Vielä hetki yhdessä:

Olimme Tomin kanssa raataneet päiviä ja öitä, kuukaisia suunnitellen häitämme, ja vihdoin kaikki alkoi olla valmista.
Olimme tilanneet jo ruuat ja juoat, olimme tehneet kutsut yhdessä, meillä oli paikka juhlia varten häiden jälkeen, ja ennen kaikkea, meillä oli jo häämatkakin.
Olimme valinneet häämatkaksi paikan, jonne monikaan ei varmasti matkustaisi – nimittäin Suomeen, Lappiin!
Meillä oli varattuna upean mökki paikkakunnalta nimeltään Ruka, viikon ajaksi.
Mutta enää puuttuisi vain kirkko. Olimme tänään menossa Leipzigiin kysymään kappelia vihkimispaikaksi.

Nousin aikaiseen, ja olin laittanut monta herätyskelloa soimaan, jotta varmana heräisimme. Katselin Tomin hiljaa uinuvia kasvoja, jotka kuitenkin lopulta heräsivät kellojen pirinään. Sammutin kellon ja nousin istumaan. Hieraisin silmiäni ja katsoin Tomia, ja hymyilin hänelle. " Hei." sanoin hiljaa hymyillen ja naurahdin kevyesti. " No hei." Tom vastasi unisena ja painoin hellän suukon hänen huulillensa. Tom vastasi suudelmaan, ja suutelin häntä pitkään, lempeästi kunnes irtauduin ja lähdin suihkuun.
Peseydyin hiljaa nopeasti, ja meikkasin silmäni sekä laitoin hiukseni.
Menin huoneeseeni ja puin ylleni ja menin alakertaan, jossa Tom jo olikin.
Laitoimme nopeasti hänen kanssaan muutaman vooileivän, joihin tuli mm. juustoa ja kurkkua.
Lähdimme ovelle ja sitä ennen juttelimme Gustavin kanssa hetken, ja sitten lähdimme juna-asemalle.
Kävelimme istumaan vapaille paikoille ja odotimme junaa, istuen vain siinä..

Lopulta junan tultua, olimme matkalla Leipzigiin. Istuimme Tomin kanssa paikoillamme, ja samassa ns. kopissa kanssamme oli joku vanha mies. Vilkaisin häneen aina välillä, sillä minua häiritsi kun hän tarkkaili meitä koko ajan, töllötti vain vastapäätä silmät suurina. Purisdtin kevyesti Tomin kättä, ja loin hänelle pienen hymyn hänen vilkaistessa minuun.
" Nyt tiedän keitä olette! Minun lapsenlapseni puhuu teistä koko ajan. Tehän olette ne Tokio Motelin pojat." pappa mutisi hetken päästä meille, ja ihmetyin kun hän tiesi meidät, melkein.. " Joo, mutta se on Tokio HOTEL." Tom sanoi. " Ai mikä?" pappa kysyi ja nosti käden korvallensa. " Tokio Hotel." vastasin hänelle hieman kovempaa. " En kuule. Älkääs nuorukaiset supisko." hän mutisi ja pyöräytin silmiäni. " TOKIO HOTEL!" Tom huudahti ja hyssyttelin häntä. " Älkäähän nyt huutako, hyvät nuoret. Minun iässäni ei nuoret uskaltaneet vanhemmille ryttyillä. Annas kuuel kun mojautan sinua!" pappa mutisi ja alkoi huitoa ilmaa nyrkeillään. Katsoin häntä silmät laajentuneina, Tom pidätellen nauruaan.
Onneksemme pääsimme junasta pois ennen kuin pappa kerkesi käydä päälle.

Äitimme oli tullut meitä vastaan, sillä hän tiesi häistämme, ja oli iloinen puolestamme. Halasin häntä asemalla tiukasti, ja lopulta katsoin kun Tom teki saman.
Lähdimme äitimme asunnolle.
Äitimme keitti meille teetä, ja joimme nopeasti, kunnes lähdimme kappelille. Rakennus oli upea niin ulkoa kuin sisääkin. Kappeli oli ulkoapäin valkea ja sen ikkunoita koristi kauniit enkelin kuvat, jotka oli luultavammin tehty vanerista, joka oli maalattu hopealla ja kultaisella maalilla.
Sisälle kun pääsimme, vedin syvään henkeä. Paikka oli kauniimpi kuin olin muistanut.
Katto oli kauniin vaaleansininen, kuin taivas, ja siinä oli ympäriinsä kirkkaita sisään upotettuja pieniä lamppuja, jotka saivat sen näyttämään tähtitaivaalta. Valkoiset paalut käynnöskaiverruksilla olivat puhtaan valkoiset, ja kirkkaat ikkunat upean alttarin kanssa toivat siihen lisää korostusta.

