Mut ajattelen vain
sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää
kun tulet vierellein
Ja kuinka kätes kartoittaa
mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaa
miss' on mun sydämein
***
" Kultaa, sulle tuli kirje!" Georgin kihlattu huusi tulevalle aviomiehelleen keittiöstä. " Mä tuun ihan just!" mies vastasi makuuhuoneen puolelta, kannettavan äärestä.
***
Georg oli täyttänyt 24.vuotta vain kuukausi sitten. Kihlattunsa, Madeleinen, eli toisin sanoen Madden kanssa hän oli asunut jo yhdessä 3.vuotta.
Madde ja Georg olivat seurustelleen hieman yli vuoden, ennenkuin muuttivat yhteen.
Nopeaahan se oli, mutta he vain tiesivät sen sydämessään.
He kuuluivat yhteen, mikään ei voisi erottaa heitä.
He näyttivät hyvältä yhdessä, heidän nimensä kuulostivat hyvältä yhdessä.
Kaikki oli täydellistä;
heidän ikioma, idyllinen kotinsa ja siinä asuva pariskunta.
Everything was just pörrfect.
***
- Mitenkö he tapasivat?
Se onkin metka tarina.
Madeleine oli töissä eräässä pienessä kahvilassa Saksassa, Düsseldorfissa, missä kumpikin nykyisin asuvat.
Niin, Georg oli tullut kaupunkiin lomailemaan serkkunsa luokse, ja he päättivät mennä jutustelemaan ja samalla myös syömään läheiseen kahvilaan.
Georgin serkkupoika, Sam, oli suositellut kahvilan omatekoista kermaleivonnaista, ja niin, pakkohan entisen basistin oli maistaa.
( Kaikki bändiläiset asuvat erillään, paitsi Tom ja Bill, kun bändi oli päättänyt lopettaa musiikin tekemisen, - bändin fanit olivat kadonneet olemattomiin. )
Siellä sitten Georg ja Madeleine tapasivat ensimmäistä kertaa, tytön tullessa tarjoilemaan tilaukset heille.
Mies oli lusikalla ottanut palasen suuhunsa leivonnaista, ja todennut sen järkyttävän makuiseksi, kaikki tietysti oli vain läppää, koska Georg halusi kiusata serkkuaan olemalla erimieltä tämän kanssa.
Harmi vain, että Madde sattui sen kuulemaan, ja kiivastui.
" Anteeksi vaan, mutt nämä leivonnaiset ovat mun oman reseptini teoksia!" tyttö oli ärähtänyt silloin, ja suutuksissaan tarttunut leivonnaiseen, sen löytäessä tiensä rivakasti Georgin kasvoihin. - Spläts.
Sam oli katsonut suu auki serkkuaan, joka piti silmiään kiinni kasvot irveessä, leivoksen muretessa miehen syliin.
Lopulta Sam kuitenkin repesi nauruun, ja niin Maddekin.
Tyttö pyyteli anteeksi hakien pienen pyyhkeen ja kyykistyi pyyhkimään toisen kasvot.
Georg oli nauranut itsekkin ja vakuuttanut olevansa kunnossa, kunnes hänen ja tytöt katseet kohtasivat yllättävästi.
Äkistihän se tapahtui, kun Georg oli jo suutelemassa tyttöä, vaikkakin oli vielä ihan kermassa kasvoiltaan.
Syntyi jotain kaunista.
***
Se suudelma oli sitten johtanut tähän hetkeen.
He olivat menossa naimisiin, häät olisivat vuoden päästä.
***
Georg oli pitänyt hieman yhteyttä tovereihinsa, jotka asuivat kukin eripuolella Saksaa.
Gustav oli vasta alkanut tapailemaan jotain mukavaa naista, joka tutki geenejä yliopistossa professorina.
Tom jatkoi samaa rataansa, yhden illan -juttuja hän harrasti vieläkin. Bill taas, Bill kaipaili kumppania vierelleen, mutta ei ollut vieläkään löytänyt tätä.
Georg käveli suihkun raikkaana keittiöön, vain farkut päällään.
