"Et viittis taas valittaa. Sä lauloit hyvin ja me soitettiin hyvin. Eli levytys meni mainiosti. Oisit kerranki tyytyväinen!" tuhahin Billille.
Me oltiin tuloss studiolt levyttämästä just, ja se oli menny nappiin, kaikkien muitten paitsi Billin mielest.
Bill sano ett se laulo muka surkeesti tänään. Se ei ollu ollenkaan tyytyväinen.
" Sama mitä te sanotte, mä olin surkee, ja piste." Bill mutisi laittaen kädet puuskaan rintakehälleen.
Vilkasin sitä etupenkillä, ja huokasin. Pyöritin mun silmii. " Mä en jaksa nyt kiistellä tästä." mumisin ja kattelin keskittyneen tietä, samall ku ajoin kämpille.
Sammutin auton ja nousin kyydist avaimet kädess ja pamautin oven kiinni, vähän turhanki kovaa.
" Hei Tom, ota iisisti, älä nyt riko autoos." Gustav sano vilkasten mua kummastuneen.
Minkäs mä sille mahoin, ett mua otti nyt niin pahasti päähän Billin käytös.
" Whatever, mä haluun nyt olla yksin." murahin ja tallustelin ovelle ja aukasin sen avaimilla.
Jätin kengät siihen oven luo ja marssin omaan huoneeseeni ylös.
Pamautin oven kiinni, ja heittäydyin sängylle.
"Samperi vieköön Billiä.." mutisin huokasten raskaasti.

Joo, eli tervetuloo taas lukemaan mun elämästä. Tääll on siis Tom, moi vaan.
Eli me tultiin siis just levyttämäst, ja Bill ei ollu ollenkaan tyytyväinen suoritukseen. Siks me saatas huomennaki raahautuu sinne levyttää uusiks, jotta Bill ois "parempi".
Ja arvatkaa huvittaako mua? Ei todellakaan just nyt. Siis totta kai mä rakastan musiikkii ja sen tekemist, mutt ku huomenn pitäs olla studioll jo 12 aikaan!!
Enhän mä pysy hereill sillon viel, kuka pysyis? No Gustav joo..
Ei siin muuten mitään vikaa, se aikane herätys vaan.
" Tom, ootko sä siell?" kuulin äkisti mua kysyttävän mun oven takaa. Makasin mahallani mun sängyll, ja käänsin pääni ovelle päin. " Joo..." mutisin, ja ovi aukes. Bill tuli sisään ja sulki oven.
Se istu mun pöydän ääreen tuolille. Kohotin toista kulmaani odottavasti.
" Joo tuota.. Sori...Kai mä vähän ylireagoin mun lauluu.. Ei se niin paha ollu.. Mutt silti se ei ollu parhaimpii, ja siks haluun huomenn ottaa uusiks.." Bill selitteli. "Jaha. Selvä se." mutisin ja käänsin mun kasvot takas seinään päin ja suljin mun silmät.
" Tom..Ootko sä okei?" Bill kysy äänest huokuen hieman huolestuneisuutt. " Oon. Oon vaan väsyny." tokasin sille.. "O-okei sit..." Bill sano kuulostaen hieman loukatult, ja nous ylös kävellen ovelle, ja astu ulos.
" Hei Bill oota!" huikkasin sen perään, ja raahauduin istuu osittain, mutt Bill oli jo hävinny alas.
Huokasin. " Ei mua väsytä.. En tiiä vaan mikä mulla on.."

