-KertojaPoV-

Tytön hiukset liehuivat tuulessa kevyinä, vapaina.
Yksinäinen kyynel pyyhkiytyi poskea pitkin vinosti tuulen johdattelemana leukapieleen, siitä kaulalle. Huokauksen vaimea ääni värähteli ilmassa päästessään ulos.
Veden kohina kaikui taustalla, iskeytyessään kallioon kaikuvasti ja putosi sitten takaisin sinne minne kuuluikin.
" Miriam "
lämmin ääni sanoi tytön takaa ja hän hätkähti kääntäen katseensa salaman nopeasti taakseen.
Mimi kohtasi lämpimän, pahoittelevan ja vaitonaisen hymyn ruskeiden ystävällisten silmien korostamina.
Hän ei vastannut mitään, kietoi vain käsivartensa polviensa ympärille ja vei katseensa eteensä, pyyhkien kosteita poskiaan kämmenselällään.
" Mitä sulle kuuluu?"
Mimin ei tehnyt mieli vastata, mutta olisi epäkohteliasta jättää vastaamatta, sillä eihän heistä kumpikaan ollut syyllinen tilanteeseen. Vain heidän isänsä.
" Ihan... Hyvää, kai."
Mimi vastasi lopulta, yrittäen pitää äänensä vakaana, vaikka se oli lähellä särkymistä.
Mies nyökkäsi ja istuutui tytön vierelle.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään, istuivat vain hiljaa ja katselivat järvelle.
" Tomkin käy täällä usein. Mä oon ollu pari kertaa mukana, ja nytkin luulin sen tulleen tänne, mutta löysinkin sut." Bill sanoi varovasti, toivoen että ei säikäyttäisi tyttöä aloittamalla puhumaan Tomista.
Tyttö vain nyökkäsi hiljaa, vastaamatta mitään ja laski katseensa sammaleeseen.
Kummastakin tuntui varsin hämmentävältä olla toistensa seurassa. Bill oli tottunut juttelemaan Mimille Tomin tyttöystävänä -sellaisena tyttöystävänä joka kesti pidempään kuin yhden yön- kun tämä oli heillä kylässä, mutta nyt kaikki olikin toisin; tyttö oli hänen sisarensa. Bill ei halunnut mainita asiaa, sillä se oli varmaan yhtä arka aihe Mimillekin kuin Tomille, vielä, vaikka oli kulunut jo viikko tapahtuneesta. Mutta eihän sellaiseen paljastukseen voinutkaan sopeutua nopeasti.
Bill olisi halunnut jutella kolmestaan, sisaruksina, mutta Tom ei ollut helposti suostuteltavissa, eikä Bill ollut Miriamiakaan tavoittanut.
Bill huokaisi ja pudisteli päätään.
" Mimi kuule.."
" No?"
" Suostuisitko sä.. Juttelemaan kolmestaan...? Sä, mä ja Tom. Mun mielestä meidän pitäs puhua."
Billin oli pakko sanoa se, vaikka huomasikin tytön jäykistyvän ja jännittyvän jokaiselta lihakseltaan. Mies malttoi pitää suunsa kiinni ja istua vielä hetken takamuksellaan, odottaessaan toisen vastausta.
" Bill, mä... Mä oon samaa mieltä.. Vaikka.. Mä en tiedä kannattaako se."
tyttö sanoi tuoden katseensa toiseen, katsellen häntä katseellaan. " Mä en tiedä oonko valmis, tai haluuko Tom edes nähdä mua, mutta.. Mun on pakko. Meillä on asiat kesken ja.. Meidän kaikkien pitää totutella tilanteeseen." Mimi jatkoi ponnistaen ylös jaloilleen ja katsoi Billiin, odottaen että tämäkin pääsi ylös ja lähti sitten raahustamaan poispäin rannalta.
" Pitäsköhän.. Mun soittaa Tomille?" tyttö mumisi hiljaa sipaisten hiukset korvan taakse.
Bill nyökkästi kannustavasti. " Tom varmaankin vastaa sun soittoon. En uskoisi samaa, jos mä soittaisin."

