Epäonnistuminen:

Värähdin ja raotin silmiäni jonkun ravistellessa minua aamusta. " Georg.. Mitä sinä nyt?" mutisin unisena ja kömmin istumaan vuoteelle. " Meidän täytyy lähteä, jos muistat." hän sanoi ja sittne muistin. Tänään menisin naimisiin Tomin kanssa, ja voisimme elää yhdessä ikuisesti.
" Onko Tom hereillä? Haluaisin nähdä hänet…" sanoin etsien katseellani jotain huoneestani. " Bill, tiedäthän sinä ettette saa nähdä toisianne ennen seremoniaa." Georg sanoi ja taputti minua olalle.
" Puehan nyt niin lähdetään." hän sanoi ja lähti huoneestani. Huokaisin ja nousin ylös.
Otin vaatteeni ja puin ylleni nopeasti ja sijasin vuoteen.

Pakkasin matkalaukkuni vaatteillani, sillä ne lähtisivät mukaan häämatkalle. Vein sen alakertaan hiljaa, ja palasin ylös hakemaan toisen laukkuni. Pysähdyin Tomin huoneen ovelle, ja seisoin siinä hiljaa.
kohotin käteni oven kahvalle, ja olin aukaisemassa, kun pudistin päätäni. Laskin irti kahvasta ja menin huoneeseen ja otin toisen laukkuni mukaani. Vein senkin eteiseen ja menin keittiöön.
Söimme hiljaisina keittiössä, ja olin hermostunut. Naputtelin pöydän pintaa sormillani ja sähelsin kaikkea.. " Rauhassa Bill." äitini sanoi ja vein katseeni häneen kun hän tuli keittiöön.
" Mutta entä jos häät epäonnistuvat? Minulla on huono tunne tästä.." sanoin hänelle värähtäen. " Kultaseni, kyllä häät onnistuvat. Ihan varmasti." hän sanoi ja halasi minua lempeästi. Rutistin häntä hellästi. " Kutsuitteko isänne?" äitini kysyi ja menin hiljaiseksi. Palasin mielessäni ajassa taaksepäin sairaalalle, ja sitten kämpällemme. Isämme löi minua, ja kidutti Tomiakin. Värähdin. " Voi ei! Unohdin.." sanoin ja ristin sormeni selkäni taakse.. En halunnut äidin saavan tietää siitä mitä isä oli tehnyt meille, siksi valehtelin. Äitini nyökkäsi. " En kyllä usko, että hän olisi muutenkaan kerinnyt sinne.. Hän on niin kiireinen.." äitini sanoi ja nyökkäsin hiljaa..
Menimme pian eteiseen ja lähdimme Georgin kanssa toiselle asunnolle, joka oli hieman syrjemmällä Leipzigissä kuin tämä asunto.

Saavuttuamme asunnolle. Jätin matkalaukkuni taas eteiseen, ja menin takapihalle terassille. Istuin alas ja hengitin syvään raikasta ilmaa. Suljin silmäni ja kuvittelin Tomin vierelleni.
Minulla oli niin ikävä jo häntä.. Aukaisin silmäni tuntiessani jonkun istuvan vierelleni ja luulin sen olevan Tom, mutta Georg se oli. Hymyilin hänelle pienesti ja vein katseeni eteeni. " Jännittääkö?" hän kysyi. Nyökkäsin. " Uskon sen.. " Georg sanoi ja istuimem sitten hiljaa.
Lopulta lähdimme sisälle. Kaivoin matkalaukustani asuni. Katselin sitä hiljaa. Valkoinen kaulunpaita, musta takki ja mustat suorat housut. Niin, ja sininen solmio.
Otin mustat, kiiltävät kengät laukustani ja asetin ne eteiseen. Jätin asun makuuhuoneen kaapin oveen roikkumaan, ja lähdin sillä välin suihkuun.
Riisuiduin rauhassa ja aukaisin suihkun. Kiljahdin kylmän veden ropisten niskaani, ja käänsin hanaa nopeasti lämpimän puolelle. Pian sain ihanan lämpimän suihkun.
Viivyin pitkään suihkussa, ja peseydyin huolella. En halunnut haista, sillä kaiken piti olla täydellistä tänään. Otin pehmeän puhtaan pyyhkeen kaapista, ja kuviasin itseni. Jätin sen lanteilleni roikkumaan, ja harjasin hiukseni. Mietin, meinasikohan Tom pitää lippistä kappelissakin…  Vedin harjaa läpi hiuksieni, kunnes ne olivat sileät ja suorat. Pöhötin niitä hiukan, etteivät ne olisi ihan lättänät, ja suihkutin hiuslakkaa.
Sitten kaivoin esiin meikkini, ja laitoin tasaisesti mustaa meikkiä silmiini.