Lopult ku olin kuitenki nukkunu pari tuntii, menin alakertaan.
Kävelin olohuoneen poikki. Georg ja Gustav tölläs jotain musiikkikanavaa, kunnes huomasin itekki, ett sieltä tuli meidän kappale Spring nicht. Kohotin kulmiini hieman yllättyneen, en ollu aikasemmin viel nähny sitä telkkaris.
Jatkoin matkaani keittiöön.
Huomasin Billin istuvan keittiön pöydäss, ja juovan teetä mukistaan, kattoen lasittunein silmin eteensä.
Katoin sitä otsa kurtuss, ja heilautin kättä sen silmien edess.
Bill räpytteli silmiinsä muutaman kerran, ja kahto mua sit tyhmänä. " Mitä?" " Mitä sä mietit..?" kysyin silt.
" En mitään.." Bill sano ja joi teetänsä.. Nyökkäsin sille hitaasti, ja otin sit kaapist itelleni mukin.
" Sori Bill.. En mä tarkottanu olla niin töykee aikasemmin.." mumisin samall, ku kaadoin mun mukiin kuumaa vettä..
Laskin sen sit pöydälle Billin vastapäätä, ja istuin tuolille. Laitoin teepussin likoomaan siihen, ja vilkasin Billii sivusilmäll.
" Kyll mä ymmärrän.. Kaikki on sellasii väsynein..." Bill mumis mukinsa takaa. " Mutt kun..." alotin, mutt jäin empii, selittäsinkö, vai enkö. Tai osaisinko ees selittää.." Mutt kun mitä..?" Bill kysy, ja tunsin sen tunkeutuvan katseen itessäni. " Mä en ollu väsyny... Mua ei ees väsyttäny.. En mä tiiä mitä se sit oli..." mutisin ja nostin teepussin pois mukist ja laitoin sen roskikseen. Laitoin siihen hieman sokerii, ja siemasin sitä sitte varovasti, varoen polttamasta mun suuta.
Bill kallisti hieman päätään, aina ku ei ymmärtäny täysin.
" Mä en osaa selittää sitä.. Se vaan oli jotain.. Outoo.." selitin sille ja join sit teetä mukistani.
Bill nyökkäs mulle.. " Okei.. Mä luulen tietäväni mitä sä tarkotat.. Tai no.. Nii, jotain.." Bill mutisi ja joi teensä loppuun, ja lähti sitten pois keittiöst.
Huokasin ja vilkasin sen perään, samall ku Gustav tuli keittiöön. Se tutkaili jääkaappia. " Pirskatti, meillähän on ihan tyhjä jääkaappi.. Pitää kait lähtee kauppaan.." Gustav totes siin, ja nyökkäsin vaan hiljaa..
" Georg hei, saat luvan lähtee mun mukaan kaupalle, tai ei saada mitään päivällist tänään." Gustav huuti keittiöst olohuoneeseen. " Selvä sit." Georg vastas ja pian Gustav häipy eteiseen, Georg meni peräst, ja sit ne lähti.
Join mun teetä pienin siemauksin, kunnes jälellä ei ollu enää ku tyhjä mukin pohja.
Nousin ja pesin mun mukin, ja laitoin sen kuivumaan kuivauskaappiin.
Kävelin sitten olohuoneeseen, ja lysähin istumaan sohvalle.

Jotain puoltoistatuntii kulu, ku me katottiin Billin kanss leffaa. Se leffa, oli joku miss oli laiva ja jäävuori..
Tais olla joku.. Titanic tai sen niminen..
Mua se ei paljoo koskettanu, ku en ees jaksanu keskittyy siihen.
Mutt Bill taas, se oli tippa linssissä siin. "Kauheet.." Bill mumis vähän väliin siin mun vieress, ja ku leffa oli loppunu, sit se vasta alko surkutella elokuvaa.
" Ihan kauhee elokuva. Miks siit piti tehä noin surullinen ett jokanen itkee.." Bill valitti taas tänään.
" Eihän.. Ei tääll jokanen itke.." tuhahin.. " No et sä ku sull ei oo tunteit!" Bill kivahti.
" Onpas! Kyll mullaki on tunteet, vaikk en sitten itkiskään jonku leffan takii. Bill hei, se on vaan leffa! Ei toi oo oikeesti tapahtunu.." selitin sille. " Et sä voi tietää! Just vaikk tälki hetkell on jossain Grönlannin luona voinu tapahtuu tolleen." Bill mutisi. " No tuskin. " sanoin, ku Bill esitti taas kaikki tietävää.
" On voinu! Mun mielest se ei oo mikään ihme ku ihmiset on nykyisin niin..." " Anna olla jo!" huudahin tarraten Billin ranteisiin käsilläni, ja samass olin kaatanu sen sohvalle mun alle.
Katoin sitä silmiin ärsyyntyneen ja hengitin kiivaasti. Mä en ollu täysin Billin pääll, ilmass enemmänki, mutt sen yllä kuiteski.
Bill kahto mua silmiin silmät pyörein, järkyttyneen olosena, samall peloissaan.
Katoin sitä vaan silmiin hiljaa siin..
"T-Tom..." Bill mumis kuulostaen pelokkaalt.
Mä lähestyin kasvoiltani Billiä hiljaa, hitaasti.
" Tom.. Mitä sä teet..?" Bill kysy multa, ja vilkas ympärilleen.
Mä en vastannu sille, vaan suljin mun silmät, ja aijoin painaa mun huulet Billin huulille, kunnes...
" Tom?! Mitä helvettiä sä duunaat?"

--

Mitäs piditte ekasta osasta? Onko jatkamisen arvoinen? : ) Vähintään 3 kommaa, sit jatkan, jos pystyn pitää näppejäni irti täst :')