-TomPoV-

Pyörittelin puhelinta kahvilan pöydän punertavanruskealla, tummalla pinnalla.
Vilkaisin tarjoilijaan, joka laski kahvikupin pöydälle ja nyökkäsin kiitokseksi.
Huokaisin pudistellen päätäni ja työnsin puhelimen loitommalle ja otin kahvikupin nenäni eteen.
Kohotin sen huulilleni ja join pitkän, varovaisen kulauksen polttamatta suutani kuumuuden takia. Kofeiini tuntui piristävältä raskaan aamupäivän jälkeen.
Katseeni siirtyi hetkessä puhelimeen, joka alkoi väristä ja soida pöydän pinnalla. Kurtistin kulmiani.
Eikö missään saa olla hetkeäkään rauhassa?
Bill ja Gustav kyyläävät kotona, varmaan varmistavat etten yritä itsemurhaa, mukaan lukematta Georgia, joka kävi aina välillä meillä ja yritti väkisin piristää hölmöillä tempauksillaan.
Aika mies, naimisissakin ja kohta varmaan lapsikin, mutta silti tekee jekkuja. Aikuistuisi mokoma.
Nyt sitten puhelimitse!
Nappasin puhelimen lopulta käteeni kahvikupin tilalle ärtyneenä, ja silmäni pullistuivat melkein ulos päästä.
Helvetti.
Se-on-Miriam
Nielaisin ja kohotin puhelimen korvalleni äänen kadoten nielaisun mukana olemattomiin.
" Tom, ootko sä siellä?" Mimin kirkas, hieman pelokas ääni kysyi kun en saanut mitään ulos suustani.
" J-Joo " änkytin tahtomattani. Voi saakeli, Tom, kuulostat ihan pikkupojalta.
Mimikin oli hetken hiljaa. Aloin pureskella huultani jännittyneenä. Mitä hän halusi?
" Mä.. Tuota.. Mä haluisin jutella sun ja Billin kanssa."
Ilmeeni synkkeni hetkeksi. Saamarin Bill.
" Onko Bill sun kanssa?" kysyin ääni madaltuneena.
" Eeh... On " tyttö vastasi epäröiden, tietämättä kannattiko kertoa.
Murahdin. Bill oli sitten etsinyt Mimin käsiinsä, suostuttelisi ensin hänet keskusteluun mukaan ja sitten pyytäisi Mimiä suostuttelemaan minut. Törkeää Billiltä. Hän oli itsekäs. Hän tietäisi etten voisi kieltäytyä Mimin anoessa. Bill ajatteli vain itseään, hän se tässä halusi jutella, pakotti toiset mukaan, jotta itse saisi paremman mielen. Eikö kukaan saisi omasta tahdostaan kärsiä hetkeäkään?
" Tom...?"
" Mä oon täällä yhä." vastasin melkeinpä tylysti.
" Oh, hyvä.. Niin tuota, suostuistko sä tapaamaan?" Mimi kysyi, ja höristin korviani, kun olin erottavani hänen äänestään pientä toivonkipinää.
" Mimi... " ähkäisin hiljaa.
" Haluatko sä itse tavata mut vai vaan Billin takia?"
Arvasin.
Mimi meni hiljaiseksi.
" Molempia." tyttö vastasi hiljempaa ja loin katseeni kattoon huokaisten.
" No, kai mä voin. Mutta vaan itseni ja sun takia, en Billin anomisen takia. Nähdään meillä." murahdin ja suljin puhelun samantien, sallimatta tytölle tilaisuutta vastata. Ponkaisin itseni tuolilta ylös ja tein tietäni kotia päin.
Luultavammin vain nirhaamaan sydämeni entistä pahemmin.

