Jouduimme heräämään jo aikaiseen, sillä lentomme lähtisi pian. Meillä oli vain vähän aikaa pakkaamiseen ja syömiseen.
Sähelsin joka paikassa, sillä minun piti vielä meikata ja laittaa hiukset ja syödä. Olin jo pakannut, joten syöksyin vessaan.
Laittelin nopeasti hiukset ja meikkasin silmät.
Ryntäsin mökin pieneen keittiöön, ja söin siellä Tomin valmistamaa ruokaa. Oikeastaan, ne olivat vain isoja leipiä.
Tom katsoi höhhötystäni ihmeissään, ja pysähdyin katsomaan häntä. " Mitä?" kysyin hölmistyneenä. " Mikä kiire sinulla on?" hän kysyi. " No lento lähtee kohta ja haluan varmistaa että olen tehnyt kaiken tarpeellisen." sanoin. Tom pudisti päätään hiljaa ja käveli luokseni. Nyt minä katsoin häntä ihmeissäni. " Bill, oelt tarkistanut toimesi jo viidesti. Rauhoitu hetkeksi alas.." Tom sanoi, ja huokaisin. " Mutta saatoin silti unohtaa.. En halua että unohdan jotain matkaltamme 3000 km päähän." sössötin, ja Tom tarttui kädestäni ja veti makuuhuoneeseen, ja pisti minut istumaan.
KAtsoin häntä tyhmänä. " Tom, ei minulla ole aikaa istua nyt.." inisin hiljaa.. " Bill, kuules nyt.."" Tom, minun pitää tarkistaa tavarani ja.." sössötin kun Tom tukki suuni huulillansa. Huokaisin ja annoin olla. Kai Tom oli oikeassa. Suutelin häntä nyt ihan hiljaisena, pölisemättä tai muutakaan ääntä pitämättä. Tom irtautui lopulta ja katsoin häntä hiljaa.. " Hiljenitpäs.." Tom sanoi virnuillen, ja hymähdin pienesti, mutta hymyilin kuitenkin.
Lähdimme lentokentälle puolitoista tuntia ennen lennon lähtöä, sillä piti tehdä vielä kaikki pasiitarkastukset ja muut kentällä.
Niin, kohteemme oli arvioltani 3000km päässä tämän hetkisestä olinpaikastamme. Matkasimme nimittäin Suomeen, tarkemmin ottaen Lappiin. Meillä oli jokin kiva mökki varattuna paikasta nimeltä Salla.
Vuoroni tuli ja kävelin lääpi metallinpaljastimien, ja ne piipittivät. Jouduin palaamaan, ja irroitin vyöni, jossa oli metallia. Kävelin sitten uudestaan, ja nyt se ei piipannut. Sain vyöni pian takaisin, ja laitoin sen ylleni. otin laukkuni, jonka aijoin ottaa mukaan koneeseen, ja odotin Tomia. Hänkin joutui heittämään vyönsä, ja jouduin pidättämään nauruani, kun hänellä oli vaikeuksia pitää isot housunsa yllään. Lopulta Tom käveli luokseni valittaen äskeisestä ja pudistin päätäni hymyillen.
" Älähän nyt.." sanoin hänelle ja otin hänen kädestään kiinni.
Istuimme tuoleille odottamaan koneen saapumista, ja Tom kuunteli sillä välin räppiä kuulokkeistaan. Jouduin piiloutumaan huppuun, kun tiesin että paikalla saattoi olla fanejamme.. Tom ei juuri välittänyt nyt faneistamme.
Kuulin kiljaisun, ja vavahdin paikallani. Tiesin tulleeni huomatuksi. Riisuin hupun päästäni ja tervehdin faneja hymyillen.
Kirjoitin muutaman nimikirjoituksen, ja Tom myös. He ottivat muutaman yhteiskuvankin, ja onnittelivat minua ja Tomia naimisiin menostamme. Kiitimme heitä, ja lopulta saimme rauhan, juuri kun pääsimme koneeseen sisälle.
Etsimme Tomin kanssa paikkamme, ja istuimme pian niille.
Katsahdin ihmisiä, joita tuli koneeseen. Oli outoa istua tälläisessä koneessa, jossa matkusti meille tuntemattomia, kun yleensä lensimme yksityisellä koneella..
