Bill naurahti hyvin hiljaa, ja käänty kyljelleen mua päin, puristaen mun kättä kädellään. Tunsin sen painavan otsansa mun päätä vasten, ja pien hymy palas mun kasvoille,
kun me nukahettiin siihen, ihan hiljaa.....
--
Värähin kylmästä. Raotin silmiini. Katoin hiljaa kattoa, ja käänsin päätäni sivulle. " ...Bill..?" mumisin hiljaa ja nousin istuu. Minne Bill oli menny?
Kapusin itteni ylös ja lähin alakertaan. Katoin joka paikan mut en löytäny sitä. Aloin huolestuu. Minne se on menny?
" Tom? Mitä sä touhuut?" Gustav kysy. Pyörähin ympäri. " Bill on kadonnu." mumisin. " Eihän. Se on sun huoneessas." Gustav sano. Kohotin toista kulmaani ja ryntäsin yläkertaan.
Menin huoneeseeni. " Bill, mitä sä hommaat?" katoin Billiä ku se seiso mun vaatekaapilla. Bill toi katseensa muhun. " Palautan tän." Bill sano näyttäen vilaukselta mun lempilippistä.
" Ei! Sä et saa!" huudahin ja kävelin sen luo nopeesti. " Miks en sais?" Bill kysy kummissaan.
" Koska mä annoin sen sulle. Se on sun nyt." sanoin tarttuen lippikseen ja painoin sen Billin päähän. " Tom..." Bill sano hiljaa kattoen mua. " Se on sun." kuiskasin painaen suukon sen poskelle.
Bill huokas syvään.. " Mm..." Bill painautu mua vasten laittaen kädet mun ympärille ja värähti. " Mm.. kylmääkö sua?" kysyin hiljaa ja halasin Billiä. Bill nyökkäs hiljaa - ja aivasti. " Sä oot vilustunu.." mumisin hiljaa silittäen sen selkää kädelläni. " Sun ois parempi mennä lepäämään huoneesees ku olla jalkeilla." sanoin hellästi.
" Mä haluun olla täällä.." Bill mumis nostaen katseensa muhun hiljasena. " Okei, okei. Missä vaan kuhan oot peiton alla lämpimässä." sanoin ja nappasin sen mun käsivarsille ja kannoin vuoteen luo. Laskin Billin varovasti alas ja heitin peiton sen ylle. " Mä tuon sulle teetä." kuiskasin hellästi ja painoin suukon Billin otsalle, ja lähin alakertaan.
Bill nukku koko päivän, ja parempi niin sille. Mulla tosin oli tylsää, mutt sain ajan kulumaan tillottamalla elokuvia telkkarista.
Mä mietin koko ajan, miten mä yllättäsin Billin.. Häviäjän piti yllättää voittaja jotenki, ja mä aikosin sen tehä. Raahauduin ylös nojatuolist.
" Lähen käymään kaupungilla, tulekeo joku mukaan?" huikkasin kävellessäni portaikkoa kohti. Kuulu vaan epämääräst mutinaa, joten jatkoin rauhass yläkertaan. Kurkkasin huoneeseeni. Bill näytti nukkuvan sikeesti vielä. En kehannu herättää sitä, joten annoin sen nukkuu, ja palasin alas.
Laitoin kengät jalkaan ja lähin ovest ulos.
Tungin kädet taskuihini. Alko olla jo hieman viileetä nykysin.. Syksy tulis.. Ja pian meidän 19.vuotis synttäritki.
Mitähän mä ostasin Billille lahjaksi? En todellakaan tienny.. En ainakaan uutta nahkatakkia, niitä sillä on jo tuhansia.. En mitään hiuslakkaa tai meikkejäkään mee ostaa... Ei se niill tekis mitään.
Ne ois vaan lahjoja toisten lahjojen joukossa. Mä halusin antaa sille jotain, mikä erottus joukosta.
Minkä Bill muistas aina.
Nostin katseeni maasta ku alko sataa. 'Hemmetti..' Nopeutin askeliini, ett kerkeisin edes keskustaan ennenku oon läpimärkä.
Aloin miettii Billin yllätystä.. Mitä sille hommais? Bill on aika romanttinen... Mutt mä en toisaalt...
' Mitä vaan Billin takii..' ajattelin kyll, joten samantien voisin yrittää jotain romanttista järkätä.
Astelin vihdoin liikkeeseen, ku rupes ropisee kunnolla.
Vavahdin ja kattelin ympärilleni. Liike johon tulin oli joku uus, se vasta rakennettiin tänne Berliiniin.
Lähin kiertää liikettä kädet tunkien samall taskuihin. Liekkö tästäkään mitään löytäs?