Näimme isä Janssenin. Hän tuli luoksemme, ja istuimme alas.
" Kas hei nuoret." hän sanoi. " Hei isä Janssen." sanoimme Tomin kanssa, ja vilkaisimme toisiamme hymyillen. " Miten voisin auttaa teitä?" hän kysyi, ja katsahdin veljeäni, rakastani, ja hän nyökkäsi minulle. Vein katseeni isä Jansseniin, ja vedin syvään henkeä, taas.
" Olemme menossa naimisiin." sanoin hänelle rauhallisesti, ja hän hymyili meille lempeästi. " Avioliitto perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen, ennenkaikkea rakkauteen. On hienoa, että te olette löytäneet ne ominaisuudet toisiltanne." hän sanoi meille ja nyökkäsimme hymyillen. " Mietimme, jos..""..jos voisimme mitenkään mahdollisesti pitää häät täällä?" aloitin, mutta Tom jatkoi lauseeni loppuun. Hymyilin hänelle ja vein katseeni isä Jansseniin.
Hän näytti yllättyneeltä, mutta hymili kuitenkin. " Hmm.. Suokaa hetki, käyn hakemassa kappelin aikataulukirjan, niin katsotaan onko kappeli vapaana hääpäivänänne." hän sanoi ja nousi raahustaen vähän matkan päähän, ja jännityin. Entä jos kappeli olikin varattu hääpäivänämme? Mitä jos joku sanoisi häissämme vastustavansa liittoamme? Mitä jos joku oikeasti olisi sitä vastaan?
"Noniin. Katsotaanpas… Mikäs päivä teidät olisi tarkoitus vihkiä?" isä Janssen kysyi tultuaan kirjansa kanssa takaisin luoksemme, ja hän kohotti katseensa meihin hymyillen. " 1. syyskuuta." sanoimme Tomin kanssa yhtä aikaa, ja puristin hänen kättään tiukasti, mutta hellästi samalla. Meidät oli tarkoitus vihkiä syntymäpäivänämme, sillä se päivä olisi meille tärkeä monella tapaa." Hetkinen.." isä mumisi ja selasi kirjansa syykuun kohdille. Katsoin kun hän kuljetti sormeaan sen sivuilla 1. päivän kohdalle. " Kyllä. Kyllä se sopii. 1. syyskuuta ei ole mitään kappelissa, muuta kuin häänne." isä Janssen sanoi meille hymyillen ja kirjasi häämme ylös. " Ihan oikeasti? Ihanaa, Kiitos, kiitos paljon!" sanoin isä Janssenille ja oli lähellä etten hypännyt hänen kaulaansa.

Lähdimme kiitettyämme isä Janssenia urakalla kappelista, äitimme asunnolle. Kävelimme rauhassa, kierrellen paikkoja. Halusin äkisti palata sinne niitylle, msitä kaikki tämä oli saanut alkunsa.
Otin Tomia kädestä kiinni, ja lähdin vetämään häntä niitylle, vaikka hän ei olisi jaksanut lähteä sinne asti. Hymyilin itsekseni ja saavuin niityn laidalle. Tuuli puhalti kevyesti takaani, ja heilutti korkeaa heinää maassa.
Kävelin eteenpäin yhä Tomia perässä vetäen ja kävelin puun luokse.
Laskin irti veljeni kädestä ja kosketin puuta. " Tiedätkö, tämä on rakkauden puun." sanoin Tomille, ja vilkaisin häntä. " Niin pitkään kuin se elää, kun sitä hoidetaan, niinpitkään rakkautemme kestää. Minä uskon niin, sillä rakkautemme yhdistyi tämän puun luona." sanoin katsellen puuta, ja huomasin Tomin tulevan vierelleni. Katsoin kun hän nosti kätensa oman käteni päälle. Hymyilin hänelle. " Tee se uudestaan." sanoin hänelle ja nojasin selkäni puuhun. Tom katsoi minua kummastuneena, ja hymyilni salaperäisesti. Viestitin hänelle mielessäni, mitä halusin hänen tekevän. Pian Tom tajusi ja virnisti suloisesti. Hän tarttui ranteisiini nopeasti ja nosti ne ylös puuta vasten tullen lähelleni. Hän kiusasi minua tahallaan, tiesin sen, kun hän toi kasvonsa lähelle omiani, antaen huuliemme hipoa toisiaan.
Lopulta hän suuteli minua, juuri samalla lailla, kuin ensimmäinen suudelmamme oli…

