" Noniin, aloitetaankos sitten?" Bill kysyi vilkuillen ovelle, kunnes joku soitti ovikelloa. " Vihdoin." mustahiuksinen mies henkäisi ja nousi lattialta rientäen avaamaan. Gustav katsahti ovelle hymähtäen, ja vilkaisi toisia hymyillen. " Tom, oikea käsi punaselle." vanhin miehistä komensi. " Täh, mitä? .. Ai, joo." hoppari mumisi ja vei katseensa peliin, nousten sitten nojatuolista ja painoi kätensä punaiselle täplälle. Tom oli jäänyt hiukan kateellisena katsomaan Billin ja tämän tyttökaverin suutelemista eteisessä, kunnes nämäkin lopulta liittyivät peliin, kun Gustav pomotteli toisia. Mimikin oli mukana pelissä, tällä oli vasen käsi punaisella, vasen jalka vihreällä ja oikea jalka vihreällä. Tomilla oikean käden punaisen lisäksi tällä oli vasen jalka keltaisella ja vasen käsi sinisellä. Siihen kun vielä laittaa Billin ja tämän tyttökaverin Amandan, niin tulee aikamoinen solmu.
Bändin rumpali vain nauroi ja virnisteli vieressä, kun toiset yrittivät epätoivoisesti selvitä. " Ja sitten.. Tom, sun vuorosi." Gustav mumisi pyöräyttäen laudan viisaria ja se osoitti oikea käsi keltaiselle. Tom huokaisi tuskissaan ja mietti keinoa, kunnes tämän piti yrittää kurkottaa Mimin ylitse keltaiselle täplälle. " Et yllä." Amanda virnisti hopparille kiusallaan, ja tämä vain virnisti takaisin, kurottaen sormenpäillään täplälle, kunnes Amanda kiljaisi menettäessään tasapainonsa itse, ja koko nelikko rymähti nurin pölypilven vain kohotessa ilmoihin.
Gustav repesi nauruun ja kolautti päänsä siinä hässäkässä pöytään, jolle sitten loppu porukka rupesi nauramaan viimein, jos ei jo aikaisemmasta.
Tietystihän, Tom löysi itsensä alimmaisena, ja tietysti, Mimi oli tämän päällä. Kitaristi katsoi tytön silmiin yläpuolellaan hymy huulillaan tilanteesta, ja tyttökin tirskahti huvittuneena, vilkaisten toisiin, jotka olivat vielä osittain heidän yläpuolellaan, osin vieressä, kuin solmuna.
Tomkin vilkaisi toisiin, kun näillä kaatuminen johti lempeään suudelmaan. Tom tunsi olonsa vaivaantuneeksi toisten siinä ollessa vieressä, ja varsinkin kun itse sattui olemaan vielä Mimin alla, eikä tyttökään pääsisi ylös ennen kuin toiset nousisivat. Hoppari toi katseensa takaisin tyttöön, ja nielaisi pienesti katsoessaan tämän silmiä. Mimi vuorostaan puri huultaan hiljaa, vieden sitten katseensa pois hetkeksi Tomin tummista silmistä, mutta palautti katseensa pian takaisin.
Tytön ollessa päällä, hän toi kasvonsa lähemmäksi ja Tom tunsi jo tytön huulien hipovan omiaan.
- Mutta sitten, tietystihän Bill ja Amanda päättivät nousta ja lähtivät keittämään kahvit, ja Gustav vetäisi ensin Mimin ylös ja sitten kitaristin.
Tom huokaisi pienesti, ja auttoi sitten Gustavia raivaamaan pelin lattialta, ja Gustav lähti viemään sen takaisin, mistä ikinä sen olivatkaan ottaneet.
" Et kai loukannu itseäsi?" Tom kysyi sitten Mimiltä vieden katseensa tähän. " En, toivottavasti sä et liiskaantunu mun alla." brunette naurahti hiljaa. " En tietenkään, sä et paina paljoo mitään." Tom hymyili herttaisesti, mutta Mimi vain pudisteli päätään hymyillen samalla.
" Mä varmaan lähen huomenna jo isän luo menemään, et mä oisin tän yön nyt kuitenki vielä, jos musta vaan ei oo haittaa?" tyttö sanoi sitten astuen askeleen lähemmäksi. " Ei susta oo mitään haittaa." Tom sanoi nopeasti, hieman hämmentyneenä.
Mimi nyökkäsi hymyillen hiljaa. " Kahvi on valmis!" Bill huuti keittiöstä, ja hoppari ojensi käden vierellensä, antaen tytön mennä ensin, ja käveli sitten itse perästä.