Paljas, treenattu ylävartalo tuoksui hyvältä, kun mies oli suihkauttanut Axea ylleen, eikä muutama suihkun jäljiltä jäänyt vesipisara kumonnut vartalon hyvää näköä yhtään.
( Arvatkaa vain mikä kuolaus kirjoittajalla on tässä vaiheessa. )
Kuivat, pitkät ja ruskeat hiukset oli kammattu siististi ja vihreät silmät loistivat hänen painaessaan suukon kihlattunsa poskelle, ottaessaan kirjeen tältä vastaan.
Georg repi luonnonvalkoisen kirjeen auki, ja veti kirjeen sisällön, paperin, käsiinsä.
Hän taitteli sen auki ja alkoi lukea tekstiä.
" Hyvä herra Georg Moritz Hagen Listing, olette yksi Saksan liittotasavallan miehistä, joka on kutsuttu taistelemaan maansa puolesta. Tämän kirjeen aukaistuanne olette velvollinen ilmottautumaan tiistaina 7. päivä elokuuta kello 16:00 Berliinin asevoimien virastolle, mukana olostanne Saksan maavoimissa.
Tarkemman tiedon saatte virastolta sotaan liittymisestä, maamme rajojen turvaamisesta.

Ranskan ilmoitettua hyökkäävänsä Saksaan, kutsumme kaikki sotaan kykenevät miehet taistelemaan. Naiset ja lapset sekä ikäihmiset lähetetään turvaan Itä-Saksaan; Mecklenburg-Etu-Pommerin, Brandenburgin, Berliinin ja Saksin osavaltioihin.

Ilmoittautuminen | paikka
Tiistai 7. elokuuta | Berliinin asevoimien virasto
Klo 16:00 Braunstraße 32

Horst Köhler
Liittopresidentti"

Georg nielaisi lukiessaan paperia ja taitteli sen takaisin kuoreen. " Hei, mitä siinä luki?" Madde kysyi kietoen kätensä avomiehensä ympärille takaapäin, tultuaan vessasta. " Kulta..? Mikä on?" mustat lyhyet kutrit omistava nainen kurtisti kulmiaan. Georg kääntyi sielunkumppaniaan päin ja kietoi kätensä tämän ympärille. Hän kosketti naisen poskea ja sipaisi hiuskiehkuran naisen silmien edestä, katsellen tämän hiuksia ja jokaista piirrettä, tuoden lopulta katseensa Madden kasvoihin. " Mä sain kirjeen Horstilta. Ranska on ilmottanu hyökkäävänsä Saksaan, ja siks.. Siks mut ja kaikki muut sotaan kykenevät miehet lähetetään suojelemaan maan rajoja." mies kertoi hellästi yrittäen olla säikäyttämättä rakastaan. Madde räpytteli silmiään useita kertoja katsoen sulhastaan hämmentyneenä, kunnes äkisti, jalat pettivät naisen alta ja Georg refleksin nopeasti veti naisen lähemmäksi vartaloaan. Madeleine yritti pysyä jaloillaan pökerryttävän uutisen kuultuaan.
" Mi-Millon? Minne? Entä naiset? Tai lapset?" Madde hätääntyi ja Georg hyssytteli hiljaa.
" Rauhoitu, mä en kulta tiiä tarkalleen kaikkea. Sut ja monet muut lähetetään jonnekki Itä-Saksan osavaltioon turvaan. Teillä ei oo mitään hätää." mies sanoi vetäen naisen lähemmäksi itseään. " Mutt.. Sä joudut sotaan.. Sä oot vaarassa."" Niin, mutt mä lupaan tulla takaisin ihan kunnossa. I promise." Georg kuiskasi hellästi englanniksi, painaen suukon Madden otsalle, joka sitten rutisti miestä hellästi, haudaten kasvonsa miehen olkapäähän ja piilotti kasvonsa kyyneleiltään, pelolta.
***
4 kuukauden ja muutaman päivän päästä:
Madde katsoi kyyneleet silmissään Georgin silmiin, ja Georg katsoi Madden.
