista. Mummot ja papat alta pois kun on kyse elämästä. Mä ryntäsin miesten vessan ovelle ja tungin ovesta sisään.
Monien miesten päät käänty kattoo mua ja ne alko ärjymään. Mä katoin jokasta miestä, koppeihinkin. " Ei täälläkään." mutisin huokasten ja häivyin nopeesti ettei mua potkittas ulos. Lysähin istumaan tuolille ja nojasin pääsi käsiini inahtaen. Billin on pakko olla täällä... Mä en voi päästää sitä menee ilman hyvästejä! ... Perhanan Bill. Nostin katseeni etsien vielä epätoivosena, mutt mä en löytäny sitä.
Mä en nähny Billiä, enkä ketään muutakaan tutun näköstä.
Nousin hiljaa ylös, ja huokasin. Mä siis saisin nähä sen vasta...... En edes tiiä millon..
Katoin hiljaa kirjettä, ja puristin sen tiukasti käteeni. " Hemmetin BILL!" karjasin laskien katseeni maahan, mutt nostin sen pian takas, lentokentälle tullessa ihan hiljasta. Kaikki kahto mua. Tunsin nolostuvani.
Mutt sitte..
Mä näin sen tutun mustan pehkon muiden joukossa, ja sen lähettyvillä lippiksen, molempien päiden kattoen muhun hämmentyneinä.
" Bill.." kuiskasin hiljaa, mutt nopeesti mun helpottuneisuus muuttu taas ärtymiseks. " Bill!" ärähin ja marssin joukon läpi, tönien ihmisiä mun tieltä. Mä rynnin tieni Billin läpi, pysähtyen sen nenän eteen.
Mun käsi nous nopeesti, ja yhtä nopeesti se läpsähtikin Billin poskeen.
" Au!"" Mitä hemmettiä sä luulet Bill tekeväs?!" raivosin nostaen kirjeen esille. " Luulitko sä ett sä voit jättää mut noin vaan yksin?!"
" Heidi, rauhotu. Ihmiset kattoo."" Kattokoot! Mua ei haittaa, sä saat luvan selittää!"" Nyt te molemmat lähette ulos ja nopeesti!" Tom huudahti tarttuen mua käsipuolesta, samoin Billiä. " Mä osaan kävellä itekki." mutisin, mutt Tom piti silti kiinni ja varmisti ett mä menin ulos ja Bill myös. " Mähän sanoin sulle ett sun ois pitäny sanoo." Tom tuhahti Billille vilkasten muhun. " Hoida tää nopeesti, lento lähtee kohta." Tom mutis, ja siirty sit syrjemmälle odottaa.
Mä katoin vaitonaisena Billiä. Mä olin vihanen, mutt kun Bill vaan katto mua hiljaa siinä, mä aloin pehmetä.
Lopulta mä laskin mun kädet pois puuskasta rennoiks kehon vierelle.
" Heidi.. " Bill kuiskas hiljaa ottaen mun kädet omiinsa. Mä nostin hiljasena katseeni sen silmiin. " Mä oon pahoillani. Mun ois pitäny kertoo sulle ensimmäisenä tästä." Bill sano lempeänä. " Sun ois... Huolimatta mun muistinmenetyksestä." mutisin hiljaa. " Niin, mä tiedän... Mutt nyt mä oon tässä." Bill hymyili vieden mun kädet sen ympärille, kietoen sit omat kätensä mun ympäri, painaen otsansa mun otsaa vasten, nenän päät yhteen, katttoen mun silmiin, kunnes paino huulensa mun huulille.
Mä suutelin varovasti Billiä, tiukentaen otettani hieman sen ympärillä.
Bill vetäyty nopeesti irti, liian nopeesti.
