Lupaus:

Katsoin Tomia hiljaa, ja kyyneleet täyttivät silmäni.
" Tietysti tulen!" vastasin hänele hymy nousten kasvoilleni ja kyynel vierähti poskelleni.
Katsoin Tominkin kasvoja, jotka hymyilivät, kun Tom pujotti toisen sormuksista sormeeni. Otin toisen niistä vuorostani, ja pujotin sen hänen sormeensa.
Hymyilin hänelle kyyneleet vierien onnesta poskillani, ja Tom pyyhki ne hellästi kevyellä käden vedolla pois. Vein käteni hänen ympärillensä, ja painoin suudelman hänen huulillensa.
Tom vastasi suudelmaani tunteella, ja voin sanoa, että tämä suudelma oli kaikista paras. Se oli niin voimakas, mutta kuitenkin niin hellä, rakastava, lempeä, ja pitkä. Voin kuvitella meidät siinä tilanteessa.
Tom kädet kietoituivat ympärilleni, ja suutelemme sataman lamppujen valossa pimeässä, auringon laskeutuneen jo. Kukaan ei häiritse meitä, siinä hetkessä olemme vain me kaksi, luvattuina elämään elämämme tästä lähin yhdessä ikuisesti toistemme kanssa, jakaaksemme elämämme, jokaisen hetken toistemme kanssa.
Suudelma oli niin ihana, että en olisi halunnut irtautua siitä pois koskaan.
Katsoin Tomia hymyillen, ja hän kuviasi kyyneleeni suutelemalla ne hellästi pois kasvoiltani.
Naurahdin hiljaa ja vedin hänet hiukan lähemmäs itseäni, nyt kun ei ollut kipsiä estämässä sitä.
" Hoi! Siellähän te olette." kuulin Gustavin huudon ja vein katseeni häneen ja Georgiin vähän matkan päässä. Katsoin heitä hymyillen onnessani ja he pysähtyivät luoksemme.
" Hei kuulkaas..- Bill, onko kaikki okei?" Georg aloitti ensin muuta, mutta lopulta hän näytti kysyvän jotain mitä ei ollut tarkoitus. " On. Paremmin kuin koskaan voisi olla." vastasin hänelle vain, ja vein katseeni Tomiin hymyillen.
Tom painoi hellän suudelman otsalleni, ja painoin silmäni kiinni sen ajaksi.
" Hei... Näyttäkäähän." Georg ja Gustav totesivat yhdestä suusta, ja yllättäen Georg tarttui Tomin toiseen käteen ja Gustav minun. He katsoivat sormuksiamme, ja katsoin Tomia, ja lopulta Gustaviin. " Oletteko kihloissa?" Gustav kysyi, ja hymy nousi hänen kasvoillensa. Nyökkäsin hänelle, ja naurahdin hiljaa. "Wau. Onneksi olkoon." Georg sanoi ja hymyili hänkin meille. Nyökkäsin hänelle kiitokseksi, ja Tom teki samoin.
" Kumpi kosi?" Gustav kysyi.
" Tom. Hetken ajan luulin, että hän aikoi sanoa päinvastoin, että hän haluaisi taas erota.." sanoin ja hiljenin loppua kohden, mutta hymyilin hellästi samalla. " Minähän sanoin sinulle että en voi elää ilman sinua. Olet elämäni valo, Bill." Tom sanoi painaen otsansa niskaani. " Tiedän kyllä. Kuulostit vain aluksi muulta.." sanoin hänelle lempeästi.
" Lähdetäänkö kämpälle? On jo myöhä." kysyin toisilta, ja he nyökkäsivät.
Irtauduimme Tomin kanssa, ja hymyilin hänelle. Hän vastasi hymyyni ja lähdimme kävelemään hänen autollensa, käsi kädessä.

Kämpällämme, lähdimme jokainen nukkumaan huoneisiimme.
No, oikeastaan, kun Gustav ja Georg olivat menneet huoeisiinsa, livahdin Tomin huoneeseen. Tom oli jo nukkumassa, harmikseni.
" Möh.." mumisin hiljaa ja kävelin hänen vuoteellensa. Kävin hänen vierellensä nukkumaan peiton alle, ja hän heräsi raottaen silmiään.
Suljin juuri silmäni, kun tunsin hänen kädet ympärilläni. Raotin silmiäni ja kohtasin Tomin katseen, ja hymyilin hänelle pienesti. Käperryin hänen kainaloonsa, ja suljin silmäni.
Hain läheisyyttä hänestä, hain lämpöä, turvaa, vastarakkautta hänestä.
Ja joka ikisen niistä, minä sain. Tom antoi minulle läheisyyttä, lämpöä, turvaa ja vastarakkautta omalle rakkaudelleni.
Painoin pääni Tomin olkapäälle ja annopin itseni nukahtaa rauhalliseen, onnelliseen uneen.

