#19. Ruusu

-BillPoV-

No siinä menikin sitten muutama päivä. Kristie ei millään suostunut puhumaan kanssani. Ei edes Tomin kanssa. Gustavkin alkoi mulkoilla minua.
Jopa Georg, Tomin ystävä, jota en tuntenut millään lailla tuntui katsovan minuun vihaisesti toiselta puolen koulun aulaa.

Kristie lähti karkuun aina kun lähestyin häntä, koulussa tai sen ulkopuolella. Musiikintunneilla yhteislaulumme aikana hän ei vilkaissutkaan minuun. Hän ei vastannut puheluihini tai viesteihini. Hän piti verhoja ikkunan edessä.
Mikään ei auttanut.
En edes tiennyt mitä sanoisin.. Kai minä vain.. Pyytäisin anteeksi. Rukoilisin anteeksi antoa, kunnes hän suostuisi antamaan minulle anteeksi tekoni.

Kunnes sitten eräänä päivänä pakotin itseni raahautumaan heidän ovelleen.

” Öh, päivää.. Olisiko Kristen kotona?”
jouduin äkisti keräämään rohkeuteni. Kristenin isä tuli ovelle avaamaan. Tuntui jotenkin tosi pahalta seistä siinä, ihan kuin hän olisi tiennyt minun loukanneen Kristeniä.
Mutta mies vaikutti ihan normaalilta onnekseni !
” Kas, tervehdys Bill. On, on hän. Hän on ylhäällä. Pyydänkö hänet alas?”
” Ei, ei tarvitse..”
” Noh, mene sitten itse.”
mies naurahti lämpimästi ja päästi minut peremmälle. Jätin kenkäni eteiseen ja hypistelin sitä keltaista ruusua käsissäni, jota Kristenin isäkin oli hymyillen vilkaissut.
Keltainen oli Kristenin lempiväri ja.. No.. Toivoin että tämä auttaisi jotenkin.
Hymyilin pienesti Kristenin äidille joka keittiön puolelta kurkisti katsomaan kuka tuli.
Kapusin portaita ylös hermoissani, tai en niinkään oikeastaan. Olin yllättävän rauhallinen. Se yllätti minutkin. Mutta pyrin pitämään sen rauhallisuuden. Sitä tarvitsin kun menisin nyt kohtaamaan Kristenin.

Kuulin musiikin soivan oven toisella puolella kun pääsin yläkertaan. Hymyilin pienesti itsekseni. Meidän laulumme, jonka laulaisimme kevätjuhlassa. Kävelin oven luokse vetäen keuhkot täyteen ilmaa ja koputin oveen.
” Hetki..!”
Kristenin ääni kajahti nopeasti oven toiselta puolen. Jäin odottelemaan. Kesti oikeasti jonkin aikaa ennenkuin kuulin kevyet askeleet oven toisella puolen ja sitten ovi aukaistiin.

Pitkästä aikaa hän katsoi minua suoraan silmiin. Minä katsoin häneen hiljaa, odottaen jotain. Hänen sanojaan tai omiani. Ne tuntuivat kadonneen suustani olemattomiin.
” Häivy.”
Kristen mumahti ja löi oven kiinni, mutta estin sen kädelläni. En voisi luovuttaa näin helpolla kun nyt itseni tänne sain.
” Odota..”
sain suustani ja tyttö tuntui väistyvän oven tieltä. Uskaltauduin työntämään sitä enemmän auki. Kristen käveli sängyllensä, selkä minulle käännettynä.
Puraisin huuleeni ja astuin huoneeseen, suljin oven perässäni. Parempi olla järjestämättä huutoa, muuten tytön vanhemmat olisivat täällä äkkiä ja lentäisin talosta pihalle kengänjälki takamuksessa.
” Kristie, anna anteeksi, minä.. Olin todella tyhmä...”
mumisin ja katselin lattiaa. Vilkaisin hiljaa taustalla soivaan radioon. Hetken päästä uskalsin kohottaa katseeni tyttöön. Hän seisoi ikkunan äärellä. Katselin häneen vaienneena. En tiedä odotinko hänen sanovan minulle mitään, olin vain siinä ja katselin häntä, kun hän katseli ulos vedettyään verhon sivuun.
Kävelin tytön luokse varovaisesti, josko hän työntäisi minut pois tai jotain sellaista.

