Jäätiin tähän:
Bill kahto mua silmiin silmät pyörein, järkyttyneen olosena, samall peloissaan.
Katoin sitä vaan silmiin hiljaa siin..
"T-Tom..." Bill mumis kuulostaen pelokkaalt.
Mä lähestyin kasvoiltani Billiä hiljaa, hitaasti.
" Tom.. Mitä sä teet..?" Bill kysy multa, ja vilkas ympärilleen.
Mä en vastannu sille, vaan suljin mun silmät, ja aijoin painaa mun huulet Billin huulille, kunnes...
" Tom?! Mitä helvettiä sä duunaat?"

--

Nousin äkisti Billin yltä laskien irti sen ranteist, ja käännyin kattoo taakseni. Georg ja Gustav seiso eteisess kattoen mua silmät laajentunein. Georgilta oli puonnu ruokakassi kädest maahan.
Purin mun alahuulta hiljaa.. Mun huulet oli just ollu hipomass Billin huulia, niit pehmeit ja kosteit huulii.
" En...En mitään.." sanoin ja nousin nopeesti ylös.
Katoin niit hetken, sit katoin Billiä. Bill makas vielkin siin sohvall, ja katto mua ymmällään.
Mun katse ja ilme muuttu jotenkin harmistuneeks, ja lähin nopeesti yläkertaan.

Paukautin mun huoneen oven kiinni, ja nojauduin sitä vasten.
Nojasin mun pään ovee vasten, ja suljin mun silmät. Huokasin syvään, ja kävelin pöydän ääreen.
Aukasin mun läppärin hiljaa, ja istuin tuolille.. Katoin ku se käynnisty hiljalleen.
Aukasin lopult sähköpostin, ja se oli täynnä fanien lähettämii viestejä.
otin jonkin viesteistä esille, ja aloin lukemaan englanninkielistä tekstiä.
Joku tyttö kertoi koulustaan, pyöräretkestä, todistuksesta, ja siitä, että alkaisi ensi lukuvuotena opiskelemaan saksankieltä. Pien hymy käväs mun kasvoill, ja otin seuraavan viestin.
Se oli aika samanlainen, kerto vaan myöskin koulustaan.. Huokaus..
Avasin viell yhen, mutt se oli totaalisen erilainen. Tää viesti oli hyvin surullinen..
Tyttö kerto, ett sillä ei oo ystävii, ja se oli vasta menettäny ainoan ystävänsäkkin, perheensä koiran.
Tytöll oli isoveli, joka kuitenki kiusas tätä aina, ja moitti häntä kaikesta.
Tyttö kerto suunnitelleensa jo itsemurhankin, kunnes oli kuullu meidän kappaleen "Spring Nicht".
Tyttö oli tajunnu, miten tärkeet on, ett ei anna periks.
Ett me oltiin muutettu sen elämä, tuotu sille takas elämä.
Laitoin lopult sähköpostin kiinni, en jaksanu lukee niit. Istuin hiljaa siin, kattoen koneen kirkast näyttöö..
" En mä tiiä.. Tom vaan... Me puhuttiin yhesti leffast ja sit se vaan... Mä en tiiä oikeen mitä tapahtu..." kuulin Billin äänen alhaalt.. " Mikä ihme sitä vaivaa? Se on ollu outo aamust lähtien.." Georg mumis, enkä jääny kuuntelee enempää. " Ois kiva tietää itekki, mikä mua  vaivaa.." sanoin itelleni ja istuin sängyn laidalle.
Otin mun Mp3-soittimen pöydält, ja aloin kuuntelee musiikkii niist..
Makasin vuoteellani hiljaa, ja katoin ovea.. ' Miks mä yritin suudella Billiä..? Miks mä ylipäätään kaadoin sen mun alle..?' ajattelin hiljasen mun mieless...
' Entä jos.. Tai siis.. Mitä jos oisinki kerinny suudella sitä.. ja sit...Oisko Bill vastannu siihen suudelmaan..? Vai työntäny mut pois..?' mietin... Ois se varmasti työntäny, ku se niin pelokkaalta näytti.. Mutt entä jos..
Entä jos Bill luuli, ett mä aijoin lyödä sitä..? Ei..En mä koskaan pystys lyömään Billiä, en ikinä.
Pudistin mun päätä hiljaa, ja huokasin..
Vilkasin kelloo...'Kymmenen...Kai vois mennä nukkuu...' ajattelin, ja heitin sit kuulokkeet pois ja ylimääräset vaatteet.
Kömmin peiton alle boksereissani, ja suljin mun silmät.. Saa nähdä, miten huomenn Bill ja muut käyttäytys..