-MiriamPoV-

Sydämeni hakkasi hullun lailla rinnassa, tuntui että se pomppaisi ulos hetkenä minä hyvänsä. Suutani kuivi ja käteni tärisivät hermostuksesta.
Yritin vakuutella itselleni, että tein oikein kun suostuin Billin pyyntöön ja lupauduin tapaamaan Tomin saatuani hänet ensin suostumaan.
Bill oli herttainen.
Hänet oli niin helppoa kuvitella, ei pelkästään kuvitella vaan tietää ja hyväksyä omaksi isovelipuolekseen, mutta samoin ei ollut hänen kaksoisveljensä kanssa. Henkilön, jota rakastaa täydestä sydämestään aivan väärällä tavalla kuin oli sallittua, Tomia, ei sisaruksena, vaan elämänsä rakkaana.
Sydämessäni vihlaisi nähdessäni heidän kotinsa.
Muistin niin elävästi ensi hetken kun näin Tomin, juuri tässä, missä nyt seisoin, heidän kotinsa edessä kadun varressa. Paikassa, jossa liukastuin sohjoisessa lumessa ja kastelin vaatteeni, lopulta pyörtyen Tomin vahvoille, lempeille ja vakaa otteisille käsivarsille.
Kaipaus huokui huokauksena ulos suustani.
Ei Miriam, unohda hänet. Hän on veljesi. - Mutta vain puoliksi, hoin itselleni sisäisen ääneni kieltäessä tunteitani.
" Mimi? Mikä on?"
Hätkähdin vieden katseeni Billiin. Hänen tummista silmistään näki huolen. Huolen minun puolestani.
" On, olin vain ajatuksissani." selitin pikaisesti ja vedin syvään henkeä oven edessä, juuri kun Bill aukaisi oven minulle ja tunsin miellyttävän viileän sisäilman henkäisevän kasvoilleni, lähes polttavan kuuman auringon porottaessa selkäni takana.
Jätin kenkäni eteiseen ja etsin jo katseellani häntä. - Tomia.
" Tule." Bill melkein kuiskasi viereltäni ja johdatti minut perässään Tomin huoneelle.
Kävellessäni olohuoneen poikki muistin miten olimme pelanneet Twisteriä tässä huoneessa. Pieni hymy käväisi huulillani.
" Miten sulla ja Amandalla menee?" kerkesin kysymään juuri ennenkuin saavuimme Tomin huoneen ovelle. Bill kääntyi puoliksi minuun päin ja hymyili leveästi.
" Hyvin, me muutetaan lauantaina yhteen."
Nyökkäsin hänen vastaukselleen ja sitten Bill jo työntyikin veljensä huoneeseen koputettuaan ensin oveen.
Inahdus karkasi suuni perältä nähdessäni Tomin sekaisen katseen minussa.
En kyennyt sanomaan mitään, olin selvästi yliarvioinut itseni. Tajusin Billin tuijottavan meihin molempiin vuorotellen, ja aloin empiä oliko tämä sittenkään vielä hyvä idea.
Palautin katseeni Tomiin, ja hypähdin hänen luodessa minuun vihaisen katseen.
Mitä minä olin tehnyt?!

[ Osa 12, olkaa hyvät. ]

~ Noniin, ensiksi syvät pahoitteluni. En ole ilmoitellut itsestäni, saatikka laitellut uutta osaa aikoihin. Ja syyksi en voi tällä kertaa pistää mitään muuta kuin oma laiskuuteni.
~ Laittelin pienen uudistuksen tarinaan. Elikkä nykyisin alan kirjoittamaan myös muiden kuvakulmasta, enkä vain Tomin tai kertojan. Myös Mimi ilmenee tarinoissa, hänen ajatusmaailmaansa päästään paremmin, ja saattavatpa Bill ja muutkin kumppanit poiketa siinä roolissa.^^ Sekä myös nuo ilmoitukset, milloin kertoja vaihtuu, niin on helpompi pysyä mukana.
Toivottavasti osa oli kommentin arvoinen!