Kumpikin vain seisoi hiljaa, katsellen toisiaan, osaamatta sanoa mitään. " Madde.." mies kuiskasi lopulta rikkoakseen heidän välillään olevan hiljaisuuden. " Mulle tulee ikävä sua." Georg jatkoi normaalilla äänenvoimakkuudella. " Mullekin sua." nainen sai lopulta sanoja suustaan. Georg kohotti kasvoilleen surullisen hymyn.
Hän katsahti junaan, kun naisääni kertoi, että juna lähtee pian raiteelta 3 Berliiniin.
" Mä rakastan sua aina, muista se." Georg kuiskasi ja kohotti kihlattunsa leukaa hellästi, painaen rakastavan suudelman naisen huulille, ennenkuin irtautui.
" Mäkin sua." Madde kuiskasi kyynel vierähtäen poskelle ja katsoi, miten Georg käveli junalle hitain askelin, muiden miesten joukossa.
***
sä vielä eilen nauroit ja hengasit mun kaa
et sillo vielä tiennyt sun kohtalon suuntaa
sitä et taivas luokseen kohta jo huutaa
***
Georg katseli ja istui aulassa, muiden miesten joukossa paperit käsissään.
Hän oli äsken kirjoittanut kyselylapun mahdollisista allergioistaan ja terveydestään ylipäätään, elämästään ja perheestään, omaisistaan. Georg oli myös jutellut muiden miesten kanssa, mutta keneltäkään ei tuntunut juttu luistavan. Kaikki olivat hermoraunioita, odottaessaan kutsua sisälle huoneisiin, mihin miehiä kutsuttiin yksitellen.
***
" MAAHAN!" komentaja karjui pommin lentäessä lentokoneesta ilman halki äänekkäästi ja miehet heittäytyivät maastoon suojaan, kun pommi jysähti maahan ja aiheutti suurta tuhoa ympäristössä.
Georg ähkäisi multapaakun iskeytyessä miehen selkään vauhdilla.
Hän nousi maasta ja rynnisti eteenpäin kuin raivohullu.
Hagen riensi eteenpäin maastossa, loikkien ja hyppien kuoppien ja kantojen ylitse, kaatuneiden puunrunkojen, kivien ja ruumiiden.
Veriset ruumiit, miehen liittolaiset, saivat miehen surulliseksi ja veren määrä sai miehen etomaan, mutta Georgin päähän mahtui vain kosto ystäviensä kuoleman puolesta.
Mies oli nähnyt entisen bändin, Tokio Hotelin, jäsenet sodassa, haavoittuneina, mutta siltikin tarmoa puhkuen eteenpäin kulkien.
Joka ikisen heistä.
Tomin, Billin, ja jopa miehen parhaimpien ystävien, Gustavin ja serkkupojan Samin.
He eivät olleet kerinneet puhumaan, eikä mies tiennyt olivatko he huomanneet Georgia, mutta se ei olisi voinut nyt vähempää miestä kiinnostaa.
" Tulta!" komentaja karjaisi, että varmasti kuuluu, ja joku laukaisi valtavan tykin ammuksen Hagenin juostessa konekivääreiltä turvaan hiekkasäkkien taa.
Ranska oli saanut tämän hullun idean, että Saksa muka olisi siirtänyt Ranska-Saksa -rajaa kauemmas maastaan pikku hiljaa, levittäytynyt Ranskan puolelle.
Pah, pötypuhetta.
Saksassa arveltiin, että joku katkeroitunu henkilö, joka oli saanut karkotuksen Saksasta, olisi levittänyt tällaista huhua Ranskassa ja se oli sitten levinnyt Ranskan korkea arvoisempien kuuloalueelle. Se oli ainut suht' järkevä selitys asialle, tai sitten vain Saksan kansalle ei haluttu paljastaa totuutta, oli se sitten minkälainen tahansa.
Georg työnsi aseensa esiin ja puolusti rakasta maataan ampumalla Ranskan sotilaita, kaikkien rakkaidensa puolesta.
Isä ja äiti sekä Sam. Gustav, Tom ja Bill, ja ennenkaikkea - Madeleine.
Hän kompastui kiveen juostessaan eteenpäin, ja lensi rähmälleen maahan.