Yön aikana kuiteskin..Bill käväs mun huoneess ku mä nukuin.. Se istu mun vuoteen reunallaki jopa.. Se katto mua hiljaa, mun rauhallisii kasvoi, ja mun rintakehää, ku se kohoili rauhass, hitaasti.
Bill laski kätensä varovasti mun poskelle. Billin käsi oli hieman viilee, ja mä heräsin siihen viileyteen mun poskell. En kuitenkaan avannu mun silmii, sill en halunnu nyt paljastuu, tai muutenkaan, ku Bill ois kai muuten ruvennu tivaa aikasemmast..
Äkisti, värähin pienesti, ku tunsin jotain. Raotin mun silmii hiljaa, ja ne laajeni hetkellisesti. Billin kasvot oli ihan siin, ja sen huulet... Ne oli mun huulilla... Ku Bill lähti irtautuu, sulin mun silmät nopeesti ja esitin nukkuvaa..
Kuulin ku Bill huokas hiljaa, ja nous sitten vuoteelt. Kuulin sen kevyet, hiljaiset askeleet mun huoneen poikki, ja ku ovi aukes, ja sulkeutu.
Aukasin siin vaiheess mun silmät, ja nousin istuu. Katoin ovelle hiljaa, hengästyneen... Kurtistin mun kulmia..
' Miks mä oon hengästyny...? Ja.. Miks mun sydän hakkaa näin kiivaasti..?' ihmettelin, ja nostin käden mun rinnalle.. Mun sydän tosiaan hakaks hieman normaalii nopeemmin, ja kuitenkin, rauhottu pian normaaliin tahtiin.. Pyöräytin mun silmii..
" Tää on vaan unta.." mumisin hiljaa, ja kävin takas nukkuu.

Aamull heräsin puol 11, ku toiset kolisteli alhaall, ja puhuvat kova äänisesti. " Hemmetti älkää riehuko siell!" huusin alas, ja painoin mun tyynyn pääni päälle. " Tom! Meillä on 12 se levytys uusiks! Ala raahautuu jo pois sängyst." kuulin Gustavin huudon, ja huokasin. Niin tosiaan.. Sinnekki pitäs mennä..
Viskasin tyynyn seinään, ja raahauduin istuu.. Katoin unisena mun ympärille, ja ongin vuoteen alta mun vaatteet. Puin ylleni, ja petasin sängyn. Lopuks, vedin lippiksen mun päähän.
Hipasin sen lippaa kädelläni, ja lähin alas..
Löntystin portaat, ja raahustin keittiöön. Pysähyin äkisti siihen oviaukolle, ku huomasin Billin. Katoin sitä hetken, ja sit Bill siirs katseensa muhun. Samass mä muistin yön..
' Se ei varmasti ollu unta.. Vai oliko..?' ajattelin, ja olin näkeväni Billin pudistavan huomaamattomasit päätään.
Vein mun katseen lopult pois, ku Gustav ja Georg meinas kysyy jotain.
Otin mukin kaapist, ja laitoin siihen nyt vuorostaan mustaa kahvii. En laittanu siihen ollenkaan maitoo, ja istuin pöytään. Join kahvii sellasenaan, en syöny mitään.. Ei ollu nälkä vaan..
Join kahvin mustana, jotta pysyisin varmasti hereill.
Kaikki istu vaan hiljaa siin, mä en vilkassu ees ketään, vaikk tunsin välill toisten kattovan mua.
Sit hiljalleen, porukka karsiutu pöydäst, kunnes mä olin jäljell.
Nousin vikan siit hiljasest pöydäst, ja laitoin mukini pois.
Katsahin kelloo, ja kävelin samall eteiseen, ku muutkin alko tulee sinne.
Laitoin kengät hitaasti jalkaan ja otin auton avaimet käteen.
Kävelin ovest ulos raikkaaseen, ja lämpimään ulkoilmaan, ja menin mun auton luo. "Cadillac..." kuiskasin hiljaa, ja hymähin pienesti hymyillen. Sivelin sen mustaa autopintaa, joka kiilti kaunisiti auringoss.
Aukasin ovet, ja istuin ratin taa.
Toiset nous kyytiin, ja laitoin oven kii.
Hetken pääst lähettiin studiolle päin.
Ajelin siin hiljaa, radiost musiikkia kuunnellen, samall ku muut jutteli omiaan, ja mä vaan ajoin, kuunnellen musiikkii ja niit samall.
Ajettiin studiolle, ja lukitsin auton ovet ja tungin avaimet mun taskuun.