Aamu koitti varhain, ja kun heräsin, en tuntenut nukkuneeni kuin pari tuntia. Minua väsytti armottomasti, ja halusin jatkaa uniani, mutta Tom oli levoton.
Hän kiehnäsi taas ympärilläni.
" Tom kulta.." mutisin hiljaa ja vedin tyynyn pääni alta ja painoin pääni päälle.
Tom veti peittoa päältäni nilkkoihin hiljaa, mutta vedin sen takaisin.
Tom mönki peiton alle päälleni, ja hymähdin.. " Toom..." inisin yrittäen saada häntä lopettamaan, ja käännyin lopulta varovasti selälleni. Katsoin Tomin kasvoja hiljaa väsyneenä, jotka olivat niin lähellä, että nenämme koskettivat toisiaan.
Tom painoi hiljaa huulensa omilleni, ja vastasin heiveröisesti hänen suudelmaansa.
En jaksanut nytten, minua väsytti niin kamalasti.
Tom siirtyi suutelemaan kualaani, ja käänsin hieman päätäni ja suljin silmäni.
Nukahdin pian, eikä Tom huomannut, ennenkuin aloin tuhista hiljaa.
Hän huokaisi, ja nousi pukien ja lähti alakertaan tyytymättömänä saavutukseensa.
Minä jäin hänen huoneeseensa nukkumaan rauhassa, hiljaa.

Nousin vasta aika myöhään, normaalia tapaani myöhempään. Kelllo oli jotain 16.20 iltapäivällä kun heräsin.
Kampesin itseni ylös ja petasin Tomin vuoteen ja häiyvyin vähin äänin omaan huoneeseeni.
Puin ylleni ja sitten harjasin hiukseni sileiksi ja suoriksi, sekä meikkasin silmäni tummiksi, pitkästä aikaa.
Kävelin pöydän luokse, ja pujotin kihlasormukseni sormeeni. Hymy nousi kasvoilleni katsellessani sitä hetken aika, ja kävelin lopulta portaat alas. Kävelin keittiöön, siellä ei ollut ketään, mutta ruokaa minulle. Söin siis aamiaisekseni päivällistämme.
Kävelin olohuoneeseen, jossa porukka olikin.
Etsin itselleni paikan Tomin läheltä ja vedin jalkani ylös sohvalle ja nojauduin Tomiin hiljaa. Ihmettelin hetken aikaa, kun kukaan ei sanonut mitään.
Vein katseeni televisioon, jossa kuvattiin suoraa lähetystä joltain saarelta.
Kohotin kulmaani, ei se noin mielenkiintoinen ollut.
Katselin sitten hiljaa heidän kanssaan sitä dokumentin tapaista ohjelmaa, ja lopulta sen loputtua Gustav lähti lukemaan kirjaa huoneeseensa, ja Georg oli nukatanut nojatuoliin.
 Huokaisin ja vein katseeni Tomiin, hänkin nukkui.
Hymähdin hiljaa ja raahauduin ylös kävellen eteiseen. Vedin nahkatakin ylleni ja kengät jalkoihin.