***
" Kysyn sinulta, Madeleine Kristina Aufputt, tahdotko ottaa hänet, Georg Moritz Hagen Listingin mieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?"
" Tahdon."
" Kysyn sinulta, Georg Moritz Hagen Listing, tahdotko ottaa hänet, Madeleine Kristina Auffputtin vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä-, kuin vastoinkäymisissäkin?"
" Tahdon."
" Jos jollakulla on jotain tätä liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi."
Pitkä hiljaisuus vallitsi paikalla. Kukaan ei puhunut, katseen vaan kääntyilivät, kun etsittiin mahdollista henkilöä, joka vastustaisi heidän liittoaan.
" Täten julistan teidät mieheksi ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta." pappi lausui sulkien raamattunsa mielissään, tyytyväisenä päästessään herkuttelemaan pian häämenún valikoimilla ( Hehheh, sehän se tärkeintä onkin. Papit ajattelee aina vain ruokaa. ) ja katsoi, kun Georg vei kätensä hellästi Madeleinen niskaan ja painoi rakastavan suudelman vaimonsa huulille.
Georg virnisti hellästi suudelman jälkeen ja kääntyi yhdessä vaimonsa kanssa häävieraiden puoleen hymyillen onnensa kukkuloilla.
" Naiset ja miehet sekä lapset, saanen esitellä, Rouva ja Herra Listing." pappi lausui hääparin takaa, heidän astellen sitten aplodeja antavan väen joukosta beigeä mattoa pitkin pois alttarilta, auringon paistaessa kesäiselle niitylle, jossa vihkiminen pidettiin.
Vasta vihditty hääpari nousi Tomin mustaan Cadillaciin, jonka rastapää oli suosiolla lainannut häitä varten, ja sen perässä kalisivat tölkit ja hikiset lenkkitossut pomppivat hiekkatietä pitkin. Se johdattaisi parin ja vieraat hirsimökille, jossa hauskuus ja ilo vasta todella alkaisi.
Eniten, Georg odotti hääyötä ja se oli varmaa, että sinä yönä _ei nukuttaisi_ tippaakaan, hehheh.
***
Georg vavahti ja aukaisi silmänsä.
Hän näki edessään pyssynsä ja silmänräpäyksessä tajusi missä oli.
Mies tajusi kolauttaneensa päänsä kiveen ja kömpi varovasti pystyyn napaten aseen kainaloonsa.
Hän riensi suuren kiven taakse turvaan ja kyykistyi vilkaisten kiven takaa naapurimaan sotilaisiin.
Georg sulki silmänsä ja veti syvään henkeä, kunnes ampaisi esiin kiven takaa ja hyökkäsi vihollisen kimppuun.
Hän pysähtyi karjuen ja haukkuen ranskalaisia miehiä mulkvisteiksi, ampuen heitä aseellaan, kunnes kaikki pysähtyi yhteen laukaukseen.
Hetki kulki hitaasti eteenpäin, ja kaikki vilisi Georgin silmissä.
Joka ikinen syntymäpäivä, konsertit ympäri maailmaa entisen bändinsä kanssa, bändin, johon oli kuulunut vielä jokusia vuosia sitten. Samin luokse saapuminen, ja Madeleinen tapaaminen ensikertaa. Ensitreffit naisen kanssa ja ensimmäinen yhteinen yö.
Hetki, jolloin Georg oli kosinut naista ja hän oli suostunut kosintaan. Joka ikinen minuutti rakkaansa vierellä, suunnitellen häitä, valmistaen kutsuja.
Ne olivat niin tärkeitä hetkiä, joka ikinen.
Mies rymähti maahan, lasittunut katse silmissään taivaaseen nauliintuneena.
" Mad.. elein... e..."
Hän kuiskasi hiljaa, huulet raolleen kylmettyen.
***
Sä lentelet kai jossain
linnunradan tuolla puolen
***
Saksan ja Ranskan ikinä suurimmasta sodasta ajanlaskun aikana oli kulunut jo 5.vuotta. Aurinko värjäsi laskeutuessaan taivaanrannan punertavan oranssiksi, jonka seassa vilahti myös keltaista ja vaaleanpunaista. Ilta oli lämmin, ja haavan lehdet havisivat tuulessa.