Mentiin sisään, ja pienen juttutuokion jälkeen Bill lämmitteli äänensä, ja me sormiimme.
Lopult ku oltiin valmiit, otin mun kitaran telineelt, ja nostin sen mun syliin.
Istuin tuolille, ja laitoin kuulokkeet mun päähän, niinku muutkin.
Mua häirihti hieman, ku mun ja Billin tuolit oli niin lähekkäin. Miks ne aina laitto ne niin lähekkäin..?
Vilkasin Billiä, ku se istu omalle tuolillensa mun viereen. Se vilkas mua, mutt ei sanonu mitään. Vein mun katseen pois siit mun kitaraan, ja alotettiin sit levyttää.
Ekana me soitettiin Übers Ende Der Welt, ja sitten Totgeliebt, Heilig, Spring Nicht...
Sit me soitettiin Reden, ja ah... Tuntu jotenkin nolostuttavalta nytten, ku ajatteli sitä lauluu, ku se kerto musta ja mun yöllisestä seikkailusta.
Mun onneks pari tuntuu kulu nopeesti studioll, ja levytyksen jälkeen, Bill oli onneks tyytyväinen.
Ku me puhuttiin sen jälkeen tän kertasesta, mä olin normaalii hiljasempi...

Vihdoin ku päästiin taas kämpille, mä tarttesin ekana juomista. Mulla oli hirvee jano.. Tai no.. Se oli osittain teko syy päästä pariks sekunniks eroon muista. Otin mun mukiin vettä, ja istuin pöytään. Join sitä hiljalleen, ja äkisti Georg tuli oman mukinsa kanssa mun vastapäätä.
Vilkasin sitä mun kulmien alta, ja join hiljaa.
" Kuules Tom.. Mä en syytä sua mistään mitä eilen illall tapahtu.. Mä vaan haluun tietää." Georg sano, ja katsahin sitä uusiks.. " Ku mä en itekkään tiiä.." mutisin ja join raikkaan, kylmän veden loppuun.
" Mitenni? Itehän sä olit siin Billin pääll, ja su.." " En. Mä en suudellu Billiä.. Mutt luultavasti niin ois käyny jos te ette ois tullu just sillon..." keskeytin Georgin.." Onneks..." jatkoin lähes äänettömästi..
Georg nyökkäs mulle. " Mä vaan en tiiä, miks ylipäätään olin tekemäss sitä." sanoin Georgille, ja katoin lattialle sivuun. En todellakaan kehannu kahtoo sitä nyt.
" Kuule Tom.. Mä arvelen yhtä juttuu mutt..." Georg mumis.. " No?" " En mä tiiä.. Unoha.." " Eiku sano nyt. Jos sull yhtään on mitään ajatustakaan täst, ni anna tulla." Sanoin sille ja katoin sitä..
" Mutt..ähh..okei.." Georg mumis, ja katoin sitä odottavasti.
" Tom, ootkohan sä rakastunu omaan veljees?"

--

Noniin, täss se taas nähtiin. En mä pysty pitää näppejäni eross täst, jos jätän sen johonki suht' jännittävään kohtaan :')Mutt, jatkanpa tänään myöhemmin viell kai^^ Jatkoa odotellessa, voitte kommentoida tätä^^