" Etkä sä oo menossa minnekkään...?" kysyin hiljaa. " En." Bill hymyili. " Bill. Lento lähtee. Meidän pitää mennä." Tom keskeytti meidät. " Mä en tuu." Bill sano kattoen mua edelleen silmiin, hymyillen vaan. " Siis mitä!? Sä et lähe?" Tom kiljas järkyttyneenä. " En. Mä jään Heidin luo." Bill sano vieden sit katseensa Tomiin. " Bill, sun ura..." mumisin. " Sä viskaat kaiken tän, Tokio Hotelin, pois Heidin takia?" Tom kysy uskomatta kuulemaansa. " Ei. Mä en viskaa sitä pois. Vaan me myöhästetään lähtöä."" Myöhästetään? Mitä sä tarkotat?"" Me lähetään sit ku Heidin koulu loppuu."" Eli!?"" Mun koulu loppuu perjantaina." mumisin Tomin kattoessa mua. Tom huokas raskaasti. " Eli miten ilmotat toisille ett me tullaan vasta muutaman päivän päästä? Mä en usko et ne kauheesti pitää sun ideasta." Tom tuhahti. " No ne saa luvan pitää. Ja myös siitä ett Heidi tulee mukaan."" MITÄ?!" kiljasin yhtä aikaa Tomin kanssa vilkasten siihen. " Heidi mä haluun viettää joka ikisen hetken sun kanssa ja mä en voi jättää mun uraa, enkä hylätä sua." Bill sano vakavana kattoen mua. " Mutt..."" Ei muttia. Sulla alkaa kesäloma, mulla keikkailu bändin kanssa. Meidän pitää joko olla erossa koko kesä ja pitempäänkin, tai sit sä tuut mukaan. Mä en kuitenkaan voi jäädä." Bill jatko. Mä katoin siihen hiljasena, sit Tomia. Tom vaan kahto meitä hiljaa, kattoen mua pitkään silmiin, sit vieden katseensa muualle. Mä katoin taas Billiin. " En mäkään haluu olla susta erossa, mutt.."" Mutt mitä?"" Mä oon vaan tiellä. Mä en voi olla mitenkään hyödyks teille."" Hei, sä et oo tiellä. Kyllä sulle jotain tekemistä keksitään, jos ihan välttämättä haluut jotain muuta tehdä kuin rentoutuu." Bill hymyili hiljaa sipasten hiussuortuvan mun kasvoilta korvan taa. " Sä voit vaikka tehä meille jälkiruokaa, jos haluut vaan." Tom virnisti. Toin katseeni siihen hymyillen pienesti. " Oikeesti? Kelpaisko mun jälkiruoat teille?" kysyin kohottaen toista kulmaani. " Joo joo. Eikö Bill?"" Jep. Näin on." Bill naurahti painaen suukon mun kaulalle. " Okei.. Kai mun sit on pakko tulla mukaan." hymyilin hiljaa painaen huuleni Billin huulille, painaen niille hellän suudelman, pitkän suudelman, irtautuen hetken jälkeen hymyillen.
" Mennään kotiin." Bill kuiskas hellästi painaen suukon mun otsalle, pitäen mua lanteilta kiinni, Tomin soittaessa taksin meille, sinne lentokentälle. Painoin pääni Billin rintekehälle, rutistaen miestä lujasti, huokasten onnellisena.

*

* Noniin, tässä taas teille uusi osa. Siinä kestikin :'D Mutta mutta. Eilen tosiaan siellä Joensuussa olin ostoksilla ja sain kuin sainki haluamani. Sain 2 uudet farkut ja sit Tokio Hotelin Leb die Sekunde, Behind the Scenes ja Tokio Hotelin Schrei, Live DVDt :D En oo vielä kerenny kattomaan :'( Tänään tosin aattelin, jos ei sitten tule tärkeenpää juttua eteen. Kahen viikon päästä maanantaina on sitten taas saksankoe, kannustakaa minnuu sitte ;) Eilen tuli nähtyä Seppälässä paria tyttöä, kaveriani, jotka on TH-miiteissä olleet aikasemmin. Aateltiin pitää ns. joulumiitti, jossa kaikilla ois tonttulakki päässä, joskus parin viikon päästä. ;D Se ois aika hauska näky ett tyypit siellä on tyyliin tonttulakit päässä :D. Mutta, laittakaa te nyt kommenttia tänne :D*