Ilta kului loppuun, yö tuli, enkä minä viitsinyt mennä nukkumaan omaan sänkyyni, Mimin viereen, vaikka tyttö sanoi ettei se haittaisi. Yövyin sitten yön sohvalla, taas.
Loppujen lopuks, mietin vain yön ajan tyttöä, en nukkunut juuri silmäystäkään.
Terästin kuuloani kuullessani askelia.
" Tom."
Aukaisin silmäni hiljaa ja huomasin Billin istuvan nojatuolissa. Raahauduin istumaan ja haukottelin hiljaa, kunnes katsoin veljeeni.
" Mitä nyt?"
" Sä pidät Mimistä, eikö niin?"
" M-Mitä? Mistä sä tollasta keksit?"
" Com' on, Tom. Se näkyy selvästi." Bill kuiski kallistaen päätään. Laskin hiljaa katseeni lattiaan. Nähtävästi kaikki taisivat tietää sen, mutta entä Mimi itse?
" Mä oon muuttunu, Bill. Uskotko sä sen?" Kysyin hiljaa vieden katseeni ikkunasta ulos, kunnes nousin ylös ja käveli terassille vievän oven luokse, astellen ulos viileään ilmaan, olettaen, että Bill seurasi perästä.
Ja pikkuveli tulikin.
" Mä näen sen, Tom, mutt mä haluun tietää, mikä sut sai muuttumaan?" Bill sanoi tullen viereeni kaiteelle, ja toi katseensa minuun. Katsoi ylös taivaalle tähtiin ja kuuhun.
" Mä en haluu jäädä yksin, Bill." Sanoin rohkeasti. Enää ei tarvinnut kuiskia, koska muut eivät olleet kuulemassa. " Hans meni naimisiin ja sai lapsen. Georg löysi vaimon ja viettää tämän kanssa onnellisia hetkiä nytten. Sä tapailen Amandaa. Gustavkin löytää varmasti kohta jonkun, ja sitten.. Sitten mä jäisin yksin. Enkä mä haluu olla yksin." kerroin laskien katseeni maahan, puristaen kaidetta käsilläni verisuonet pullistuen. " Tom.. Sä et jää yksin. Sulla on aina mut." Bill sanoi laskien kätensä olkapäälleni veljellisesti tukien. " Muut mä haluun tytön. Pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi. Mä en kaipaa enää yhden illan -juttuja. Mä haluun vakavampaa, uskothan sä mua?" kysyin tuoden katseeni Billiin ja värähdin, kun kylmä tuuli puhalsi kylmää ilmaa paitani alle. Mustahiuksinen nyökkäsi hellästi.
" Ja sä haluut Mimin?" Bill kysyi sitten varovaisesti. " Kun.." vein katseeni viimeisiin lumikinoksiin maassa. " Mä en tiedä.. Kun mä näin Mimin ekan kerran muutama päivä sitten, mä en tiedä mikä muhun tuli.. Se vaan, jotain tapahtu täällä." sanoin nostaen käden sydämeni päälle.
Pystyin vieläkin muistamaan sen tunteen, miltä se tuntui, koska se säilyi yhä sydämessäni. Se ei ollut kadonnut minnekkään.
" Sä oot rakastunu." Bill kuiskasi hellästi, ja hymyili hiljaa. Vein katseeni veljeeni epätoivoisena.
" Niinkö sä luulet..? Mä en mahda mitään, tää tunne.. Mä en kestä enää! Mä vaan haluisin kaapata Mimin syliini ja rutistaa päästämättä irti koskaan." selitin innoissani, kuitenkin maltillisesti ja Bill naurahti. Vein katseeni veljeeni hymyillen pienesti.
" Ilmiselvää." solisti sanoi hymyillen. " Nyt sun pitää vaan pitää kiinni Mimistä, älä päästä sitä karkuun." Bill neuvoi kaksoisveljeään, mua. " Mutt.." aloitin nojautuen takaisin kaiteeseen katse maassa. " Mimi sano lähtevänsä huomisaamuna." kerroin huokaisten raskaasti samalla. " Sit sun pitää kertoo tunteistas, ja nopeesti. Muuten sä saatat kadottaa tyttös, ja iäks." nuorempi vastasi suunnaten katseensa taivaalle. " Jos mä en ois tavannu Amandaa, mä en tiiä mitä tekisin." Bill kertoi hiljaa. " Tai ainakin tuntuu siltä." hän naurahti jaksoksi. Hymyilin hiljaa ja käännyin katsomaan ikkunasta sisälle. " Sä oot oikeessa. Kiitti, Bill. Mä en tiiä mitä tekisin ilman sua." sanoin ja vedin veljeni halaukseen. " Samoin.. Isoveli." Bill kuiskasi virnistäen ja naurahin pienesti vetäytyen sitten irti. Ehkä kaikki muuttuskin nyt parempaan päin. Ehkä tai sitten ei.

[ Part 4 of "Erste Liebe". ]

~ Mikä on lempikappaleenne Tokio Hotelilta ja miksi? (:
- Omani on varmaankin An deiner Seite. Sen sanat ovat aina koskettaneet elämääni ja auttaa,
kun kaipaan lohtua. Bill osaa laulaa tunteella kappaleet, ja siksi varmaankin alkujaan ihastuin bändiin. Myös televisiossa ensimmäisinä esitetyt kuten Übers Ende der Welt ja Spring nicht.