' Ruokaa, ruokaa, ruokaa... Eikö tääll muuta ookkaan?..Aa... Tuollon jotain vaatteita... Mutt.. Ääh.. En mä haluu Billille vaatetta ostaa.. Entäs.. Ei sittenkään.. Ei se haluu mitään tyynyykään.. Onko tosissaan näin vaikeeta ostaa sille jotain?' mietin yksinäni ja suuntasin tieni jollekkin CD-levyosastolle. Rupesin tsekkaamaan huvikseen löytyskö sieltä mitään hyvää.
Mun silmiin pisti äkisti Nenan levyjä. Mutt mistä mä tietäsin onko Billillä niitä jo? "Ah.." mumisin ja kaivoin puhelimeni esiin. Näppäilin nopeesti siihen Andreaksen numeron. " Hei, Andreas, Tom täss. Sähän tykkäät myös Nenasta, eiks ni?.... Jessh.. Tiiätkö mikä on Nenan uusimman levyn nimi?...Aa, selvä, kiitti. "
Nappasin hyllystä uusimman levyn mukaani. Voisin sen nyt ainaki Billille antaa..Sit synttärilahjaks... Pitäs vaan pitää Bill erossa levyhyllyistä sen aikaa, ett se ei mee ostaa sitä itelleen.
En sit muuta löytänytkään sielt kaupast.
Kävin ostaa sen levyn ja tungin sen pieneen pussiin ja kannoin mukanani ulos kaupasta.
Onneks sade oli hieman rauhottunu, joten pystyin hyvin vaihtaa tien toisella puolella olevaan kauppaan.
Tosin...
Sieltä nyt ei löytyny paljoa...mitään.. Liike oli näköjään muuttamassa, joten ei ihmekkään ett kaikki tuotteet oli jotain viimesiä.
Kiertelin ympäriinsä, en mä löytäny mitään.
Päätin sateen ajaks mennä kahvilaan istuu. Tilasin itelleni kahvin mustana, ja nappasin mukaani päivän lehden. Istuin pöytään ja siemasin kahvia. 'Vahvaa...' ajattelin irvistäen. No, ainakaan en nukahtas.
Katsahin ympärilleni, ku kahvilaan tuli pikkulapsia. Ne nauro ja höpis jotain, ja sit niitten kanss tuli rasittuneen näköne mies.
Mumahin jotain ja selasin lehtee. Ei kovin kiinnostavii uutisii löytyny. Joku oli ajanu melkein hirven kanssa kolarin, ja varotettiin varomaan hirviä, joita oli näkyny nyt paljon kaupungin ulkoreunoilla.
Aika kulu pitkään, jotain puoltoistatuntii meni kahvilass, kunnes sade hiljeni, ja lähin käväsee Andreaksen luona.
Huomasin matkalla, ku ohi kiiti nopeesti pari paloautoa, ambulanssi, ja koht poliiseja. Kohotin toista kulmaani. Jossakin oli tulipalo.
Olin just soittamass Andreaksen ovikelloa, ku se ryntäs sisält suoraan mun päälle, ja lennettiin maahan. Voihkasin tuskast ja irvistin. Andreas voivotteli ja pyys anteeks kavuten ylös. Se veti mutkin ylös.
Vilkasin rannettani. Kipsi ei näyttäny vahingoittuneen.
" Minne sulla on noin kiire?" kysyin sit ja katoin Andreasta pää hieman kallellaan kummastuneena. Andreas katto mua tyrmistyneenä. " Sun kotis on tulessa." Andreas tokas. Katoin sitä hiljaa, lopult mun silmät laajeni. " ....Mitä...?" kysyin hiljaa, saaden tuskin ääntä kuulumaan. " Kaikki näky telkkarissa. Mä olin aikeiss rynnätä kattomaan, mutt sä ootki ihan kunnoss. Missä Bill ja muut on?" Andreas kyseli..
"Meidän koti...palaa.. Miss Bill?..Aa, joo, kunnossahan se ja koton.... Mitä? VOI LUOJA, BILL!!!" parkasin ja lähin juoksee kotiin.
' Bill.. Oo kunnossa, pliis, mä pyydän, Jumala, älä ota Billiä multa nyt pois..' anelin mielessäni ja katsahin taivaaseen toiveikkaana.
Andreas juoksi pian mun vierellä.
' Miten mä en tajunnu..? Miten musta ei tuntunu mitenkään kummalliselt. Normaalisti ihmiset vaistois jos niitten oma koti ois tuless..' mietin kiihkeesti purren hampaita yhteen.
" Hemmetti.." murahin ja juoksin niin lujaa ku jaloistani pääsin kotiin.
Porukkaa oli kertyny kauemmas kattoo. Mua ärsytti. Mitä niin ihmeellistä on ku yks talo palaa? No perhana, se palaa! Harvoin tulipaloja syttyy.
" Stoppia nyt. Lähemmäs ei saa mennä." poliisi pysäytti mut. " Mut tää on mun koti!" murahin ja työnnyin sen läpi ku se jäi kattoo ihmeissään mua. Andreas tuli perässä.