Saavuttuamme Suomeen, Sallan lentokentälle, laskeuduimme koneesta ja menimme taas läpi tullien ja metallinpaljastimien. Hekten kuluttua istuimme jo bussissa, joka vei meitä mökille, joka meille oli varattu.
Katselin maisemia ikkunasta, ja olin lumoissani. Kuinka kaunista Suomen pohjois-osassa olikaan. Olihan tämä ensimmäinen kertani täällä, joten tuijotin ulos uskomatta silmiäni. Linja-auto pysähtyi erään mökin kohdalle, kun porukkaa jäi siihen.
Pian jatkoimme matkaa, ja jaksoin vain hämmästellä niitä tuntureita ja järviä.
Huomasin mökkimme pian, ja tönäisin Tomia, joka oli nukkunut koko matkan ajan.
" Herätys Tom. Meidän mökkimme on tuolla." sanoin ja osoitin ikkunasta ulos. Tom heräsi ja mutisi jotain unissaan, ennenkuin katsoi ulos.
Jäimme siinä kohdassa pois, ja raahasimme laukkumme mökille. Aukaisimme oven saamillamme avaimilla, ja menimme sisään. En olult uskoa silmiäni. Mökki oli hulpea.
Heti eteisestä, pääsi suoraan olohuoneeseen, jossa tuli pitkä, punainen sohva vastaan. Siellä oli suuret seinän kokoiset ikkunat, takka, ja iso pyöreä matto, sekä pöytä.
Kävelin eteenpäin, ja tulin keittiöön. Kaapit olivat sileää, kaunista puuta, ja pöydän pinta kiiltävä, kolhiintumaton. Siirryin makuuhuoneeseen, joka oli sisustettu ihanan vihreästi. Vähän matkan päässä siitä oli toinen makuuhuone, jossa oli valkoista ja ruskeaa, ja kolmaskin makuuhuone, jossa oli pelkkää punaista. Löysin lopulta kylpyhuoneen, ja aukaisin oven.
Siellä oli iso valkea poreamme, kaksi suihkua, ja suomalaisten oma juttu - sauna. Katsoin saunaa hetken tutkaillen, ja säätelin kiuasta. Osasin laittaa sen kohta päälle, sillä se näytti oelvan sähkökiuas.
Lähdin kylppäristä. Etsin Tomin käsiini, ja löysin hänet terassilta. Treassi oli iso ja pitkä, sileää puuta, josta ei saanut tikkuja jalkoihin. Katsoi parvekkeelta kivilaatoilla tehtyö lyhyttä polkua joka vei rantaan, ja laiturille.
Kävelin polkua pitkin laiturin päähän, ja istuin siihen. Heitin kengät jaloistani, ja käärin lahkeet ylös.
Laitoin jalkani veteen, joka oli ihanan lämmin.
Tom tuli vierelleni istumaan, ja teki samoin. Istuimme siinä pitkään, kunnes lähdimme saunaan ja vietimme illan saunoen suomalaiseen tapaan..
Joka ilta viikon ajan oli kulunut Suomessa saunoen ja uiden järvessä, sekä kiipeilemällä tuntureilla ja tutustumalla muutenkin Suomen luontoon ja Sallaan. Toki iltaisin, olimme tehneet muutakin kuin vain saunoneet, tiedätte kyllä mitä ;)
Lopulta, tuli viimeinen päivä ja lähdimme Tomin kanssa haikeina mökiltä lentoasemalle..
Saimme odottaa lentokonetta jonkin aikaa, kunnes nousimme siihen, ja lähdimme takaisin Saksaan.
Ikävöin jo Saksaa ja kotiamme, ystäviämme toki, mutta myös ikävöin jo Suomea.. Halusin tulla tänne joskus uudestaan, pidemmäksi aikaa..
Kone laskeutui muutamien tuntien päsätä Saksaan, ja lähdimme taksilla kämpille päin Hampuriin.
Matkaan kului jonkin aikaa, ja lopulta taksi tuli pihaan. Maksoimme hänelle, ja nousimme kyydistä, ja otimme laukkumme.
Georg ja Gustav tulivat vastaan, ja huudahdin iloisena nähdessäni heidät, ja rutistin heitä.