” Toin tämän sinulle.”

Ojensin ruusuni tytölleni, jos hän edes ottaisi sen vastaan. Kristie toi katseensa ikkunasta ensin minuun, laski sitten ruusuun. Puraisin huuleeni.
” Olisin ostanut kimpun, mutta.. Rahat loppuivat.”
mumisin hieraisten niskaani vapaalla kädelläni. Hemmetin kalliita olivat, mutta.. Ostaisin mitä vain Kristien vuoksi. Jotta hän heltyisi minulle.
Tyttö otti ilokseni ruusun vastaan ja huomasin hänen käsiensä tärisevän pienesti. Kristie otti ruusun käteensä, hypisteli sitä hiljaa käsissään katsoen sitä. Hän raotti huuliaan kuin sanoakseen jotain, mutta sulki ne saman tien. Hän kohotti katseensa minuun, jonka jälkeen hän yllättäen heittäytyi minua vasten. Hän kietoi kätensä selkääni ja painoi kasvonsa rintaani vasten.
Kuulin nyyhkäisyn.
” Kristie...”
kuiskasin hiljaa hieman hämilläni, mutta tajusin sentään sen verran, että rutistin hänet tiukasti itseäni vasten.
En halunnut hänen itkevän, ei hän saisi itkeä, en halunnut hänen itkevän minun takiani.
Pidin häntä entistä tiukemmin käsivarsieni suojassa, kun tyttö puristi paitaani käsissään.
En uskaltanut sanoa vielä mitään.. Kuuntelin vain hänen hiljaista nyyhkytystään, sitä musiikkia mikä soi taustalla...

” Oh can't you see it baby, you got me going crazy...

Where ever you go, what ever you do,
I will be right here waiting for you.
What ever it takes or how my heart breaks,
I will be right here waiting for you. ”

lauloin hänelle hiljaa kappaleen mukana ja toivoin hänen ymmärtävän, että en koskaan jättäisi häntä, pysyisin aina hänen vierellään, ikuisesti. En antaisi minkään tulla väliimme, en tämän sotkun Melrosen kanssa, en minkään. Olisimme aina yhdessä, jos Kristie vain antaisi minulle anteeksi.

Tyttö kohotti kasvonsa rinnastani ja näin hänen kyyneleiset silmänsä. Ne ihanat, kirkkaat silmät, joiden lempeää katsetta rakastin.
Kristie painoi huulensa omilleni hyvin arasti, muutamaksi sekunniksi ja vetäytyi sitten kauemmas syleilystäni, piti käsillään käsistäni kiinni.
” Älä enää koskaan tee näin minulle.”
tyttö kuiskasi tiukkana ja vakavana. Nyökäytin päätäni pienesti, laskin sitten irti tytön käsistä ja vedin hänet takaisin hellään syleilyyni.

Saatoin viimein olla taas onnellinen.
Sain ongelmani korjattua Kristien kanssa, koulu olisi pian ohi. Viettäisimme kesän yhdessä ja jatkaisimme molemmat samassa lukiossa.
Mikään ei voinut olla paremmin.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010 KAIKILLE LUKIJOILLE !
Tässä oli tämä osa taas, seuraava osa onkin sitten viimeinen jo. Ainakin yritän saada kaiken vielä mahtumaan seuraavaan osaan, katsotaan sitten viruuko vielä muutaman osan pidemmäksikin.

Toivottavasti nautitte vuodesta, oma vuoteni oli aivan uskomaton. Siihen sisältyi paljon matkustelua, monien uusien ystävyyssuhteiden solmimista ja vanhojen vahvistamista. Monen kanssa lähentyi entisestään. Rippikoulu oli myös mahtava asia kesässä, ensi kesänä isoseksi toisten leirille !
MN -festarit olivat myös aivan upea reissu, Turussa käynti, oh, ihanaa. Ja vuoteen on romantiikkaakin mahtunut :) <3

Nähdään seuraavassa osassa!

SY, Jebbe.

Ps. Laulun sanat ovat kappaleesta I will be right here waiting for you, Brian Adamsilta :)