Pian olin valmis, ja kävelin makuuhuoneeseen. Puin bokserit jalkaani, ja sitten vedin asun housut ylleni. Palautin pyyhkeen kylpyhuoneeseen, ja otin kauluspaidan. Napitin sen siististi, rauhassa, ja otin solmion. Aloin laittamaan sitä kaulaani, ja se osoittautuikin vaikeaksi. Enhän minä ollut ennen solmiota laittanut. " Georg!" huikkasin muualle ja pian Georg tuli huoneeseen. " Osaatko laittaa solmion?" kysyin häneltä epätoivoisesti ja hän naurahti. " Tottakai. " Hän sanoi hymyillen ja laittoi solmioni kuntoon. " Kiitos." sanoin hänelle ja taputin häntä olkapäälle. "Olet paras bestman maan päällä." sanoin hänelle hymyillen ja hän vain nyökkäsi minulle ennenkuni lähti. Otin takin ja vedin sen ylleni.
Kävelin peilin eteen, ja katselin itseäni. Asu sopi hyvin, mutta en tuntenut oloani siksi henkilöksi, joka menestyi bändinsä kanssa maailmalla, ja jota monet fanit ihailivat. En tunenut oloani Billiksi siinä asussa, mutta se oli kestettävä. Vedin sukat jalkoihini ja kävelin eteiseen. Laitoin kengät jalkaan, ja kohta Georg tuli mukaani. Hänellä oli myös musta asu, jonka alla oli valkea kauluspaita ja tummanvihreä solmio.
Hymyilin hänelle, ja pian tilaamamme taksi tuli pihaan.
Nousimme sen kyytiin ja lähdimme kappelille päin.

Katselin ikkunasta hiljaa ovi lipuvia, niin tuttuja maisemia jo. Luettelin paikkojen nimiä mielessäni, ja muistelin lapsuuttani. En voinut uskoa tätä. Niistä oli jo niin monta vuotta, mutta musitin ne silti niin tarkasti. Ja nyt olin jo menossa naimisiin. " Bill." Georg sanoi, ja vein katseeni häneen. " Hyvää syntymäpäivää." hän sanoi hymyillen ja hymy kohosi huulilleni. " Kiitos." sanoin hänelle hymyillen ja vein katseeni ulos.
Hiljalleen, kurtistin kulmiani, ei näin pitkä matka kappelille ollut, eikä me oltu kyllä oikealla tielläkään. Olimme jossain metsä tiellä, kylän laidalla. " Anteeksi, mutta nyt olemme väärässä paikassa." sanoin kuskille ja hän pysähtyi. " Ei vaan ihan oikeassa." hän sanoi, ja silmäni laajenivat. Katsahdin Georgia ja hän oli tajunnut saman kuin minä.
Kuskimme hyppäsi autosta ulos ja aukaisi oven minun puoleltani. " Ulos! Molemmat!" hän sanoi ja nousin kyydistä ja tuijotin häntä murhaavasti. " Aavistin jo aamulla että jotain tapahtuisi vielä!" mutisin, ja katsoin häntä, miestä, jota nykyään vihasin. Omaa isääni.
" Niinkö? Nokkelaa." hän mutisi omahyväinen virne naamallaan ja kaivoi aseen taskustaan. Värähdin, ja Georg seisoi rinnallani.
Hän tuli lähemmäs meitä ja Georg yritti lyödä häntä, mutta hän väisti ja äännähdin. Hän tarttui käsistäni ja veti ne selän taakse, ja piti asetta kyljessäni. Yritin rimpuilla irti, mutta hän tiukensi otettaan.
" Mene." isäni sanoi Georgille ja osoitti häntä nyt aseella. Georg lähti mutisten liikkeelle, ja yritin pistää vastaan isälleni, kun hän tyrkki minua eteenpäin.
Tein äkkipysäyksen ja työnsin hänet selälläni puuta vasten. Isäni äännähti ja pudotti aseensa, jonka otin ja viskasin metsään.
Se oli virhe.
Isäni tarttui minua jalasta ja kaatoi maahan. Ilmat lensi pihalle keuhkoistani, ja haukoin henkeäni, kun isäni lähestyi Georgia. Yritin kompuroida pystyyn, mutta oli vaikea hengittää.
He alkoivat tapella. Katsoin kun Georg ja isäni tappelivat, kun he löivät toisiaan nyrkeillä, ja saivat naamruja, ja veri lensi. Georgilla tuli verta nenästä, ja isäni toinen silmä alkoi sinertää mustelmasta.
Lopulta isäni pääsi voimakkaampana yläpuolelle, ja hän iski nyrkkinsä Georgin mahaan, ja Georg kaatui maahan tuskasta.
" Georg!" huusin ja nousin ylös, mutta isäni potkaisi minut maahan. Inahdin kivusta, ja yritin pidätellä kyyneleitä. Kompuroin hiljalleen pystyyn, ja lopulta kun pääsin ylös, tunsin iskun takaraivossani. Äännähdin, kadotin tasapainoni ja kaaduin naamalleni maahan, ja hiljalleen kaikki meni mustaksi.