Lähdin ulos kävelemään. Kävelin hiljaa kadulla, ja potkaisin kiveä.
- Miksi kaikki ovat niin outoja tänään?- ajatteli hiljaa ja hätkähdin fanilauman yllättäessä minut. Kirjoitin heille muutamat nimmarit ja suostuin muutamaan yhteiskuvaan.
Katsoin hymyillen kun he lähtivät innoissaan kiljuen pois ja pudistelin päätäni.
Minulla oli ikävä laulamista jo. Halusin keikalle.
Kävelin puistoon, ja istuin penkille vesilähteen luokse. Katselin ympärilläni oelvia tavallisia ihmisiä.
Katsoin jotain pariskuntaa, joka työnteli rattaita edellään. Se sai hymyni nousemaan entistä leveämmäksi, ja laskin katseeni sormukseen sormessani.
Lähi aikoina, minäkin olisin naimisissa rakastamani henkilön kanssa.
Henkäisin hiljaa, ja nostin katseeni ympärilleni.
Aurinko paistoi koreasti taivaalla, ja suljin silmäni nauttien hetken paisteesta ja lämmöstä.
Kuulin hiekan rapisevan jonkun askelien alla, ja aukaisin silmäni ja katsoin kävelijään.
" Tom. Mitä sinä täällä?" kysyin yllättyneenä Tomin isutessa viereeni, ja katsoin häntä.
" Hävisit niin yllättäen niin lähdin etsimään sinua." Tom sanoi minulle hiljaa. " Anteeksi. Te vain nukuitte Georgin kanssa ja Gustavkin meni lukemaan jotain kirjaa, niin en jaksanut istua sisällä." sanoin Tomille ja otin häntä hellästi kädestä kiinni.
Kallistin päätäni kevyesti ja katsoin Tomia hymyillen lämpimästi.
" Nooh. Eikö sinunkin pitäisi iloita?" kysyin hellästi häneltä ja nostin hänen kasvonsa kädelläni itseäni kohden. Katsoin häntä hiljaa, ja hän nyökkäsi. " Joten?" kysyin hiljaa.
" Mietin vain... Pysyykö Tokio Hotel samanlaisena kuin aikaisemmin on ollut?"
" Miskei pysyisi?"" No.. Meidän takia.. Tai siis.. Mitähän fanit ajattelevat meistä.." Tom mumisi minulle ja kohotin kulmiani hämmästyneenä. Eikö hän todellakaan uskonut siihen, että fanimme pysyisivät meille lojaaleina?
" Tom kulta.. Uskon että he pysyvät faneimamme rakkaudestamme huolimatta.. Tänänkin aamuna kun lähdin faneja kävi luonani nimikirjoituksia hakemassa." sanoin hänelle, ja Tom katsoi minua nyt. Hän nyökkäsi lopulta, ja vedin hänet tiukkaan halaukseen, ja rutistin häntä pitkään.
Painoin hellän suukon hänen kaulallensa ja irtauduin halauksesta sitten. " Anteeksi muuten aamu.. Minua vain väsytti ja.. niin.." sanoin hänelle hiljaa, hymyillen varovasti." Ymmärrän kyllä. Eilinen oli muutenkin aika raskas päivä, mmutta juuri ihana." Tom sanoi hymyillen, ja naurahdin kevyesti raikkaaseen, ja lämpimään kesä ilmaan.

"Lähdemmekö häämatkalle?" kysyin Tomilta hymyillen, maatessani illasta olohuoneessamme hänen sylissään. " mm... Jos aikataulumme keikoilta pitää, niin voisi se onnistua." Tom sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
" Missä pidämme häät? ja milloin?" kysyin sitten Tomilta ja kohotin katseeni ylöspäin häneen ja hymyilin. " Ömm.. En osaa sanoa vielä.. Mutta.. Kävisikö paikaksi Leipzigistä se kappeli, missä olimme jouluina?" Tom kysyi ja muistelin hetken.
Nyt se muistui mieleeni. Kappeli oli aivan todella kaunis. Katto oli maalattu taivaansiniseksi, ja sinne oli sijoiteltu joka paikkaan tuikkivia pieniä lamppuja puun sisään, ja se sai sen näyttämään tähtitaivaalta. Muuten kappelissa oli pari kaunista valkeaa pylvästä kauniine köynnöskaiverruksineen.
" Se olisi täydellinen paikka." sanoin hymyillen ja palautin katseeni Tomiin hymyillen.
Tom kurotti lähemmäs kasvojani, ja painoi suudelman huulilleni.
Vastasin suudelmaan onnessani sulkien silmäni ja nousin istumaan Tomin syliin, vieden käteni hänen ympärillensä. Tunsin Tomin käsien kietoutuvan tiukasti, mutta samalla niin hellästi ympärilleni ja painauduin häntä vasten, Tomin vetäen minua entistä lähemmäs. Suutelin häntä pitkään, ja täytin suudelmani rakkaudellani Tomia kohtaan.
Pian tunsin Tomin nostavan minut käsivarsillensa syliinsä ja kantavan minut yläkertaan huoneeseensa, potkaisten oven kiinni.
Virnistin kevyesti ja Tom laski minut vuoteellensa käyden päälleni kevyesti. Vein kätensi hänen takamuksensa kohdalle, ja pian ujutin ne hänen paitansa sisään.
Hyväilin hänen vartaloaan käsilläni, ja suutelin häntä intohimoisesti.
Kieräytin hänet alleni, ja naurahdin kevyesti ilmaan, ja vedin hänet pian uuteen suudelmaan.
Jäimme siihen hetkeen pitkälle yöhön, ja jokainen varmasti tietääkin jo, mitä sinä yönä tapahtui välillämme uudestaan toisen kerran.