Palasin nykyaikaan, tähän hetkeen. Aukaisin silmäni istuessani sängylläni jalat ristissä, käsiini nojautuneena. Hymyilin itsekseni ja nousin ylös. Kunika ihanaa olikaan muistella hetkeä, jolloin olin varmistunut vihkimispaikastamme.
Vilkaisin kelloa, aika oli kulunut. Huokaisin.. Huomenna olisi hääpäivämme, ja syntymäpäivämme. Minua jännitti, mutta samalla tunsin oloni entistä rakastuneemmaksi. Vihdoinkin saisin viettää koko loppuelämäni rakastamani miehen kanssa, oman veljeni, rakkaani, Tomin. Tomin kanssa, vain hänen.
Nousin ylös ja kävelin ovelleni pörhöttäen hiuksiani takaa. Kävelin Tomin huoneelle ja koputin oveen. Aukaisin oven ja katsoin Tomia ovelta hymyillen. Hän istui tietokoneellaan, ja kuunteli musiikkia kuulokkeistaan. Suljin oven, ja Tom huomasi minut. Hymy kohosi hänen huulillensa, ja hän heitti kuulokkeet korviltaan ja sulki nettisivut ja musiikin.
Kävelin istumaan hänen vuoteellensa, ja taputin paikkaa vieressäni hymyillen. Tom tuli istumaan vierelleni, ja painoin huuleni hennosti hänen huulillensa. Suutelimme pitkään, ja tunsimme rakkauden, joka velloi sisällämme.
Kaadoin hänet sängylle ja kävin hänen päällensä. Suutelin häntä hellästi, täynnä rakkautta, joka tulvi minusta ulos.  Siirryin suutelemaan hänen kaulaansa, ja näykkäisin sitä hellästi huulillani. Virnistin kevyesti, ja suutelin häntä. Revin hänen paitansa pois ja viskasin sen lattialle.
Suutelin hänen rintakehäänsä, halusin viettää vielä hetken yhdessä hänen kanssaan tänä itlana, kun minun pitäisi olla erossa hänestä yön ylitse, kunnes huomenna näkisin hänet taas, kappelissa.
Olihan tämä hieman rasittavaa, sillä olimme äitimme asunnossa, ja Gustav ja Georg nukkuisivat täällä myös, vierashuoneissa. Aamulla olimme sopineet, että minä lähden hetkeksi äidin toiselle asunnolle, ja tulisin sieltä kappeliin. Georg tulisi mukaani, tuekseni tavallaan.
Siirryin hänen navan kohdalle, vatsalle, ja suutelin hänen vatsaansa. Nousin lopulta takaisin hänen kasvojensa kohdalle, ja suutelin hänen huuliaan hellästi, hänen vetäen paitani pois yltäni.
Kuulin kellon kilahtavan, kun kello oli 23.00.
Huokaisin ja nousin istumaan. Katsoin Tomia hymyillen pahoittelevasti, sillä emme saisi jatkaa loppuun asti.
Painoin viimeisen suudelman hänen huulillensa, ja se oli hyvin pitkä, ja lempeä.
Otin paitani ja noukin Tomin paidan myös lattialta, ja ojensin sen hänelle hiljaa.
En pukenut sitä enää ylleni, vaan kävelin hiljaa ovelle. Tartuin kahvaan ja käänsin katseeni vielä Tomiin, hänen istuen paidattomana vuoteensa reunalla, katsoen minua kaipaavasti.
Hymyilin hänelle lohduttavasti, ja muodostin äänettömästi huulillani sanat: " Rakastan sinua."
Tom näytti ymmärtävän, sillä hän teki samat liikkeet huulillaan.
Hymyilin hellästi, hiljaa, ja aukaisin oven varovasti, lopulta kadoten omaan huoneeseeni…