Kun heräsin, löysin itseni sidottuna tuolista, ja päätäni särki pahasti. Katsoin ympärilleni. Olin jossain vanhassa hirsimökissä, mutta en tuntenut paikkaa.
Suoristauduin nopeasti. " Georg! GEORG!" huusin, mutta kuulin tuhahduksen takaani. " Hän pääsi livistämään, mutta eipä sillä niin väliä." kuulin isäni matalan äänen ja pian hän tuli näkökenttääni, kun hän istui vastapäätäni. " Odota vain kun hän kertoo muille, niin olet mennyttä!" huusin hänelle päin naamaa, mutta hän alkoi nauramaan. " Siitä vain. Ei sillä ole merkitystä sinulle, sillä kun sinut löydetään, jos löydetään, olet jo syömässä multaa." hän sanoi virnuillen, ja hätkähdin. " Meinaatko tappaa minut?" kysyin häneltä hiljaa, ja hän nauroi itsekseen.
Katsoin kun hän nousi ja laskin katseeni alas. Katselin pukuani, joka oli likainen, ja rikkoontunut.
- Tom…. Toivottavasti olet kunnossa….- ajattelin hiljaa, ja suljin silmäni…..

Georg juoksi kuin hullu kappelille päin, ja tarkkaili kelloaan. Seremonia alkaisi aivan pian, ja hänen täytyisi keritä sinne. Georgin kasvoilla oli kuivunutta verta, ja ne olivat naarmuuntuneet tappelusta.
Puku oli rähjääntynyt, ja kaamean näköinen.
Georg ryntäsi kappelin ovesta sisään, ja eikä hiljentänyt vauhtiaan käytävällä, vaikka häävieraat katsoivat kummeksuen. Hän juoksi alttarille Gustavin ja Tomin luo. Tom oli hermostunut, ja huolissaan. Hän ei tiennyt, missä Bill viipyi, miksi tämä ei ollut jo alttarilla. Sitten hän huomasi Georgin, ja hänen silmänsä laajenivat. " Georg! Missä Bill on?" Tom kysyi nopeasti, ja Georg yritti saada hengityksensä tasaantumaan ennen kuin puhui. " Tom… Isäsi hän.. hän nappasi Billin matkalla.. Hän tekeytyi taksikuskiksemme ja vei meidät metsään.. En tiedä missä Bill on, mutta isälläsi ei ole hyvät mielessä.." Georg selitti nopeasti ja hyvin hiljaa, etteivät häävieraat kuulisi.. Tom katsoi Georgia silmät järkytyksestä laajentuneina, lopulta viha nousten kasvoille, peittäen huolestumisen taakseen." SE PERKELEEN UKKO!" Tom huusi puristaen kätensä nyrkkiin. Vieraat alkoivat supista keskenään ja ihmetellä, ja kaksosten äiti meni Tomin luo. Hän kysyi mitä oli tapahtunut, ja Tom selitti kaiken alusta lähtien. Heidän äitinsä katsoi Tomia lopuksi järkyttyneenä, ja viha kyti sen takana, sen näki silmistä. Pian kaikki häävieraat tiesivät asiasta, ja lopuksi se meni poliisin tietoon, heidän, ja Tomin lähtien etsimään Billiä.

Minä kiduin tuolissa, nestehukasta kärsien. Isäni oli lähtenyt jonnekkin, ja jättänyt minut tänne pimeään, pelottavan oloiseen mökkiin, missä ties mitä saattaisi tapahtua..
Hätkähdin oven käydessä, kun isäni tuli takaisin. Hän näytti ärtyneeltä, ja nielaisin. Tästä ei koituisi hyvää.
Hän marssi luokseni, ja katsoin häntä, peittäen pelkoani.
Inahdin hänen lyödessä minua kasvoihin nyrkillä, ja kasvoni kääntyivät iskun voimasta. "ähh.." äännähdin tuntiessani iskun pallealla, ja ylävartaloni yritti käpertyä kasaan ilmojen lentäessä pois keuhkoista, mutta köydet estivät sen. Hän hakkasi ja hakkasi minua, ja joka kerta, kärsin entistä enemmän, ja toivoin Tomin löytävän minut pian..
1460019.jpg