Pysähyin pihalle kattoo järkyttyneenä meidän taloo. Se roihus valtavissa, punasenoransseissa liekeissä, jotka nieli taloa hiljakseen rätisten. Näin miten katto alko romahtaa.. Nielasin järkyttyneenä..
" Voi paska.. Bill oo kunnossa.." mumisin. " BIILL! Bill oot sä täällä jossain? Vastaa!" huusin sit kädet suun ympärillä. " Bill?! Bill vastaa." huutelin, ku mun luo tuli poliisi ja palomies. Palomiehet oli just alkanu sammuttaa taloo. " Rauhoittukaa Tom, ja kuunnelkaa." poliisi sano mulle taputellen mun olkaa. Miten mä voisin rauhottuu muka ku en tienny oliko Bill ja muut kunnossa..? ".... Valitan.. Uskomme... Että sisälle jäi henkilöitä tai henkilö ansaan.... Olemme pahoillamme.." poliisimies sano, ennenku lähti taas sammutustöihin auttamaan. Katoin järkyttyneenä sen perään... " Tom.. Mä oon pahoillani.. Tuosta ei oo voinu selvitä kukaan.. Jos ne oli edes sisällä.." Andreas sano mun viereltä.
Aloin hädissäni kaivaa puhelinta taskustani ja soitin Georgille.. Puhelin rupes hälyttämään.. Nieleskelin hiljaa... Aikaa meni pitkään..
" Haloo?" kuulin Georgin nauravan äänen. " Georg! Missä sä oot?" parkasin puhelimeen. " Tom, mikä sull on? Mä oon klubilla Gustavin kanssa." Georg sano lopettaen nauramisen. Huokasin raskaasti. " Te ootte kunnossa.." huokasin hiljaa.. " Täh? Mistä sä puhut?" Georg kysy vakavana. " Meidän talo.. Se on tulessa.. Miehet sammuttaa sitä just ja mä oon tääll kattomass.. Onko Bill sun kanssa?" kysyin huolestuneena. " TÄÄH?! Me tullaan sinne heti, ihan heti.. Mitä? Ei, Bill... Se jäi kotiin ku me lähettiin.. Bill oli hereill ku me lähettiin, mutt se meni takas nukkuu ku sanottiin ett sä et oo kotona.." Georg kerto hiljaa..
Nielasin, ja kyyneleet täytti mun silmät.. " Ei...Ei.." hoin hiljaa ja katkasin puhelun vaikk Georg jäi viel sanoo jotain. Etin nopeesti Billin numeron ja soitin sille..
Puhelin rupes hälyttämään... Se tuuttasi...Uudestaan.... Vielä... Pari kertaa.... Kunnes katkesi..
Hätäännyin ja pudistelin päätäni.. " Ei..:" parkasin ja mun jalat petti alta. Lyyhistyin maahan, ja Andreas oli nopeesti mun vierellä. " Mitä nyt, Tom, kerro. Onko kaikki kunnossa?" Andreas kysy ku rupesin soittaa uudestaan Billille. Ehkä se olis lähteny kotoo ettii mua.. Ehkä se oli menny hakee lääkettä..
Tai... Sit se jäi taloon.. Se ei vois selviytyy.. Puhelin hälytti taas pitkään, mutta kukaan ei vastannu, ja se katkes..
Paiskasin puhelimen maahan ja iskin nyrkkeni maahan, hiekkaan. " Tom?! Perhana kerro!" Andreas sähähti. " Georg ja Gustav on kunnossa!" huudahin sille. " Mutt Bill. Bill on tuolla!" rääkäsin ja osotin taloo päin. Kyyneleet valu mun kasvoilla vauhdikkaasti. Andreaksen silmät laajeni, ja se vei katseensa taloon.
Näin, miten sen silmäkulmast valu kyynel. Andreas pyyhki sen pois nopeesti.
" Lepää rauhassa... Bill.." Andreas sano laskien katseensa maahan. " Älä sano tota!" huudahin. " Bill voi hyvin elää, se.. se on elossa!" huusin, vaikk en uskonu itekkään sanoihini sisimmässäni. Halusin vaan uskoa niin kovasti sitä.
Ihmiset alko kuiskii ja jutella keskenään jotain. Pikkulapsi parku taustalla hälinän keskellä.
Talo oltiin saatu sammumaan, höyryt nousivat ilmaan talon alas romahtaneesta katon rämästä..
' Bill..... Sä et voi jättää mua näin.... Miks sun piti.... Kuolla... Ja jättää mut...Yksin.....'
--
Tunnelmamusat jäivät pois. Sorg. Voittehan itse lisäillä jotain sopivaa, jos haluatte. Oon ajatellu lopettaa tän tarinan surullisesti, mutt en ihan vielä. Viell tulee ainaki pari kolme osaa, jos te vaan haluutte?
lauantai, 12. heinäkuu 2008
Kommentit