***
nyt oot muuttunu tähdeksi taivaan
et arvaa paljon sun tähtesi kaipaan
***
Nuori nainen ja pieni tyttö seisoivat mäen rinteellä yhden valkoisen ristin luona, joka oli yksi tuhansista risteistä paikalla.
Ne kaikki olivat kunnianmuistoja sodassa kaatuneille miehille.
Yksi niistä miehistä, oli myös tämän pienen 4.vuotiaan tytön isä.
Georgia.
Se oli tytön nimi.
***
sun sielus lepää nyt muualla
vaikka sun ruumiisi lepää kyl kuun alla
***
Tytöllä oli ruskeat lyhyet hiukset, täsmälleen saman väriset kuin hänen isällään oli ollut. Ja hänen äidillään, oli yhä lyhyet mustat hiukset.
Nainen oli päättänyt pitää ne aina, sillä hänen sulhasensa oli sanonut rakastavansa niitä. Nainen halusi säilyttää ne muistona.
Nainen, Madeleine.
Hän ja Georgia seisoivat Georgin muistomerkin luona.
Kevyt kesätuuli puhalsi heitä vasten, ja liehutteli pikkutytön vaaleanpunaisen mekon helmaa.
***
Menit pois, jätit meidät aivan yllättäin
Takaisin et voi tulla vaikka kuinka tahtoisin
***
Kyynel vierähti naisen poskelle.
Madeleine kaipasi niin kovasti elämänsä tärkeintä henkilöä, joka oli kokenut kauhean surman, luodin läväistessä hänen ohimonsa. Nainen huokaisi ääni väristen.
" Miksi isästä tuli enkeli?"
tyttö kysyi yllättäen äidiltään.
Madde laskeutui pienen tyttönsä vierelle ja käänsi hänet lempeästi itseään kohden.
***
Haluan värien ympärillä vaihtuvan
Haluan varjojen väliltämme haihtuvan
***
" Jotta meillä olisi hyvä elämä ja tulevaisuus. Isäsi on nyt meidän oma suojelusenkelimme, ja hän suojaa meitä kaikelta pahalta. Mikään ei voi satuttaa meitä koskaan." hän kertoi hellästi tyttärelleen, hänen ja Georgin yhteiselle tyttärelle, josta Georg ei edes tiennyt eläessään.
Ei Madde itsekkään tiennyt.
Hän sai asian selville oltuaan muutaman viikon evakossa turvassa.
Madde oli kirjoittanut kirjeen Georgille, joka hänen oli määrä saada, mutta sai surmansa juuri tuona päivänä, kun kirje oli saapunut perille.
Mies ei koskaan saanut tietää, että hänestä tulee isä.
***
oltais voitu tehä viel kaikkee kivaa
***
Mutta nyt hän sai katsella taivaasta, kuinka hänen tyttärensä varttuisi ja menisi kouluun, kasvaisi teini-ikäiseksi nuoreksi ja perustaisi aikoinaan oman perheen.
Georg saattoi vain iloita, että hän sai jakaa elämänsä Madeleinen kanssa, ja niin iloitsi Madeleinekin.
Georgilla oli kaikki, mitä hän halusi.
Ainut, mitä mieheltä puuttui, oli aika.
***
Sä oot lähteny, mä en sitä käsitä
oot kuollu mutten tiedä mitä kävikään
tekisin mitä vaan et voisin sut nähdä viel
***
~ Tein nyt tällaisen One Shotin tällä kertaa, kevennykseksi varsinaisesta tarinastani, jota kirjoitan tällä hetkellä.
Halusin kertoa Georgista jotain, ja kokeilla samalla mitä mieltä te olisitte, jos tekisinkin hänestä tarinan. :) Rakastin tämän kirjoittamista, ehkä se johtuu siitä, että Georg on mielestäni paras. Mutta toivottavasti tekin nautitte tästä, odotan mielipidettänne.
~ Korjaus: 3.2 klo 18; Joo, anteeks, en tajunnu laittaneeni sitä tekstiä noin pieneks aluksi. Korjasin tilanteen. :)