" Oliko hyvä matka? Minkälaista Suomessa on?" he kyselivät. " Aivan mahtava matka. Suomessa on upeat maisemat, ja se mökki.. Ah, haluan sinne uudestaan!" sanoin Tom yhtyen sanoihini.
Raahasimme kassit sisälle, ja näytin valokuvia digikamerastamme Georgille ja Gustaville.
Tom näytti olevan väsynyt matkasta, joten häipyi nukkumaan.
Petyin siitä hieman, mutta pystyin kertomaan yksinkin matkastamme. Georg ja Gustav kuuntelivat mielellään, ja kiinnostuneina, ja se lisäsi haluani kertoa.
Lopuksi, halusin yllättää heidät, ja tein suomalaista perinne ruokaa, jonka repestin olin saanut ongittua mukaani. Tein heille karjalanpaistia!
Georg arkaili vähän, uskaltaako maistaa kuitenkaan, mutta lopuksi hän söi suurella ruokahalulla. Gustavkin söi mielissään, ja Tom veti kuin hullu ruokaa naamaansa.
Ruokailun jälkeen, lähdimme kävelemään Tomin kanssa. Halusin palata Saksan maisemiin, sillä Suomi oli piirtynyt mieleeni tarkasti, enkä meinannut muistaa enää miltä täällä näytti. Kävelimme kaduilla, ja lopulta muistinkin jokaisen puunkin täältä.
Pysähdyimme istumaan puiston penkeille, ja katselimme ympärillemme. Oli ihanaa nähdä tuttuja ihmisiä, olin melkein kaivannut heitäkin, vaikka he olivat tuntemattomia.
Sitten... Hiljattain silmissäni avartui jotain uutta.. Tajusin, kuinka paljon täällä olikaan pieniä lapsia, ja vauvoja.
Katselin, kuinka joku pieni tyttö juoksi luoksemme, ja arvelin hänen iäkseen 3. tai 4.vuotta. Hän antoi minulle jonkin pienen pehmonallen, ja naurahdin lempeästi. Keksin jotain hauskaa nallella, ja tyttö nauroi ihanan kimeästi jutulle. Lopulta hän lähti ja katsoin hänen peräänsä hymyillen. Katsahdin Tomia, ja hän katsoi minua hymyillen. " Ihania tuollaiset pienet lapset." totesin äkisti, ja yllätyin itsekkin hieman sanoistani. " Niin... Onhan ne.." Tom totesi hieman empien, mutta en kuunnellut niin tarkasti että olisin huomannut sitä..
Lähdimme lopulta kotia päin...
Ilta tuli, ja päässäni oli vain pyörinyt se pikku lapsi, se pieni tyttönen. Se, kuinka jotkut pariskunnat työntelivät rattaita edellään, laulellen hiljaa vauvaa uneen.
Istuskelin hiljaa sohvalla Tomin kainalossa mietteissäni, näpräten sormiani.. Tom katseli jotain ohjelmaa televisiosta, johon en itse jaksanut keskittyä.. Huomasin, että minulla oli vauvakuume... Voihan se miehillekkin tulla, eikö?
" Tom.." aloitin varovasti.." Mitä Bill?" Tom kysyi tuoden katseensa minuun. " Mietin vain että.. Tai siis... Minä.. Haluan vauvan." sanoin Tomille hymyillen pienesti ja nostin katseeni häneen, ja huomasin kuinka hän säpsähti selvästi.
" Sinä et halua vauvaa kanssani..." mutisin hiljaa hymy laantuen ja laskin katseeni syliini.. " Mitä? Mutta Bill, siis.. Eihän me voida saada lasta.. Ei kumpikaan pysty synnyttämään.." Tom sönkötti minulle, ja huomasin hänen äänestään lievän järkyttyneisyyden.. " Niin, mutta voisimme adoptoida. Ajattele niitä pieniä lapsia, joilla ei ole vanhempia. Haluan auttaa niitä.." sanoin epätoivoisesti, ja katsoin taas Tomia.. " Bill... Eh... En minä nyt... Oikein tiedä.." Tom sanoi ja mielialani laski nollaan.. Huokaisin.. " Ei sitten.. Mutta miettisit asiaa kuitenkin.." sanoin ja tartuin Tominkäteen jonka vedin pois hartioideni ympäriltä. LAskin sen alas ja nousin ja hävisin vähin äänin yläkertaan....
*hali*
Kommentit